Kunta-alan ammattiliiton KTV:n
toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen on vastikään vaatinut julkisuudessa
luottamushenkilöille lisää aikaa ja palkkaa tehtäviensä hoitamiseen. Miksi?
Paikallinen edunvalvonta on lisääntynyt: kunta-alan pääsopimus
mahdollistaa, että paikallisesti voidaan sopia aika paljosta. Nyt on tunnustettava
paikallisen edunvalvontatyön tärkeys.
Koskeeko esityksenne muitakin kuin kunta-alan luottamushenkilöitä?
Ilman muuta kaikkia. Eri aloilla on eroavaisuuksia, mutta tiedän, että
esimerkiksi rakennusalalla luottamusmiesten ajankäyttö on ongelma. Aivan erityinen
ongelma tämä on aloilla, joilla on paljon pieniä työpaikkoja ja luottamusmiehiä on
senkin vuoksi vaikea saada.
Esität luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille lisää aikaa hoitaa
tehtäviään. Paljonko lisäaikaa tarvitaan?
Luottamusmiesten ajankäyttöä säätelee kunta-alalla vain suositus, joka
pitää saada työnantajaa sitovaksi, ja aikaa luottamustehtäviin tarvitaan lisää.
Työsuojeluvaltuutetuilla on vielä vähemmän aikaa hoitaa tehtäväänsä kuin
luottamusmiehillä.
Esität myös, että luottamushenkilöille pitäisi maksaa asiantuntijatasoista
palkkaa. Miten se määräytyisi?
Peruslinjaus palkka-asioissa on, että palkkaa pitää maksaa työn vaativuuden
mukaan. Luottamushenkilöiden tehtävien arviointia ei ole tehty. Arjen kokemus ja
tietämys kertovat, että luottamushenkilöt neuvottelevat isopalkkaisten
työnantajavastuuta kantavien, asiantuntija- ja johtotehtävissä olevien henkilöiden
kanssa. Ay-liikkeen aktiivit kantavat vastuuta, mutta luottamushenkilöiden palkka ei
määräydy tehtävän vaativuuden perusteella. Kunta-alalla yleensä luottamusmiehen
palkka määräytyy edellisen tehtävän perusteella, mutta poikkeuksiakin on eli on tehty
erillisiä ratkaisuja.
Erityisesti palkkavaatimus koskee niitä, jotka käyttävät merkittävästi
aikaansa luottamustehtävään ja voidaan alkaa puhua jo osa-aikaisesta asiantuntijasta.
Tällöin osan palkan pitää tulla asiantuntijatehtävästä. Kun tehtävä lähenee
päätoimisuutta, se on jo oma ammattinsa.
Olet huolestunut siitä, että nais- ja miesluottamushenkilöiden palkkioissa ja
palkoissa on hajontaa. Mistä se johtuu?
Kunta-alalla miehet tulevat luottamustehtäviin paremmista peruspalkoista kuin
naiset. Tämä on tasa-arvokysymys paitsi KTV:n sisällä myös koko kunta-alan
henkilöstöryhmiä koskien: akavalaiset ja STTK:laiset luottamusmiehet tulevat vielä
paremmin palkatuista ammateista ja saavat sen mukaista palkkaa luottamusmiesajalta.
Pitkääkö siis alakohtaisissa työehtosopimuksissa määrätä
luottamusmiespalkka?
En halua tässä yhteydessä sanoa, millä mallilla esitys pitäisi toteuttaa,
mutta korostan, että oikeudenmukaista palkkausta kohti pitää mennä työn vaativuuden
arvioinnin kautta. Nykyinen tilanne on epäoikeudenmukainen luottamustehtävän
vaativuuteen nähden.
Luottamusmiesten aseman parantaminen on ollut pitkään neuvottelupöydän antia,
mutta yleensä se putoaa "priorisoinnin" myötä jo tupo-neuvottelujen
alkuvaiheessa. Eikö tavoitteen tärkeyttä ymmärretä?
Ei ole ehkä ymmärretty eikä kytketty siihen, että luottamusmiesverkostolla
on merkitystä työntekijöiden kokonaisedunvalvonnan kannalta. Luottamushenkilöiden
aseman parantamista on pidetty irrallisena kysymyksenä ja sitä katsottu
luottamushenkilöiden subjektiivisista eduista lähtien. Kyse on kuitenkin siitä, että
haluamme turvata koko luottamusmiesjärjestelmän tulevaisuuden.
Sukupolvenvaihdosten kautta työelämään on tulossa uutta väkeä. Heidän
rekrytoinnissa luottamustehtäviin on tekemistä. Uusi sukupolvi tottuu siihen, että
palkkaus määräytyy työn vaativuuden perusteella. Heitä ei saada luottamustehtäviin,
jos siitä ei makseta tehtävän raskauden mukaan.
Mitä tapahtuu, jos luottamushenkilöiden määrä oleellisesti vähenee? Joutuvatko
työnantajat hautamaan haaveensa paikallisesta sopimisesta, kun työpaikalta ei löydy
vastaneuvottelijaa?
Juuri näin. On myös työnantajan etu, että työpaikoilla on ammattitaitoisia
ja aktiivisia luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja ja muita yhdistysaktiiveja.
Onko esitys KTV:n neuvottelutavoitteissa tulipa tupo tai ei?
Ihan taatusti luottamushenkilöiden aseman parantaminen on seuraavan
neuvottelukierroksen asia olipa sopimusmuoto mikä tahansa. Tämä on kuitenkin koko
työmarkkinakentän ongelma, joka pitää ratkaista yhdessä.