Toukokuussa yhteen menonsa sinetöivät
autokaupan toimihenkilöiden Aku ja Metalliliitto sekä Kemianliitto ja Teva, joulun alla
samoista aikeista kertoivat Postiliitto ja STTK:n juuri jättänyt Postin
Toimihenkilöliitto PVL. Kovan paukun huhtikuussa tarjosivat myös kuntien KTV ja valtion
VTY aloittamalla pikaselvityksen voimien kokoamisesta.
Laskemalla tämän joukon jatkoksi vielä reilut pari vuotta sitten muodostettu
palvelualojen PAM näkyvät järjestökentän jäät lähtevän liikkeelle tällä
kymmenluvulla kokonaan toisella rytinällä kuin kahtena aikaisempana.
Saman katon alle päätyneistä tai sitä suunnittelevista liitoista yksikään ei ole
tehnyt ratkaisujaan ajolähtötilanteessa tai kassa tyhjänä.
Maan vaatetusteollisuuden alasajosta vuosia kärsinyttä Tevaa mukaan lukematta myös
liittojen joukot ovat pysyneet kohtuullisesti lipulleen uskollisina. Jos väki on
vähentynyt, se on johtunut enemmän tuotantorakenteiden muutoksista kuin
tympääntymisestä liiton touhuihin.
Yleisimmin liitot ovat perustelleen yhteen menoaan kasvavalla vaikutusvallalla,
tehokkaammalla edunvalvonnalla ja muutoksilla neuvottelupöydän toisella puolella.
Esimerkiksi Metallilla on Aku-fuusion jälkeen nyt hyppysissään maan autoala kaivoksista
romuttamoihin saakka. Kun ketju on kuntoon trimmattu, ei sen kanssa tarvitse nurkissa
kuiskia.
Keskusjärjestön politiikassa on jo vuosikausia suosittu suurempien
liittokokonaisuuksien rakentelua. Samalla on kuitenkin korostettu, että muutosten tulee
lähteä ay-jäsenten tahdosta.
Jäsenille pitää antaa aikaa perinpohjaiseen pohdintaan siitä, miten omat edut
työssä ja yhteiskunnassa parhaiten valvotaan ja miten oman ammattikunnan tahto entistä
suurempien joukkojen keskellä saadaan kuuluviin.