Vastuu työyhteisön henkisestä hyvinvoinnista on aina työnantajalla, alan asiantuntijat muistuttavat.

Kun ihminen joutuu esimiehensä tai työkavereidensa kiusan tai seksuaalisen häirinnän kohteeksi, kynnys puuttua asiaan on korkea. Häirintä ja kiusaaminen aiheuttavat itsesyytöksiä ja kiepauttavat uhrin pyörteisiin, josta on vaikea päästä pois ilman ulkopuolista apua. Ainoa keino puuttua kiusaamiseen on puhua asiasta jollekin.

Työsuojeluvaltuutettu ja ylipäätään työsuojeluorganisaatio on työpaikalla myös työyhteisön henkistä hyvinvointia valvomassa. Yli kymmenen vuotta Vantaalla sosiaali- ja terveystoimessa 1990-luvun loppupuolelle työsuojeluvaltuutettuna toiminut työyhteisökehittäjä Pirjo Pasanen myöntää, että yhteydenotto työsuojeluvaltuutettuun saattaa olla kovan kynnyksen takana.

- Monet ovat mieluummin hiljaa ja kärsivät. Kaikki eivät välttämättä edes tiedä, kehen ottaa yhteyttä. Jos työsuojeluvaltuutettuna näin, että työpaikalla asiat ovat vinossa, puutuin itse. Yleensähän koko työyhteisö voi huonosti, jos siellä on kiusaamista ja seksuaalista häirintää. Terveeseen työpaikkaan sellaiset ylimääräiset taakat eivät mahdu, Pirjo Pasanen sanoo.

Hänen mielestään on tärkeää, että työsuojeluvaltuutettu kiertelee työpaikalla, jotta valtuutettu saa kasvot ja luottamus ottaa hankalissakin asioissa yhteyttä kasvaa.

- Ikävä kyllä monilla työpaikoilla työsuojeluvaltuutettu on vain nimi paperissa, eikä hän osallistu koulutukseen eikä käytännön työsuojeluun, Pirjo Pasanen sanoo.

Työsuojeluvaltuutetuille on saatavissa koulutusta myös kiusaamis- ja häirintäongelmissa, ja Pirjo Pasasen mielestä koulutusta kannattaa hankkia, jotta tunnistaa arkaluontoisia ongelmia työyhteisössä.

- Kiusaamista ja seksuaalista häirintää on varmaankin esiintynyt aina. Vielä 1980-luvulla lähdettiin toiseen työpaikkaan, jos olo kävi sietämättömäksi. 90-luvulta lähtien ei ole ollut enää valinnanvaraa. Sellaisiakin olen nähnyt, jotka ovat irtisanoutuneet kiusaamisen vuoksi ja jääneet kokonaan vaille työtä, Pirjo Pasanen kertoo kokemuksistaan.

Vastuu on työnantajalla

Jos työpaikalta ei löydy työsuojeluvaltuutettua tai häneen ei uskalleta ottaa yhteyttä, häirinnän ja kiusaamisen uhrit soittavat työsuojelupiiriin. Se koetaan riittävän ulkopuoliseksi ja viralliseksi tahoksi. Uudenmaan työsuojelupiiriin tulee vuodessa kaikkiaan noin 18 000 yhteydenottoa, joista nelisen prosenttia koskee huonoa kohtelua, mihin kiusaaminen ja sukupuolinen häirintäkin kuuluvat.

Ylitarkastaja Kirsi Häkkinen sanoo, että työsuojelupiiri neuvoo aina ottamaan yhteyttä paitsi omaan esimieheen myös työsuojeluvaltuutettuun tai työterveyshuoltoon tapauksen laadusta riippuen.

- Pulmana on usein se, että soittaja kertoo ongelmistaan nimettömänä ja toivoo, että puuttuisimme häirintään tai kiusaamiseen. Eivät työsuojeluviranomaisetkaan mitään taika-Jimejä ole, Kirsi Häkkinen toteaa.

Kiusaamista ei ole määritelty nykyisessä työturvallisuuslaissa, mutta valmisteilla olevassa laissa se on saamassa jonkinlaista pykäläturvaa, johon tarttua. Seksuaaliseen häirintääkin uusi laki puuttuu aiempaa tiukemmin ottein: työnantajan on ryhdyttävä toimiin, jos hän on saanut tietoonsa ongelmasta. Ellei työnantaja ryhdy toimiin, hänen voidaan katsoa osallistuvan häirintään.

Uudenmaan työsuojelupiirissä kiusaaminen on määritelty mallissa, jota tarkastajat ja miksei työsuojeluorganisaatio työpaikalla voivat käyttää tunnistaakseen kiusaamisilmiön.

Leimaamista ja kampitusta

Työsuojelupiiriin tulee yhteydenottoja enemmän kiusaamisesta kuin seksuaalisesta häirinnästä, joskin sellaisiakin yhteydenottoja tarkastajat saavat.

- Kiusaamista esiintyy alkoholistiksi tai mielenterveysongelmaiseksi leimaamisena, mustamaalaamisena, eristämisenä ja jopa fyysisenä kampituksena, Kirsi Häkkinen kertoo.

Kiusaajat ovat useammin työkavereita kuin esimiehiä, mutta seksuaalista häirintää harjoittavat enemmän esimiehet kuin työkaverit.

- Meille soittaa henkilöitä, jotka ovat olleet uhreja jo vuosikausia. Sairauspoissaolot ovat jatkuvia, uhrilla on unihäiriöitä, vatsakipuja ja masennusta. Pahimmat tapaukset johtavat itsemurhaan, Kirsi Häkkinen sanoo.

Työsuojelupiirin neuvo on, että kiusatun on ehdottomasti otettava asia esille jonkun kanssa: esimiehen, työsuojeluvaltuutetun, luottamusmiehen, työterveyshoitajan tai työterveyslääkärin.

- Jos kiusaaja tai häiritsijä on esimies, täytyy ottaa yhteyttä esimiehen esimieheen. Jos esimies näkee kiusaamista eikä puutu siihen, ei kiusaaja joudu vastuuseen, vaan esimies, Kirsi Häkkinen painottaa ja muistuttaa, että vastuu on työnantajalla, mutta ei kiusaaminen ja häirintä ole sallittu työkavereillekaan.

Ylitarkastaja Arto Lapiolahti Uudenmaan työsuojelupiiristä toteaa, että työsuojeluvaltuutetuilla ja –päälliköillä puuttuu vielä osaamista tarttua kiusaamis- ja häirintäongelmiin.

- Tämä on koulutuskysymys ja –haaste myös ay-liikkeelle, Lapiolahti sanoo.

Ongelma hoidettava linjaorganisaatiossa

Kemianliitossa ei ole tehty kiusaamista tai seksuaalista häirintää koskevaa tutkimusta, mutta ongelma ei juurikaan näyttäydy liiton työsuojeluympyröissä, työympäristösihteeri Kari Mäkelä arvioi.

- Olisi vaarallista sanoa, ettei kemianteollisuudessa ole kiusaamista tai häirintää. Työsuojelutilaisuuksissa ongelmasta ole juuri kantautunut tietoja. Voi olla, että miehisillä työpaikoilla on totuttu kovanlaiseen kielenkäyttöön ja machoilun nimissä kärsitään loukkaukset ja pidetään mölyt mahassa. Niin ei tietenkään saisi olla, Kari Mäkelä sanoo.

Jos kiusaamista tai häirintää ilmenee työpaikalla, Mäkelän mukaan uhrin pitäisi voida käydä esimiehen kanssa välittömästi keskustelu, ellei sitten esimies ole itse kiusaaja. Mutta esimiehelläkin on esimies.

- Marssijärjestys on sama kuin missä tahansa muussakin työturvallisuus- ja hyvinvointiasiassa: juridinen vastuu on esimiehellä ja työnantajalla. Asiat on voitava keskustella linjaorganisaatiossa eikä yrittää takaportin kautta, Kari Mäkelä sanoo ja toteaa, että totta kai työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen puoleen täytyy voida kääntyä, vaikka olisi esimiehen kanssa puhunutkin ongelmasta.

- Pidän tärkeänä, että työsuojeluorganisaatio käsittelee kaikenlaisia työpaikalla ilmenneitä ongelmia ja pystyy katsomaan pitkäjänteisesti niiden vaikutuksia koko yrityksen toiminnalle, mutta en näe hyvänä, että työsuojeluorganisaatio on jonkinlainen tuomioistuin.

Kari Mäkelän mielestä kiusaamis- ja häirintäasioita täytyy käsitellä entistä enemmän työsuojeluvaltuutettujen ja luottamusmiesten koulutuksessa osana työhyvinvointia.

Myös keskusjärjestöt ovat tarttuneet sukupuoliseen häirintään toimittamalla työpaikoille esitettä Hyvä käytös sallittu – häirintä kielletty. Esitteessä neuvotaan kertomaan häiritsijälle suorasanaisesti, että tämän käytös on kiusallista ja loukkaavaa. Ellei häirintä kiellosta huolimatta lopu, esite tarjoaa etenemisjärjestykseksi lähin esimies tai häiritsijän esimies, työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutettu tai muu luottamushenkilö ja viime kädessä työterveyshuolto.

Leena Seretin