Tuntitoiveet ja –todellisuus toteutuvat heikoimmin yksityisissä ja julkisissa palveluissa, mihin vaikuttaa voimakkaasti näissä tehtävissä yleinen pätkätyö. Sen sijaan teollisuudessa ja rakennuksilla viikon työtunnit tuntuvat olevan jotakuinkin paikallaan.

Vaikka joka kahdeksas julkispuolen työntekijä on pätkätyöläinen, varsinkin alan kokoaikaiset ovat painetutkimusten mukaan helisemässä. Viikkotyöaikaansa haluaisikin lyhentää joka neljäs kun teollisuudessa vastaava osuus jää alle viidenneksen.

Yksityisissä palveluissa viikkotunteja lisää haluaisi joka neljäs. Liikenteessä, maa- ja metsätaloudessa ja rahoitusaloilla lisääjiä ja vähentäjiä on suunnilleen sama osuus.

Tunneilla mitaten sekä lyhennykset että pidennykset jäävät keskimäärissä vähäisiksi. Maa- ja metsäpuoli haluaisi sentään 1,4 t lyhemmän viikon, teollisuudessa ja julkispalveluissa jäädään puoleen tuntiin. Yksityisissä palveluissa lisätoive on keskimäärin tunti.

Keskusjärjestöittäin kovimmat paineet lyhentää viikkoa tulevat Akavasta (–1,4 t) ja STTK:sta (–0,9 t). SAK:n lyhentämistoiveiden keskiarvo hipoo nollaa.

Palkkalaisten tarve lisätunteihin kasvaa 35 ikävuoteen saakka, jyrkimmin enimmäkseen pätkätöitä tekevien parikymppisten joukossa. 35:n jälkeen lyhyempää viikkoa toivovat nousevat ohi pidentäjien.

Sukupuolierot tuntitoiveissa jäävät tutkimuksessa varsin pieniksi. Naiset kallistuvat kuitenkin lievästi miehiä useammin työajan lyhentäjien leiriin, mikä johtuu ennen kaikkea 51—55-vuotiaiden kovasta halusta lyhyempään viikkoon.

Liikenteessä paljon vuorotyötä

Suomalaisista palkansaajista päivätyössä on 69 pros., akavalaisista 87, STTK:laisista 71 ja SAK:laisista 59 pros. Vain alle puolella liikenteen väestä on mahdollisuus pelkkiin päivälöyseihin, mutta rakennuksilla päivätyöstä poiketaan harvoin.

Yleisimmin vuorot lipsuvat perinteisen työpäivän ulkopuolelle SAK:laisissa ammateissa. Poikkeuksena tästä säännöstä on vain katkeamaton 3-vuorotyö, jota STTK:laisista tekee — terveysalan vuoksi — 12 pros. ja SAK:laisista 9. Yövuorottomassa 2-vuorotyössä SAK:lainen on taas kaksi kertaa useammin kuin STTK:lainen ja kuusi kertaa useammin kuin akavalainen.

Pelkkää viikonloppua, iltaa ja yötä tekevistä valtaosa ei pidä tuntimääräänsä riittävänä. Sen sijaan keskeytymättömää 3-vuoroa paahtavissa työajan lyhentäjät ovat enemmistössä.

Tutkimusaikana, toisella neljänneksellä 2001, 75 pros. palkkalaisista teki vakinaista kokoaikatyötä. Tavallisinta epätyyppisyys oli liittoihin kuulumattomien keskuudessa, peräti 42 pros.

Suomessa määräaikaistyö on selvästi yleisempää ja osa-aikatyö harvinaisempaa kuin EU:ssa keskimäärin. Toinen ero on se, että meillä kolmannes osa-aikatyöstä on kokoaikatyön puutteessa pakollista ja kaksi kolmannesta määräaikaisesta työstä johtuu kokoaikatyön puutteesta.

Tekijäehtoisia työaikoja lisää

Kolmen koplan työaikatutkimus pohjautuu Tilastokeskuksen 2001:n työvoimatutkimuksen ns. ad hoc –aineistoon, jossa on mukana 18 000 palkansaajaa.

Tutkimusraportin kirjoittajan, SAK:n ekonomisti Erkki Laukkasen mukaan selvitys osoitti, että palkollisten toivoma ja faktisesti tekemä viikkotyöaika täsmäävät keskiarvolaskelmissa varsin hyvin. Kun kolmannes kuitenkin liputtaa tyytymättömyyttään, töiden organisointia olisi varaa petrata.

Työaikakeskustelussa pöytään pitäisi nostaa se, miten palkollinen pääsee paremmin vaikuttamaan työaikoihinsa ja toisaalta myös työn ja perheen yhteensovittamiseen.

Laukkasesta kaksi muuta keskeistä tämän hetken työaikaongelmaa ovat ali- ja ylipitkät, siis osa-aikaiset ja yli 48-tuntiset työviikot sekä palkaton ylityö.

Tavallisin ylipitkää viikkoa ja palkatonta ylityötä tekevä on akavalainen, pätkätyöläinen taas SAK:lainen.

Eero Kosonen

Tarkka ajankäyttömalli vähentää uupumusta

Eija Virtanen on tehnyt kolmivuorotyötä jo 25 vuotta, ensin Hämeenlinnassa Finnforestilla ja viime 11 vuotta Järvelässä Koskisen Oy:llä. Hämeenlinnassa olleessaan Eija kokeili vuoden päivätöitä lakaisukoneella, mutta palasi kipin kapin takaisin vuoroihin. Yöt eivät jäynää Eijaa sen enempää henkisesti kuin fyysisestikään. Aamut sen sijaan ovat kauhistus.

– Herään klo 4.45 ja olen töissä kuudelta. Aamuvuoroissa työvire on huono ja olen kuin vedetön kukkanen. Se johtuu varmaan siitä, että nukun parhaiten kello 04-09 ja liian aikainen herääminen sekoittaa koko rytmin.

Jatkuva epäsäännöllisen työn tekeminen on vaatinut arkielämän vakiinnuttamista tasaisille uomille. Nykyisin se jo onnistuukin, kun kotona on enää avopuoliso. Eija muistelee kauhulla aikoja, jolloin lapset olivat pieniä ja elämä koostui vuorotyön, nukkumisen ja lasten hoitoon ja kouluun viemisien rumbasta. Eija arvelee elimistönsä tehneet sinunkaupat valvomisen kanssa. Väsymys on nykyisin harvinaisempaa.

Yhdet kahvit ja kevyttä ruokaa

Eija Virtasen ensimmäinen yö alkaa sunnuntai-iltana. Jo päivällä hän ryhtyy suggeroimaan itseään viikon koitosta varten. Työpaikalla yö tulee vastaan jo ovella, sillä ikkunattomassa työkohteessa ja kuivauskoneen 200 asteen kuumuudessa kaikki vuorokauden ajat näyttävät ja tuntuvat samalle. Meteli on kova ja kaksi kuivausprosessinhoitajaa keskittyvät enimmäkseen omiin töihinsä ja kuuntelevat kuulokkeista radiota, jonka arvon Eija noteeraa yövuoroissa todella korkealle.

– Kuivauskone pyörii koko ajan ja rytmi on melko tiivistä. Klo 23.30 keitämme kahvit, mutta sen jälkeen emme enää kahvia litkuttele. Yöksi varaan vain kevyttä syömistä, yleensä tummaa leipää ja pienen pullollisen täystuoremehua. Valvoessa ei maha saa olla täynnä.

Eija pystyy listaamaan melkein minuutin tarkkuudella yövuoron jälkeiset askareensa.

– Kun yövuoro loppuu kuudelta, ajan pyörällä tai autolla kotiin klo 6.15:ksi. Sitten pesen hampaat, huuhtasen kasvot vedellä, juon lasin vettä, panen tulpat korviin ja painun pehkuihin. Kello soi 11. 30.

Hyvän nukkumisrytmin edellytys on Eijan mielestä herätyskello. Se on soimassa niin työ- kuin vapaapäivänäkin. Jos uni lipsahtaa liian pitkäksi, koko vuorokausirytmi menee sekaisin.

– Kaiken lisäksi minulla sattuu olemaan matala verenpaine, jonka takia ei myöskään ole hyvä nukkua liian pitkään yhtäjaksoisesti.

Viiden tunnin päivänokosten jälkeen hän aloittaa normaalin päivän. Kun mies tulee töistä, syödään lounas ja käydään lenkillä. Lempiohjelmat Salatut elämät, Kauniit ja rohkeat sekä Uutisvuoto odottavat nauhoitettuna sopivaa tyhjää hetkeä. Ennen yövuoron alkua hän vetäisee pienet, tehokkaat nokkaunet tv-tuolissa.

– Liikunta sekä säännölliset käynnit vyöhyketerapiassa ja hieronnassa ovat auttaneet todella paljon jaksamisessa. En polta ja viinaakin käytän vain sopivasti. Tämä työ on sellaista, että ajan myötä on ollut pakko keksiä omia konsteja, muuten tästä ei tule yhtään mitään.

Oma työ hallintaan

Eijan aamu- ja iltavuoroihin mahtuu paljon muutakin kuin vain vanerikoneen hoitaminen sillä hän on oman tiiminsä vetäjä ja työnohjaaja. Omien työtehtävien organisointi ja rajaaminen ovat helpottaneet työn hallintaa. Hän mm. kieltäytyi työnohjaustehtävistä yöaikoina.

– On tärkeää, että voin yövuoroissa levähtää tauoilla enkä käytä niitäkin talon asioiden hoitamiseen.

Eija tekee vuoroviikot aamuvuoroa, yö- ja iltavuoroa, viikonloput ovat aina vapaita. Vielä pari vuotta sitten vuorot olivat keskeytymättömiä, mutta nykyisin sijaiset hoitavat viikonlopputyöt. Eija piti enemmän aiemmasta käytännöstä.

– Monet muutkin valittavat tilannetta, sillä viides yö alkaa olla aika raskas. Uuden käytännön myötä sairaslomat ovat lisääntyneet. Kun viikonlopputyöt siirtyivät sijaisille, menetimme huomattavan määrän euroja palkastamme — sekin vaikuttaa työmotivaatioon.

Eija Virtasen mielestä yötöistä kannattaa hyvän sään aikana luopua, jos kaikki energia kuluu valvomiseen tai nukkumiseen tai asiasta murehtimiseen.

– Jotkut sanovat voivansa niin huonosti jo ennen yövuoron alkua, että oksentavat. Yövuorojen sopimattomuus tulee esille sairaslomina, jatkuvina psykosomaattisina vaivoina sekä yleisenä psyykkisenä huonovointisuutena ja valittamisena. Meillä voi onneksi tiimin sisällä sopia vuorojen vaihdosta, jos jollekin käy satunnaisesti paremmin esimerkiksi yövuoro.

Sirpa Palokari

– Käytännössä on arvioitu, että jopa 41 prosentissa inhimillisestä virheestä johtuvista, loukkaantumiseen tai kuolemaan johtaneista onnettomuuksista on johtunut väsymyksestä.

Yhteiskunnan siirtyessä 24-tuntiseen toimintaan, myös epäsopivat työajat lisääntyvät. Palkansaajista noin 6 pros. tekee säännöllistä kolmivuorotyötä ja noin 10 prosentilla on yötyötä vähintään kerran kuukaudessa. Mitä aikaisemmin työvuoro alkaa, sitä väsyneemmäksi työntekijät kokevat itsensä päivän aikana.

Yövuorossa väsymys tulee voimakkaimmillaan ensimmäisen yön yhteydessä, sillä "varastoon" on vaikea nukkua. Seuraavissa perättäisissä vyövuoroissa väsymys johtuu usein siitä, että päiväunet ovat olleet liian lyhyitä tai nukkuminen on ollut huonolaatuista. Noin 80—90 pros. työntekijöistä kokee itsensä usein tai joskus väsyneiksi yövuoroissa. Nukahtelun todetaan olevan aika yleistä.

Vuorotyössä väsymystä voidaan vähentää vuorojärjestelmien suunnittelulla, työjärjestelyillä, koulutuksella, teknologisilla ratkaisuilla sekä työntekijän omilla väsymystä ehkäisevillä toimilla.

Nokoset auttavat

Nokoset ovat yksi tehokkain itsehoitokeino väsymykseen. Sekä ennen yövuoroa, että yövuoron aikana otetuilla nokosilla on todettu olevan vireyttä parantava vaikutus. Ennen yövuoron alkua otettujen nokosten vaikutus on sitä voimakkaampaa, mitä pidemmät nokoset ovat. Jo tunnin nokkaunet ovat hyödyllisiä. Tämän on todettu vähentävän havaintolipsahdusten todennäköisyyttä. Työvuoron aikana otetut, jopa alle puolen tunnin nokoset vähentävät riskiä huomattavasti.

Töissä otetut noin puolen tunnin pituiset nokkaunet auttavat myös aamuvuorossa ja huonosti nukutun yön jälkeisessä päivävuorossa. Käytännössä on kuitenkin vaikea löytää työpaikkaa, jossa nokkaunia katsottaisiin hyvällä silmällä.

Aurinkolasit ja kahvia

Luonnollinen valo ja pimeys vaikeuttavat yövuororytmiin pääsemistä. Tämä on haitallista silloin, kun yövuoroja on neljä tai useampi peräkkäin. Yövuoron jälkeinen aamuvalo on yksi pahin yövuororytmiin pääsemisen jarru. Tutkija suositteleekin, että yövuorosta kotiin palaajat käyttävät aurinkolaseja.

Paras yövuoroon lähtijän niksi on ottaa ensin nokkaunet ja juoda kahvia juurin ennen työvuoron alkua. Aamuyöllä kofeiini taas saattaa heikentää päiväunia, mikä heijastuu seuraavaan yövuoroon.

Yksi tehokas keino vuorokausirytmin muuttamiseksi ja vireyden ylläpitämiseksi yöllä on melatoniinin käyttö. Jotkut aikavyöhykkeitä nopeasti ylittävät lentomatkustajat käyttävät sitä vuorokausirytminsä tasaamiseen. Yötyöntekijöiden tiedetään käyttäneen lääkettä kestääkseen päivä- ja yötyöjaksojen yhteensovittamisessa. Tutkija suhtautuu melatoniinin työkäyttöön varauksella.

– Vuorotyössä sen käyttö on eettisesti arveluttavaa, koska kyse on lääkkeen käytöstä normaalien työolojen tuottaman haitan poistamiseksi. Paljon parempi keino on esimerkiksi parantaa vuorojärjestelmän ergonomiaa.

Kolmivuorotyössä on olennaista peräkkäisten yövuorojen määrä. Ergonomian kannalta suositellaan nopeaa työvuorokiertoa eli kahta tai kolmea yövuoroa peräkkäin. Kolmivuorotyössä enemmän kuin viisi peräkkäistä yövuoroa on arveluttavaa.

Kirjassa tuodaan eri työvuoromallien edut ja haitat selkeästi esille ja esitetään käytännöllisiä uudistusmalleja. Turvallisimmaksi työajan pituudeksi suositellaan 6—9 tuntia. Vaikka pitkät työvuorot ovat työntekijöistä usein suosittuja, 12 tunnin työvuoroista suoriutumisen on todettu olevan heikompaa ja väsymys tulee auttamattomasti kuvaan. Vaarallisissa töissä pitkien vuorojen tekeminen on hyvin riskaapelia, iäkkäille henkilöille pitkät työvuorot ovat huonoja terveyden kannalta.