Ongelma on itse asiassa maailmanlaajuinen. Maailman terveysjärjestö WHO luokittelee lihavuuden jo epidemiaksi, kertoo ravitsemustutkija Paula Hakala. Jopa kehitysmaissa, missä nälkä ja aliravitsemus riehuvat, esiintyy myös lihavuusongelmia. Elintason noustessa ihmiset omaksuvat länsimaisen elintavan ja alkavat popsia hampurilaisia ja ranskanperunoita ja lihovat sitten käden käänteessä.

Paula Hakala toimii ravitsemustutkijana Kansaneläkelaitoksen Turun tutkimus- ja kehittämisyksikössä. Hän on väitellyt tohtoriksi siitä, miten elintapoja muuttamalla voi parantaa terveyttä ja kirjoittanut yleistajuisia kirjoja painonhallinnasta. Hänen viestinsä on, että painonsa kehityksen voi pitää kurissa pienellä määrätietoisuudella. Markkinoilla tarjolla olevista pikakuureista ja kaikenkarvaisista laihdutusvalmisteista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

– Tällä saralla on tarjolla monenlaista humpuukia.

Löydä uutta

Yleisesti ottaen ihmisten työ on muuttunut fyysisesti helpommaksi. Se tarkoittaa, että päivittäinen energiankulutus on laskenut — ainakin niiden kohdalla, jotka eivät liiku paljon ja innokkaasti. Silloin myös energiansaantia on vähennettävä, muutoin rasvakerros alkaa lisääntyä.

Ihminen on perinyt kantaisiltään vaiston syödä itsensä täyteen silloin, kun ruokaa on saatavissa. Mutta nykymaailmassa ei enää ole pakollisia nälkäkausia, jolloin rasvavarastot käytettäisiin, joten rasvan määrä vain kasvaa ja alkaa aiheuttaa haittoja.

Ihmisten on itse otettava oma painonkehityksensä hallintaan. Luonto ei sitä tee. Asian ydin ovat päivittäiset ruokailutottumukset. Jos ne ovat hallinnassa, ei ole mitään syytä olla sallimatta itselleen herkuttelua juhlatilanteissa.

Ruokailutottumusten muuttamisen ei tarvitse merkitä sitä, että pidättäytyy kaikesta mikä maistuu hyvältä. Päinvastoin, voi löytää runsaasti uusia hyviä makuja. Hyvänmakuista ruokaa voi tehdä ilman voita ja kermaa. Mausteet ja yrtit rikastuttavat makuelämyksiä. Tuoreet raaka-aineet parantavat makua, ja kun ruoka valmistetaan oikein, siihen ei kerry tarpeettomia kaloreita. Keittämällä ja uunissa hauduttamalla saa kevyempää ruokaa kuin paistamalla.

Parasta oma työmaaruokala

Kalorien laskeminen ei ole mitenkään välttämätöntä. Mutta muutamia peukalosääntöjä kannattaa soveltaa. Esimerkiksi puoli lautasta kannattaa täyttää vihanneksilla, neljäsosa perunoilla, riisissä tai pastalla ja viimeinen neljännes kalalla tai lihalla. Silloin edessä on tasapainoinen annos. Liian isoa annosta ei myöskään pidä itselleen kasata.

– Lounaan pitäisi piristää. Jos lounaan jälkeen tuntee itsensä raukeaksi, on syönyt liikaa.

Suomessa työpaikkalounas on tärkeä osa päivittäistä ruokailua. Monelle se on päivän pääateria. Työpaikkaruokailun teollistumiseen ja keskittymiseen muutamien harvojen yritysten käsiin liittyy omat riskinsä. Hakalan mielestä olisi parasta, jos lounas valmistettaisiin omassa ruokalassa, ja että ennen kaikkea raaka-aineet hankittaisiin lähiympäristöstä. Se takaisi tuoreuden parhaiten ja pitkiin kuljetuksiin liittyvät haitat vältettäisiin. Lämmitetty ruoka ei koskaan ole kohottava makukokemus.

Paula Hakala korostaa, että suurkeittiössäkin tavarantoimittajiksi voidaan valita paikallisia tuottajia, ja että taitava emäntä voi valmistaa maukasta ja edullista ruokaa käyttämättä puolivalmisteita.

Kestävä muutos

Ruokailutottumusten muuttaminen on pysyvä sitoumus, jolla on pysyvät vaikutukset — sekä ajatellen yksilön hyvinvointia että väestön yleistä terveydentilaa. Laihdutuskuurit tuottavat yleensä vain tilapäisiä tuloksia ja ääritapauksissa humpuukikuurit voivat jopa olla suoranaisesti terveydelle vaarallisia.

Pysyvien ruokailutottumusten on perustuttava ravitsevaan ja monipuoliseen ruokaan, jossa on sopivassa suhteessa proteiineja, hiilihydraatteja, kuituja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Rasvaakin periaatteessa tarvitaan, mutta pienikin määrä rasvaa sisältää runsaasti energiaa. Näin myös kasvisrasva, vaikka se tietysti kolesterolia ja muita vastaavia aineita ajatellen on terveellisempää kuin eläinrasva. Jos painoa pitää pudottaa, on ryhdyttävä syömään vähemmän kuin kuluttaa. Ihmisen saama "liikaenergia" kertyy yleensä pääasiassa rasvasta. Siksi rasvan kulutukseen sen kaikissa muodoissa onkin kiinnitettävä aivan erityistä huomiota.

Grillit ovat kesällä monissa perheissä ahkerassa käytössä. Paula Hakala neuvoo pyrkimään uudenlaiseen ajatteluun myös grillin ääressä. Makkara kannattaa yrittää korvata kalalla, grillikyljykset laihemmalla lihalla.

– Ja kesän runsasta vihannes-, marja- ja hedelmäsatoa kannattaa käyttää.

Hans Jern

  Kesän lähestyessä pakaste kannattaa tyhjentää marjoista. Näin järjestyy tilaa syksyn uudelle marjasadolle. Marjat päihittävät – sekä maun että ravintosisällön suhteen – useimmat ulkomaiset hedelmät.

Hunajainen kuningatarjogurtti
(4-5 annosta)
1/2 litraa vähärasvaista tai rasvatonta jogurttia
1-2 dl pakastettua vadelmasosetta tai 2 dl kokonaisia vadelmia
1-2 dl pakastettua mustikkasosetta tai 2 dl kokonaisia mustikoita
Hunajaa (tai sokeria); määrä riippuu siitä, onko marjoja makeutettu pakastettaessa
(Mysliä tai talkkunajauhoja)

Ota illalla marjasoseet kulhoon sulamaa. Kaada päälle jogurtti ja valuta hunaja. Marjat sulavat sopivasti aamuksi, jolloin ainekset on helppo sekoittaa keskenään. Voit lisätä seokseen halutessasi esim. mysliä tai talkkunajauhoja.

Jogurtti on herkullinen, raikas ja terveellinen osa aamu- tai iltapalaa, joka sisältää paljon vitamiineja, kivennäisaineita, flavonoideja ja ravintokuitua, mutta ei juuri lainkaan rasvaa. Se sopii myös välipalaksi tai jälkiruoaksi.

Lisävihjeitä:
- Marjoina voit käyttää mitä tahansa marjoja.
- Saat jogurtista pirtelönomainen juoman sekoittamalla ainekset tehosekoittimessa.
- Jähmeän hunajan saat juoksevaksi lämmittämällä sitä vesihauteessa (alle 60 Cº).
- Jos hankit syksyllä juoksevaa hunajaa, pakasta siitä osa pieninä annoksia. Näin se säilyy juoksevana ja on helposti sekoitettavissa marjoihin.

  Smetanalohta, tandooripyytä ja banaanikakkua venereissulla? Kaikkia näitä taikovat Helsingin Työväen Pursiseuran kokit. Nämä ja 60 muuta reseptiä on koottu Parasta pyystä –kirjaan.

Ajatus kirjaan syntyi vahingossa viime vuoden juhannuksena pursiseuran tukikohdassa. Talven aikana venekokit kokosivat taitonsa yksien kansien väliin muiden veneilijöiden ja maakrapujenkin iloksi ja käytettäväksi.

Venekokeilla on omat, kekseliäät keinonsa loihtia miehistölle herkkuja ja käteviä matkaeväitä, vaikka mikrouuni tai jääkaappi saattavat olla usean päivämatkan päässä. Reseptikirjaan on koottu veneilijöiden kansanperinnettä rannoilta ja ulapoilta. Siinä erilaiset veneilijät kertovat parhaista ruokaoivalluksistaan. Piristeenä kirjassa on meheviä juttuja tilanteista, joissa kukin ruokalaji syntyi tai tuli testattua.