Nimitys on peruja EU:n liikenneministereiden kokouksesta, jossa aikoinaan sovittiin, että kolmannessa maassa rekisteröity auto voi hoitaa kahden maan välisen kuljetuksen.

Saksan suomalaiskuljettajat hakevat kuormansa lähinnä Lyypekin ja Travemünden satamista ja ajavat sen johonkin määränpäähän EU:n alueella. Paluumatkalla tuodaan pohjoiseen päin huolintaliikkeen neuvoma toinen kuorma.

Suomalaisia cemt-kuljettajia on arviolta kolme tai neljäsataa.

AKT:n työehtosopimus ei suomalaisen oikeusistuimen päätöksen mukaan koske näitä kuljettajia. Sen sijaan se koskee kyllä esim. Venäjälle tai muualle ajavia kuskeja, jotka ylittävät rajan, mutta palaavat takaisin.

Myöskään Saksan sopimus ei suojaa cemt-kuljettajia, sillä alalla ei maassa ole yleissitovaa sopimusta.

Lyypekin suomalaiskuljettajat kypsyivät vähitellen väliinputoajan asemaansa. Ammattiosasto perustettiin viime vuoden toukokuussa.

Harmaa työ viimeinen pisara

Markus Jokinen, 31, Wiliksi kutsuttu toimikunnan jäsen kertoo, että viimeinen pisara oli harmaan työvoiman ryöstäytyminen näillä markkinoilla.

– Me haluttiin saada täältä pimeä työvoima pois. Suoraan sanottuna pimeä virolainen työvoima.

– Sellaiset suomalaisisännät, jotka käyttävät virolaiskuskeja, pitäisi saada kuriin. Vikahan on isännissä, palkolliset haluavat vain tehdä työtä. Isännät maksavat, mitä haluavat ja työluvat ovat mitä ovat. Me huomattiin, että täällä alkoi olla liian paljon pimeää työvoimaa, kertoilee Wili porukan tuntoja.

Virolaisten kuljettajien lisäksi harmailla markkinoilla on ainakin saksalaisyrityksissä bulgarialaisia kuljettajia kerrotaan Lyypekin Suomi-Kodissa. Mutta paljon on myös muita, joiden määrää ja kansallisuuksia voi vain arvailla.

Rosvoa ja poliisia EU-teillä

Jokinen on ajanut reilut seitsemän vuotta ulkomailla, siitä yli kuusi vuotta kilometripalkalla.

– Vieläkin enemmistö cemt-kuskeista ajaa kilometripalkalla. Palkka voi olla mitä vain. Meillä vähän enemmän ja virolaisilla vähän vähemmän, hän selvittää. Vaikkapa 0,20 euroa kilometriltä, mutta siihen sisältyy jo päiväraha. Jos ajat vaikka 4 000 kilometriä, palkka on 800 euroa. Aikaisemmin sen sai puhtaana käteen, mutta ei enää.

Voit vielä joutua odottamaan kuorman purkamista ja lastaamista jopa 3—6 päivää. Siltä ajalta et saa latin latia, hän kertoo.

Cemt-kuskien veteraaneja on 25 vuotta ulkomailla ajanut Ilkka Kousa, 48. Hänellä on kokemusta aina 70- ja 80-lukujen taitteen ajobuumista.

– Silloin ajettiin kaikkialle, paljon myös Irakiin ja Iraniin.

Sekä Jokinen että Kousa ovat tapelleet tiensä hyviin taloihin, joissa myös työehtoihin ollaan tyytyväisiä. Ajossa kunnioitetaan yhdeksän tunnin päivittäisaikaa, mukana muutama laillinen kymmentuntinen, lepoajat ehtii pitää ja palkka perustuu työaikaan. Päiväraha- ja loma-asiat ovat kunnossa.

Mutta monilla kuskeilla on ongelmia työnantajiensa kanssa.

– Kilometripalkalla ajavilla on paljon ongelmia. Työantaja ehdottaa helposti liian pitkiä matkoja. Niin minullekin ehdotettiin, kertoo Jokinen. Siitä syystä vaihdoin isäntää.

– Työnantajan vaatimusten toteuttaminen olisi merkinnyt EU:n työaikalakien rikkomista ja ainakin liikenteen vaarantamista. Työnantaja vaati minun mielestäni lakien rikkomista.

Se olisi tuottanut myös mahtavia sakkoja. Saksassa ja Ranskassa työaikalain rikkomisesta voit saada yli 5 000 euron sakot!

– Työnantajien vaatimus oli mahdoton yhtälö. Näitä työnantajia on vielä paljon, kertoo Jokinen.

Ilkka Kousan pitkän ulkomaanuran rumia kokemuksia ovat olleet tapaukset, joissa työnantaja on jättänyt kuljettajan töiden loppumisen jälkeen ulkomaille puille paljaille, joskus myös kokonaan ilman rahaa.

– Tämä on yksi epäkohta, johon ammattiosaston on puututtava. Työnantajan on otettava vastuu kuljettajan kotiin kuljetuksesta, hän sanoo.

Liitolle ei puhtaita papereita

AKT ei saa aivan puhtaita papereita cemt-kuljettajilta. Porukassa on useampia, jotka ovat aikoinaan kuuluneet liittoon, mutta tyytymättöminä eronneet.

Heidän mielestään liitto ei ollut kallistanut korvaansakaan heidän murheilleen. Porukka oli pieni ja liian kaukana.

Markus Jokinen sanookin, että AKT:llä on nyt näytön paikka.

– Me olemme monta kertaa kysyneet sieltä jotakin. Yleensä saamme paljon paperia ja EU-pykäliä. Ei niistä ota mitään selvää. Nimenomaan työlupa-asioissa toivomme liitolta paljon enemmän aktiivisuutta. Ei papereita vaan tekoja, muistuttaa Jokinen.

Liitolle on jo jätetty cemt-kuskien tes-tavoitteet, niistä tärkeimpänä päivä- ja kuukausipalkkatavoitteet ja kilometripalkalla ajavien viikkolepo ja seisontapäivien palkka-asioiden kuntoon laittaminen.

Tes-neuvottelujen jälkeen Lyypekkiin on luvassa vieraita AKT:stä. Myös työnantajat ovat havahtuneet ja tiettävästi tulossa mukaan tutustumismatkalle.

Hilkka Jukarainen
Lyypekki

Lyypekin alaosaston sihteeriksi valittiin Anu Kousa, entinen Silja Linen työntekijä, joka paikalla pysyvänä kykenee hoitamaan matkustavien asioita. (sp. anukousa@aol.com) Puheenjohtaja on Jouni Piirainen.

Ulkomaankuljettajien puheenjohtaja Jorma Luukkainen ja AKT:n vastaava lakimies Juha Jakonen osallistuivat Lyypekin osaston perustavaan kokoukseen.

Luukkainen pitää tärkeänä, että tästedes tiedot kuljettajien työoloista saadaan suoraan kavereilta.

– EU-säädöksiä lukuun ottamatta pojat ovat olleet lainsuojattomia, hän pohtii.

Tällä hetkellä ao. ja liitto ajavat cemt-kuljettajien sopimusta liitteeksi AKT:n valtakunnalliseen sopimukseen.

Luukkainen kaavailee myös yhteistyötä saksalaisten kollegojen kanssa. Parasta olisi tutustua heihin henkilökohtaisesti ja pohtia yhteistä edunvalvontaa, hän visioi.

– On tärkeää, että me olemme Saksassa. Kun integraatio syvenee Euroopassa, AKT on jo siellä, sanoo Luukkainen rinta rottingilla.

Suomi-Kodista saa sitä, mitä Suomi-poika tai -tyttö haluaa: saunaa ja suomalaista perusruokaa. Emäntä Tuula Juvonen eli Inkku kertoo, että listahittejä ovat lihapullat, lihamakaronilaatikko, jauhelihakastike, nakkikeitto.

Kanttiinista voit vielä ostaa suomalaista olutta, voileipiä, leivonnaisia ja makeaa.

Suomi-Kotiin tulee suomalaisia sanoma- ja aikakauslehtiä, järjestöjen mm. ay-liikkeen lehtiä ja tiedotteita ja siellä on käytettävissä mm. internet-yhteys.

– Täällä ovat asiat hyvin, kehuu Ilkka Kousa. Belgiaan ja Hollantiin usein ajavana kuskina hänen toinen kantapaikkansa on Antwerpenin merimieskirkko. Mutta siitä hänellä ei nykyisin ole pelkästään hyvää sanottavana.

– Kun kirkko perusti toisen toimipisteen Brysseliin, käännettiin Antwerpenistä Helsingin Sanomat sinne. Eikö Brysselin herroilla ole lehdet firman puolesta tai enemmän rahaa tilata omia lehtiä, kun Eurooppaa kiertävillä kuskeilla, Kousa kritisoi.

Suomi-Koti on toiminut Lyypekissä jo muutaman vuoden. Sitä varten jouduttiin aikanaan perustamaan yhdistys, sillä paikallisen suomalaisen seurakunnan resurssit eivät riittäneet hankkeeseen. Mutta suomalaiset rekkakuskit tarvitsivat jonkinlaisen paikan. Siitä oltiin yhtä mieltä. Ns. Rekkakirkkoyhdistykseen tulivat mukaan AKT, Kuorma-autoliitto, Rahtarit, Merimieskirkko ja liikenneministeriö.

Suomalaisen kirkollisen työn keskus palkkasi Suomi-Kotiin myös sosiaalikuraattorin. Tointa on alusta alkaen hoitanut Maija-Liisa Bode.

Maija-Liisa Bode sanoo olevansa rekkakuskien kieli.

– Siinä, missä kuskien kielitaito vaikeiden asioiden yhteydessä loppuu, alkaa minun työni, sanoo Bode.

Kuskit ovat maailmalla oppineet omatoimisiksi, mutta usein tulee seinä vastaan. Niin voi käydä lääkärissä, poliisilaitoksella tai vaikka asunnon vuokraamisessa.

Sosiaalisihteerin tehtäviin kuuluu myös vapaa-ajan toiminnan suunnittelu.

Maija-Liisa Bodella opiskeli aikoinaan kieliä, mutta on hankkinut myös terapeuttista koulutusta. Käytännön junailujen lisäksi hän myös keskustelee kuljettajien kanssa, jos nämä haluavat.