Vanhojen lainojen korot ovat niin ylhäällä, että ne nostavat asumiskustannukset suhteettoman korkeiksi. Uusien lainojenkin korkokanta on kovempi kuin vapailla markkinoilla. Keväällä odotettiin, että valtio olisi alentanut vanhan lainakannan korkoja. Näin ei tapahtunut.

Tavallinen asunnon ostaja saa lainaa useimmissa tapauksissa jopa alle viiden prosentin korolla. VVO:ssa joudutaan Grassin mukaan perimään asukkailta tätä korkeampia korkoja. Enimmillään VVO:n maksama laskennallinen korko valtiolle on kahdeksan prosenttia.

– Käytännössä tämä merkitsee, että aravalainassa ei ole enää sosiaalista elementtiä, hän toteaa.

Omistusasumista suositaan

Grass muistuttaa, että arava- ja korkotukilainoituksesta vastaavan Valtion asuntorahaston Aran pääoma kasvaa, koska vanhoja lainoja maksetaan takaisin ja toisaalta Ara myy lainoja arvopapereina. Nämä pääomat tulisi hänen mukaansa saada asuntojen uustuotantoon.

– Tässä on käynyt niin, että sosiaalinen asuntotuotanto on tehty kalliiksi, raha ei kelpaa ja uustuotanto tapahtuu lähinnä omistusasuntotuotannon kautta.

Omistusasumisen suosio on Grassin mukaan uhka vuokra-asuntotuotannolle. Koska kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei ole tarjolla, moni ratkaisee ongelman ostamalla asunnon.

– Kilpailua pitäisi tasapainottaa. En voi ymmärtää, että valtio rahastaa sosiaalisella asuntotuotannolla, Grass ihmettelee.

Hän väittää, että valtio ei halua lisätä vuokra-asuntojen määrää tilanteessa, jossa omistusasuntojen kauppa käy hyvin.

– Hallituksen asuntopoliittinen linja lisää selvästi markkinaehtoisuutta, Grass väittää.

Hän patistaa hallitusta pitämään huolta myös siitä, ettei vuokra-asuntojen vuokrataso nousisi vanhassa asuntokannassa eikä uusien vuokra-asuntojen tuotanto vähenisi näin voimakkaasti.

– Yhteiskunnan keskeinen ongelma on, ettei kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ole tarjolla. Se hidastaa työpaikkojen perustamista kasvukeskuksissa, Grass sanoo.

Uustuotanto vähenee

Niin VVO kuin muutkin yleishyödylliset asuntotuottajat ovat vähentäneet Grassin mukaan uustuotantoaan. Hän sanoo, että VVO on valmis lisäämään tuotantoa heti, kun aravalainaehtoja muutetaan.

– VVO on valmis käynnistämään mittavankin aravauustuotannon, kunhan lainaehtoihin tehdään edes asialliset korjaukset. Edes sellaiset korjaukset, että olisimme samassa asemassa kuin yksityinen asunnon ostaja.

Grassin mukaan hallitus on myöntänyt ongelman pudottamalla vuokra-asuntojen rakentamistavoitetta. Vielä keväällä budjettiriihessä tavoitteena oli, että tänä vuonna saataisiin alulle noin 13 000 aravalainoitettua vuokra- ja asumisoikeusasuntoa. Asuntorahaston mukaan käynnistymässä on 7 000–8 000 uutta asuntoa. Budjettiesityksessä valtion tavoite kutistui 10 000 asuntoon.

Sijoittajan markkinat

Suomessa tehtiin keväällä vuokra-asuntoselvitys. Sen mukaan maassamme on noin 750 000 vuokra-asuntoa. Näistä yli puolet on valtion lainoittamia ja vajaa puolet yksityisten omistamia vuokra-asuntoja.

Valtaosan yksityisistä vuokra-asunnoista omistavat yksityiset henkilöt, vain noin kolmannes niistä on vakuutusyhtiöiden, säätiöiden ja liikelaitosten omistuksessa.

– Vuokra-asumista ei voida jättää yksittäisen sijoittajan epävarmoihin käsiin. Ongelmana on, että kauanko yksityiset henkilöt pitävät asuntosijoituksensa vuokrakäytössä, Grass painottaa.

Suuret yksityiset vuokra-asuntojen omistajat puuttuvat Grassin mukaan tällä erää markkinoilta. Vakuutusyhtiöt ovat myyneet vuokrakantaansa, josta mm. VVO on ostanut osan.

Isot omistajat takaisin

Grass arvelee, että vakuutusyhtiöt ja muut vastaavat instanssit saataisiin houkuteltua takaisin vuokra-asuntotuotantoon, jos valtion rahoittamiin vuokra-asuntoihin liittyviä rajoituksia löysättäisiin. Erityistapauksissa asuntoja voitaisiin tietyn ajan kuluttua myydä ja sijoittaa rahat vuokra-asuntojen uustuotantoon. Myynti olisi Grassin mukaan paikallaan esimerkiksi muuttotappiokunnissa.

– Kun valtio rahoittaa vuokra-asuntoja, ne on pidettävä vuokra-asuntokäytössä. Periaate on oikea. VVO omistaa noin 40 000 asuntoa, pääasiassa vuokra-asuntoja. Me emme realisoi vuokra-asuntojamme. Pitäisi kuitenkin löytää porkkanoita perinteisille institutionaalisille sijoittajille, jotta ne saataisiin omistamaan vuokra-asuntoja ja tuottamaan uusia.

Birgitta Suorsa

– Euroopassa valitettava kehitys on, että sosiaalisten vuokra-asuntojen määrä ei ole kasvanut. Omistusasuntotuotanto on lisännyt suosiotaan. Valtioiden toimenpiteet ovat sosiaalisen asuntotuotannon kasvua vastaan. Tästä ovat poikkeuksena Saksa, Hollanti, Itävalta ja Sveitsi, joissa vuokra-asuntojen määrä on viime vuosiin asti kasvanut. Siellä asuntoja omistavat mm. kunnat, säätiöt ja pankit.

Grass on mukana Euroopan sosiaalista asuntotuotantoa valvovan Cecodasin hallituksessa.