Nuoren ay-jäsenen on voitava tuntea kuuluvansa johonkin. Lähimmäksi koetaan usein juuri osasto. Tutumpi ympäristö se kuitenkin on kuin nämä kaksi muuta mysteeriota, liitto ja SAK.

Usein kuulutaan liittoon vain tavan vuoksi. Sinänsä hyvä, että etenkin tietyillä aloilla liittyminen koetaan jo lähes itsestäänselvyytenä, mutta miten saada nuoret vaikuttamaan! Milloin osaston toimintaan osallistuminen koetaan itsestäänselvyytenä ja halutaan vaikuttaa?

Osastojen tulisikin erityisesti tänä vuonna keskittyä nuorten mukaan saamiseen ja mukana pysymiseen! Ei riitä, että nuoren saa houkuteltua tulemaan esim. kokoukseen. Hänen on tullessaan tunnettava olevansa tervetullut ja hänet on otettava huomioon niin kokouksen kuluessa kuin sen päätyttyäkin. Nuori tarvitsee tukea ja tilaa. Yleensä nuoret hakevat työelämästä kuten yksityiselämästäkin hyvää seuraa. Kyllä ay-toiminnastakin löytyy mukavia ihmisiä ja mieleenpainuvia yhteisiä tapahtumia. Kysymys on siitä, miten se nuorille kerrotaan ja näytetään.

Nuorten ja osin vanhempienkin mielestä osastotoiminta on kankeata kokousten pitoa, "yhdistyksellistä paksuniskaisuutta". Siitä maineesta on päästävä eroon. Kun nuori on vihdoin ja viimein saatu kiinnostumaan ja jopa innostumaan osastotoiminnasta, on vanhempien paksuniskojen maltettava siirtyä syrjään kunniakkaasti hoidetun uran jälkeen. Näin saadaan verestä voimaa lisää toimimaan ay-liikkeen hyväksi ja normaali askel ay-toiminnan jatkuvuuteen.

Ay-liikkeen toimivuus ja demokratia edellyttävät toisen huomioon ottamista. Näin ollen, konkarit, ottakaa meidät nuoret mukaan, te jäärätkin, antakaa tukea ja tilaa.

Ja nuoret, me ei olla se heikoin lenkki, eihän? Näytetään, että välitämme. Ei keskitytä omaan napaan ja luoteta siihen, että muut hoitavat homman. Kyllä me uskallamme ottaa vastuuta ja kyllä meiltä löytyy tahtoa vaikuttaa!

Kirjoittaja työskentelee
Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitto – SAKKI ry:n toimistosihteerinä