Valo lankeaa sisään jyrkistä kattoikkunoista keltaiseksi maalatussa, vinkkeliin rakennetussa puutalossa, missä Hyvinkään ruotsalainen koulu on toiminut viime vuodesta lähtien. Katosta kieppuvat isot hyönteiset kutkuttavat mielikuvitusta. Kaikki on huippumodernia ja avointa. Luokkahuoneen ja käytävän välinen seinä on lasia.

– Oikea koulu, ei mikään kyläkoulu kuten entinen, toteaa Korhonen, joka siivosi vanhaa, liki 100-vuotiasta koulutaloa seitsemän vuoden ajan. Nykyään hän on osaeläkkeellä ja toimii koulun vakinaisen siivoojan sijaisena.

Mutta jos Korhonen saisi myllertää vapaasti esim. kenkähyllyt, joissa on 57 paria tossuja, sijoitettaisiin niin, ettei siivoojan tarvitsisi vetää niitä ulos päästäkseen käsiksi hiekkaan ja saveen.

Ruoanjakelijana hän tietää myös, että keittiön kynnys on aivan liian korkea kärryille.

Keho kovilla

Hilda Korhonen siivoaa luokkahuoneet aamuisin tai iltapäivisin. Seisottuaan ja käveltyään kahdeksan tuntia yhteen menoon hän ei nykyään enää mieluusti kävele kotiin. Siivoustyö on myös kohdellut kaltoin ristiselkää.

– Voimistelua tässä saa koko kroppa, hän hymyilee ja kurottaa mopilla ulottuakseen pulpettien alla oleviin roskiin.

Ensimmäisen ja toisen luokan luokkahuoneessa yhteen pulpettiin on sidottu tiukasti lilanvärinen turkishäntä, toisen pulpetin alla lojuu vaaleanpunainen Barbie-nuken puku. Hilda Korhonen poimii sen tottuneesti maasta ja nappaa ohi kulkiessaan ylös lapasparin.

Muovilattia on helppo siivota, mutta tuoleja joutuu nostelemaan ylös ja alas. Ylemmissä luokissa oppilaat tekevät työstä puolet. Siellä siivoojan tarvitsee vain nostaa tuolit takaisin paikoilleen puhdaslinjaisten pulpettien taakse.

Riskit selville

Ruotsalaisen koulun rakentamisen rahoittivat Folkhälsan ja neljä säätiötä. Kaupunki vuokraa koulua ja Folkhälsan vastaa päiväkodista.

– Koska kyseessä ei ollut kaupungin rakennushanke, meillä ei ollut sananvaltaa materiaalivalinnoissa ja suunnittelussa, KTV:n pääluottamusmies Mauri Myllymäki ja ts-valtuutettu Ismo Laatta toteavat. Mitään kummempia mokia he eivät kuitenkaan ole havainneet ruokasalin lattiaa lukuun ottamatta.

Hyvinkää on koko maassa ensimmäisten joukossa kartoittanut siivoojien työn riskejä. Kartoituksen yhteydessä käytiin huolellisesti läpi kemikaalit, ergonomia, portaat, liukastumis- ja tulipaloriskit sekä tilat, joissa bakteerit ja virukset viihtyvät. Kartoitus johti liikenne- ja pelastautumiskoulutukseen ja käsihygieniaan.

Aslak-kurssit ovat suuressa suosiossa. Siivoojien työtä on esim. videoitu ja fysioterapeutti on tältä pohjalta antanut oikeaa ergonomiaa koskevia neuvoja.

– Siivoustyö on kuluttavaa, ja siivoojat ovat kaupungin sairaslistoilla melkein kaksi kertaa muita useammin. Silti siivoojat tekevät tiimityötä ja tuuraavat toisiaan. Sijaisten saaminen on vaikeaa. Työntekijät tulevat helposti töihin sairaanakin, ettei toisten taakka kasvaisi liian raskaaksi, Laatta sanoo. Kaupungin kaikkiaan noin sadan siivoojan keski-ikä lähenee 50 vuotta.

Siivouksen 80-luvulla tehty mitoitus lisäsi stressiä. Aiemman tason säilyttäminen kävi mahdottomaksi. Nykyaikaiset koneet, välineet, koulutus ja työmenetelmät saavat kuitenkin Laatalta arvosanan kiitettävä.

Tulospalkkaa

Siivoojat joutuivat kärsimään eniten 90-luvun laman aikana. Joka viides työpaikka katosi, kun määräaikaiset työntekijät ja sijaiset sanottiin irti. Hyvinkää panosti kuitenkin siivousmenetelmiin ja tulospalkkaukseen, Myllymäki kertoo.

– Hyöty oli molemminpuolinen. Työnantaja halusi lisätä kustannustehokkuutta. Tulospalkan kriteerejä ovat taloudellisuus, asiakaspalaute ja tiimiytymisaste. Siivoojat saavat keskimäärin 173 euroa vuodessa suhteutettuna työtunteihin. Enimmäismäärä on vähän alle 400 euroa. Rahojen jakamista muullekin henkilöstölle on vaadittu. Myllymäki toteaa. Sijaisten puuttuminen on merkinnyt sitä, että matalapalkkaiset siivoojat — lähtöpalkka 1 274 euroa kuukaudessa — olisivat joutuneet tekemään saman työn ilman tulospalkkaa. Siivoojat ovat pilottiryhmä, kun Hyvinkää ryhtyy toteuttamaan uutta JOPI-työnarviointia.

Kaupunki panostaa vahvasti myös turvallisuuteen. Kaupunki on pyrkinyt mukaan WHO:n suojeluksessa toteutettavaan "Safe Community" –kehittämishankkeeseen.

– Turvallisuuden on oltava kattavaa, työssä, kotona, vapaa-aikana. 70 kuntaa eri puolilla maailmaa on ns. turvallisuuskuntia. Alkukesästä selviää, pääsemmekö mukaan ensimmäisinä Suomessa, Laatta kertoo.

Ingegerd Ekstrand
Patrik Lindström, kuvat

– Konkreettisiin toimenpiteisiin on ryhdytty ja uusia on tulossa. Piakkoin järjestämme paloturvallisuuskurssin ja huolehdimme siitä, että siivoojat saavat työjalkineet joka kolmas vuosi, Tigerstedt sanoo. Hän korostaa, että jo helposti säädettävillä, keveillä ja tehokkailla välineillä ja ergonomialla päästään pitkälle.

Säästöinto on harventanut siivouskertoja. Työsuojeluinsinööri Tuula Muinonen Uudenmaan piiristä sanoo, että työpaikat säästävät väärästä päästä.

– Jos toimistot ja muut tilat siivotaan harvemmin, työpaikan sisäilma heikkenee ja ihmiset oireilevat, ja toisaalta pinnat menevät nopeammin pilalle.

Muinonen neuvoo keskustelemaan työnantajan kanssa selväksi, millaisen siivouksen tason asiakas on ostanut. Siivouksesta vastaavan on annettava selvät ohjeet siitä, miten ja kuinka usein siivotaan, tärkeysjärjestyksestä ja työvälineistä, annostuksesta ja työsuojelusta sekä huolehdittava siitä, että työntekijä ennättää tehdä kaiken annetussa ajassa.

– Vaatimukset eivät saa olla niin korkeat, että siivooja on kotiin tullessaan puolikuollut. Työtahti on jo nyt usein kiristetty niin tiukaksi, että siivoojan on oltava huippukunnossa jaksaakseen, sanoo Muinonen ja vertaa siivousta urakkatyöhön ilman urakkapalkkaa. Kauhuesimerkki on laivasiivoojien työ: he joutuvat siivoamaan muutaman hassun tunnin aikana koko laivan.

Annostelu ja ilmastointi

Vesipesun vähentyminen on vähentänyt myös kemikaalien määrää. Nykyään vahvoja kemikaaleja käytetään pääasiassa suursiivouksessa ja vessojen siivouksessa.

– Annostele oikein ja huolehdi siitä, että jokaisessa siivouskaapista löytyy tietoa käyttöturvallisuudesta.

Ilmastoinnin sulkeminen työpäivän päätyttyä on kardinaalivirhe, joka tehdään usein. Lattioita vahaavat iltasiivoojat pakotetaan tekemään työtä kemikaalihuurujen ja pölyhiukkasten keskellä.

Uudenmaan työsuojelupiiri on selvittänyt ja valvonut viime vuosina siivousalan yrityksiä ja julkishallinnon siivousta. Hankkeeseen on kuulunut käyntejä yrityksissä ja julkisen sektorin työpaikoilla, joissa siivoojat ovat keskimäärin huomattavasti iäkkäämpiä kuin yksityisellä sektorilla.

Kartoitus paljasti, että isommissa yrityksissä on totuttu kouluttamaan siivoojia ja pitämään heidät töissä kokopäiväisinä työntekijöinä. Sosiaalitilat pesumahdollisuuksineen ja reilut siivouskaapit ovat perusvaatimuksia.

Muinonen kertoo edelleen sattuvan, että siivooja yksinkertaisesti kääntää ämpärinsä ylösalaisin ja syö siivouskomerossa mukanaan tuomansa eväät.

Hän korostaa, että siivoojille pitäisi antaa mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin ja kehittää omaa työtään.

Hartiat ja jalat kovilla

Vaikka siivoustekniikka on mennyt eteenpäin, työssä on sen luonteeseen kuuluvia ongelmia. Raskaat lattiakoneet, jätesäkkien kuljetuksessa tarvittavien apuvälineiden puuttuminen, virheelliset työasennot ja koneiden siirtoa sinnikkäästi haittaavat kynnykset sekä jatkuva jaloillaan olo aiheuttavat tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

- Paljon voidaan tehdä, on esimerkiksi olemassa siirrettäviä kynnysramppeja, jotka kulkevat siivousvaunun mukana ja jotka asetetaan tarvittaessa paikoilleen. Siivoojien pitäisi muistaa käyttää apuvälineitä vaikkapa jätesäkkien kuljetuksessa, eikä pettää itseään ajatellen säästävänsä aikaa kantamalla niitä, Muinonen tähdentää.

Muinonen katsoo aina aivan erityisen tarkasti siivoojien työjalkineita. Loppuun käytetyillä tanssikengillä voi kaatua, vaikka työtapaturmariski onkin alalla pieni.

- Yksikään työehtosopimus ei velvoita työnantajaa hankkimaan työkenkiä. Fiksu työnantaja tekee sen kuitenkin. Jos työssä on vaaraa jaloille putoavista tavaroista tai nauloihin astumisesta, työnantaja on velvollinen hankkimaan turvajalkineet.

Työvaatteista huolehtiminen on työnantajan asia. Laatu kannattaa, hengittämättömiä materiaaleja on syytä välttää.

– Käytä hanskoja, mutta älä koskaan työnnä kättäsi paikkoihin, joihin et näe. Huumeruiskuja voi olla kaapeissa, nurkissa ja sopukoissa, paperikoreissa. Ja älä koskaan kanna jätesäkkiä niin, että se on omaa kroppaa vasten, neuvoo Muinonen.

Ingegerd Ekstrand