SAK:lainen ammattiosastojärjestelmä syntyi toista sataa vuotta sitten. Ensimmäinen osasto, Typografien Lukuyhdistys, perustettiin jo 1869. Sen perillinen, Helsingin kirjatyöntekijöiden yhdistys toimii edelleen ja kuuluu maan suurimpien osastojen kärkikastiin.

Pitkän historiansa juoksussa osastojen perustehtävät eivät juuri ole muuttuneet. Tänäkin päivänä niiden säännöissä seisovat lähes kaikki edunvalvonnan ydinkysymykset samaan tapaan kuin ne seisoivat niissä ennen 1940-luvun lopulla syntynyttä työehtosopimusjärjestelmää. Osastot ovat pieniä metalliliittoja ja pameja omalla toimialueellaan.

SAK ja sen liitot rakentuvat nykyään 3 500 osaston varaan. Parhaimmillaan, 1970-luvun lopulla SAK:n jäsenmäärän rikkoessa miljoonan, osastoja oli parisen tuhatta enemmän. Osastojen luku on sittemmin pienentynyt, niitä on paperijärjestöinä tai ammattirakenteiden murroksissa lopetettu tai toiminnan tehostamiseksi yhdistetty.

Selvää ja perusteellisesti tutkittua kuvaa osastojen tämänhetkisestä tilasta ei koko SAK:n mitassa ole. Osastot olivat kyllä mukana SAK:n suuressa järjestötutkimuksessa viime vuosikymmenen lopulla, mutta vain osana jäsen- ja järjestörakenteen perusselvitystä.

Kuitenkin pintaraapaisukin osastoista osoitti, ettei kaikki niissä kaikissa ole paikallaan. Jo pelkästään se, että osastojen määrä on 20 vuodessa sukeltanut kolmanneksen, riittää soittamaan hälytyskelloja. Osa laskusta on varmasti selitettävissä järkiperäisesti, mutta joukkoon sopii kosolti sammuneinakin kuopattuja tapauksia.

Osastot ovat viime vuodet toimineet ristiriitaisessa ympäristössä. Työnsä tehostamiseksi niiden olisi järkevää koota voimiaan. Samalla reviiri kuitenkin laajenee, yhteydet katkeilevat ja jäsenten kiinnostus toimintaan hiipuu entisestään.

Iso osasto sopii huonosti yhteen myös pirstoutuvien yritysrakenteiden ja harvenevan luottamusmiesverkon kanssa. Siinä vaikeutuu edunvalvonta ja väljähtyy osastojen keskeinen tehtävä työpaikkojen selkänojana.

Osastojen rooli ay-liikkeen perusjärjestöinä on sekin hämärtynyt. Yrityksiin pakkautuva sopiminen ja liittojen ymmärtäminen palvelulaitoksiksi on sysännyt osastoja katsomoon. Moni ei keksi enää, mihin järkevään kasvavaa ja kasaantunuttakin varallisuuttaan käyttäisi ja ratkaisee pulmansa Ruotsin-risteilyllä.

Koko osastokenttää ei tietysti voi mustalla maalata. Virkeitä, iskukykyisiä ja jäsentensä yhteisyyttä vaalivia joukkoon sopii paljon. Mutta vaikka perinteet olisivat kuinka kunniakkaat ja "homma vielä hanskassa", se ei kuitenkaan takaa tulevaisuutta näissä muutosten pyörteissä.

Tarpeita ja paineita laajaan osastoselvitykseen SAK:laisessa liikkeessä siis olisi.