Liiton uudeksi kakkosjohtajaksi valittu Kyösti Suokas, jonka rooteliin ulkomainen työvoima kuuluu, sanoi, että pelkästään Baltiassa, joka tulee EU:n sisään ensi toukokuussa, on palvelualan potentiaalia 75 000 työntekijän verran.

Suokkaan mukaan liitto laskee rakennusten vierastyöntekijöiden määräksi tällä haavaa noin 2 000. Tämän päälle tulevat työluvattomat, joiden määrää ei kukaan tiedä.

Ulkomainen työvoima hallitsi Rakennusliiton 20. liittokokousta niin perusteellisesti, että delegaatit kirjoittivat kokouksen ainoan julkilausumankin vain tästä aiheesta.

Paperiin tuli viisikohtainen tavoitelista, jossa vaaditaan luottamusmiehille tiedonsaantioikeutta ja ammattiliitoille itsenäistä kanneoikeutta silloin, kun on aihetta epäillä työehtojen dumppausta tai syrjintää. Liitto säätäisi työn teettäjille rangaistussakot, joiden avulla aliehtoisella työllä saavutettu hyöty voidaan tuomita valtiolle. Verojen ja työnantajamaksujen tilitysvelvollisuuden liitto sälyttäisi työn toimeksiantajalle. Työnantajalta puolestaan vaaditaan vakuutta, jolla ulkomaisen työntekijän palkkasaamiset turvattaisiin.

Ulkomaisen työvoiman ekspertteihin ay-liikkeessä kuuluva juristi Suokas pitää ongelmien ratkonnassa työn tilaajan vastuuta avainkysymyksenä.

Työlait kunnossa, mutta valvonta ei

Maan työlait takaavat täällä tehtyyn työhön yhtäläiset ehdot tekijän kansallisuudesta riippumatta. Ongelmana on sekä Rakennusliiton että koko ay-liikkeen kannalta se, etteivät lait tule lihaksi.

Rakentajien mukaan viranomaisten ote vierastyön valvonnassa lipsuu pahoin, eikä työntekijällä itsellään ole todellisia mahdollisuuksia huolehtia eduistaan. Niinpä valvonta on liiton mielestä jäänyt sen itsensä puutteellisin oikeuksin tekemien, runsaasti väärinkäytöksiä paljastaneiden työmaaratsioiden varaan.

Liitto arvostelee kitkerin sanoin valvonnan kiristystä vastustavia työnantajia ja sanoo, että epäterve aliurakointi, jossa osallisina usein ovat vierastyöläiset, tarkoittaa käytännössä myös epätervettä pääurakointia ja epätervettä rakennuttamista pysyäkseen hengissä.

Työnantajien vastahangasta huolimatta liitto vaatii maan hallitukselta lakeja, jotka turvaavat kaikkien työntekijöiden oikeudet. Yhtenäiset ja reilut kilpailuehdot ovat myös alan yrittäjien etu, liitto vetoaa.

"Brutaaleja toimia"

Rummutuksen ulkomaalaisten työehtovalvonnasta aloitti jo avajaispuheessaan liiton puheenjohtaja Pekka Hynönen. Hän sanoi, että ellei maan hallitus halua toteuttaa vierastyön säätelyssä tarvittavia lakimuutoksia, Rakennusliitto tulee jatkamaan "brutaaleja toimia" työntekijöiden oikeusvalvonnassa ja väärinkäytösten torjunnassa. Raaoilla toimilla Hynönen tarkoitti saartoja ja lakkoja niitä pääurakoitsijoita kohtaan, joiden työmailla dumppausta ilmenee.

– Jos pelisäännöt eivät vuoden kuluttua ole kunnossa, tarve koviin toimiin vain kasvaa, sanoi Hynönen.

Hynösen jälkeen rakentajia valtion puolesta tervehtimään kiirehtinyt sisäministeri Kari Rajamäki kertoi panneensa viime tupossa sovitun, vierastyöläisten ehtoja koordinoivan sisäministeriön "kommandoryhmän" selvittelyn käyntiin. Valmista pitäisi tulla elokuussa.

Niin ikään Rajamäki lupasi ulkomaalaislain uudelleen eduskuntaan ennen juhannusta. Tämä laki, joka osaltaan selventää ulkomaisen työvoiman käyttöä Suomessa, raukesi alkuvuodesta, kun vanha eduskunta ei ehtinyt sitä käsitellä.

Vierastyöletkaan liittyivät myös kokousta SAK:n puolesta tervehtinyt Lauri Ihalainen sekä vasemmistopuolueiden Suvi-Anne Siimes ja Jukka Gustafsson.

Liiton osastojenkin tekemistä aloitteista melkein puolet käsitteli vierastyön ja harmaan talouden ongelmia.

Tuloeroja tasaamaan

Tes-politiikassaan Rakennusliitto vannoo jatkuvuuden nimiin. Reaalipalkkojen pitäisi kasvaa ja työelämän riskeiltä suojaavan sosiaaliturvasysteemin kehittyä myös tulevaisuudessa.

Liiton johdossa Hynösen jälkeen 2005 aloittava Matti Harjuniemi korosti melkein ensimmäisinä sanoinaan vahvan ja yhtenäisen SAK:n tärkeyttä, jotta palkansaajat pääsisivät keskeisissä sosiaalipoliittisissa ja työelämän kysymyksissä eteenpäin.

Ajankohtaisen vierastyöongelman ohella liiton kovia kysymyksiä Harjuniemen mukaan ovat parantaa alan palkkoja, työoloja ja arvostusta.

Laajassa, kokoukselle laaditussa asiakirjassa analysoidaan lähes tutkijan sanakääntein ja perusteellisesti talouden ja rakentamisen yhteyttä ja viime vuosikymmenellä romahtanutta palkkojen osuutta kansantalouden kakusta.

Rakennusalalla palkkojen osuus työn tuottaman arvonlisäyksen bruttomäärästä on tällä haavaa 65 pros. eli runsaat 10 prosenttiyksikköä alle pitkän keskiarvon, mutta saman verran kuitenkin yli koko teollisuuden ja palveluiden.

Liiton analyysin mukaan tuloerot ovat revenneet pääomatulojen kasvun ja tulonsiirtojen leikkausten yhteisvaikutuksesta. Suunnan kääntämiseksi liito kannattaa osinkojen panemista verolle ja pääomaliikkeiden säätelyä. Toisaalta palkkojen lihotuksessa veroalelle jää tulonsiirtojen turvaamiseksi olematon tila. Tämä puolestaan johtaa väistämättä korkeampiin palkkavaatimuksiin.

Jotta palkkatilaa syntyisi enemmän, alan tuottavuutta pitää parantaa. Tässä työssä rakentajat lupaavat olla mukana.

Liitto uskoo, että työaikaa tullaan vastaisuudessa lyhentämään. Se niittaa pitkän ajan tavoitteekseen SAK:laisen liikkeen lailla 30-tuntisen työviikon, mutta katsoo samalla, että ay-liikkeen on täsmennettävä viime vuonna hämäriksi jääneitä työaikatavoitteitaan.

Eero Kosonen

Partiossa Harjuniemi sai yksimielisen kannatuksen liiton uudeksi puheenjohtajaksi. Suokkaan ja Kosken kesken äänestettiin luvuin 5—1.

Sekä Harjuniemi että Suokas nousivat tehtäviinsä liiton sisältä, Harjuniemi tes-osaston varapäällikön ja Suokas pääjuristin paikalta. Molemmat ovat 44-vuotiaita pitkiä hujoppeja, joiden yhteismitta ei neljästä metristä juuri auki jää. Kun tähän lisätään vielä valtuuston johdossa jatkava porilainen raudoittaja Timo Kallio, kolkutellaan jo kuutta metriä.

Harjuniemi on maisterismiehiä ja myös kirvesmiehiä. Hän nimittäin lähti Siikarannan opiston opettajan postilta suorittamaan itsekin muotoilemaansa kirvesmiehen ammattitutkintoa ja jäi sille tielleen kuudeksi vuodeksi ennen liiton leipiin paluutaan.

Liiton sihteerinä jatkaa Mauri Kivistö.

22-paikkainen hallitus uudistui sikäli, että nyt siellä istuu jälleen nainen, kovassa ay- ja poliittisessakin nosteessa oleva maalari Tea Vikstedt-Nyman. Naisia liiton jäsenistä on noin neljä prosenttia.

Liittokokouksen 210 edustajan edessä palkittiin nyt ensimmäistä kertaa kolme ansioitunutta alan työpaikkojen ts-valtuutettua valtakunnallisella työympäristön ansiomitalilla. Prenikan saivat raudoittaja Esko Apell YIT:stä, kirvesmies Rauno Viitala Skanskasta ja sementtityöntekijä Seppo Röntynen Parocista.

– Eikä pidä, vaan kirvesmies. Ei näiden hommien teko vehkeistä kiikasta, hän navauttaa vastaan.

Mies tai henkilö, mutta melkoinen epeli Titta Mansikkamäki valvilla ahavoituneiden toveriensa joukossa on.

Nuoruudestaan huolimatta hän edustaa oululaisrakentajia jo viidettä kertaa neljän vuoden välein pidettävissä liittokokouksissa. Hän on ehtinyt istua kaikissa liittonsa kotialueen ay-elimissä ja pääsi 90-luvun lopun kunnallisvaaleissa kakkosvaraksi Oulun valtuustoonkin.

Rakettinousu alkoi 18-vuotiaana 1989, heti kun todistus ammattikoulun talonrakennuspuolelta tipahti taskuun.

Kirvesmieheksi hän kävi, koska "siinä ammatissa näkee mitä saa käsillään aikaan". Saman tien hän pötki myös painonnostosalille ja harjoitteli kiivaimmillaan kahdeksankin kertaa viikossa. Punttikaverit epäilivät, sopiiko kirvestyö nostajalle alkuunkaan.

Mutta työ sujui, rauta nousi — ja rakettina myös menestys. Yhteensä yhdeksän SM-hopeaa ja –pronssia kiiltää nyt kiiminkiläisessä rivitalossa. Tai on niitä siellä enemmänkin, kun salilta tarttui helmaan maan huippunostajiin kuuluva Toni Lappalainen.

Työttömänä 9 vuotta

Mutta ei Titta Mansikkamäen elämä yksin rastaan laulua ole ollut.

Heti koulun penkiltä hän pääsi kyllä Insinöörirakentajien leipiin, mutta on ollut siitä pitäen työttömänä yhteensä yhdeksän vuotta, kortistossa nytkin.

Lupaavasti alkanut työura kesti kolme vuotta, mutta paha rakennuslama pyyhkäisi kävelemään 1992. Viisi vuotta myöhemmin, kahden työllisyystyöjakson jälkeen hän pääsi tuttuun urakkaporukkaan, mutta siinäkin tie nousi pystyyn töiden puutteessa 1999.

Työttömänä ollessaan hän on laittanut maailmaan kaksi poikaa, joista nuorimmainen on nyt 1 1/2-vuotias. Äitiysloma loppui puoli vuotta sitten, ja nyt uuden työkunnan kokoamisesta taas vähän virityksiä.

– Pyrin tosissani tekemään come backin niin työssä, ay-toiminnassa kuin punttisalillakin. Ensi vuonna pitäisi kiivetä nostolavalle, kun Oulu järjestää SM:t.

Viime vuosiaan Titta Mansikkamäki kuvaa hiljaiseloksi lasten ehdoilla.

– Kun kynttilä ei ole palanut täydellä liekillä, on tajunnut paremmin senkin, miten kireällä rytmillä työtä nykyään teetetään. Tiukasti aikataulutetussa raskaassa rakennustyössä päivää olisi pitänyt lyhentää jo ajat sitten.

Muita rakentajien päivän ongelmia hän ei juuri lähdekään repostelemaan, "koska on ollut jonkun vuoden ulkokehällä".

Kuitenkin liiton uusi johto on hänelle mieleinen, Tea Vikstedtin nousu hallitukseen hienoa, mutta:

– Minä en kuulu siihen porukkaan, joka tyrkyttää naisia asemiin sukupuolen perusteella. En siedä myöskään naisten ja miesten alojen osoittelua.

– Kyvyt ratkaisevat.

Eero Kosonen