Hämeenlinnalaisen jäteautonkuljettajan Hannu Korhosen korvat punehtuvat harmista joka kerta, kun Matti Esko töräyttää radiossa sen kappaleen, missä rekkamies ajaa läpi öisen Suomen nakkisämpylän voimalla.

Korhonen tuli kuntoutuksessa toisenlaisiin ajatuksiin. Muutaman vuoden takainen kääntymys näkyy vyötärön mitassa ja tuntuu omassa olotilassa. Kun hän nykyisin lataa alkajaisiksi lautasen puoliksi täyteen kasviksilla, katselevat työkaverit vähän alta kulmien.

– Alkuun joka kaveri väitti minulle, ettei tuommoisilla mies elä. Nyt ovat tutuimmat jo tottuneet omituisuuksiini.

Korhonen esittää koska tahansa vakuuttavan luennon epäterveellisen ravinnon vaikutuksista. Hän on sisäistänyt terveysnäkökulman ja osaa kyllä kertoa taitavasti myös miltä oikeaoppisen lautasen sisällön pitäisi näyttää.

Eläke- ja koiranputkeen…

Eittämätöntä muutostarvetta kyllä olisi. Useiden kansanterveysselvitysten mukaan juuri kuljetusalan väki ja erityisesti automiehet kärsivät keskimääräistä enemmän liikapainosta. Ihmisen painohan tunnetusti vaikuttaa monella tavalla terveydentilaan. Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja vammat sekä sydän- ja verisuonisairaudet ovat autoalan miesten sairaskertomuksissa vakiotavaraa.

Ratin takaa mennään hyvin harvoin terveenä eläkkeelle. Valitettavan usein automies joutuu eläkeputkenkin sijasta koiranputkeen…

Mutta mehän tiedämme, että valistus yleensä ja terveysvalistus erityisesti puree heikosti juuri niihin väestöryhmiin, joiden tavoissa ja tottumuksissa olisi eniten toivomisen varaa.

Ruokavalistustakin tulee joka tuutista, mutta silti kertovat suurten taukopaikkojen kassatytöt, että makkara on yhä kova sana. Höyrymakkara, grillimakkara, paistettu makkara, lihapiirakka, pyttipannu…

Hyvähän Korhosen Hannun on elvistellä ja ottaa ruoka termokseen joka aamu, kun työaika on melko säännöllinen, voisi joku sanoa. Korhonen myöntää, että hänen työssään ruoka-ajasta voi pitää päivittäin kiinni melkein yhtä hyvin kuin teollisuudessa.

– Olen opetellut pitämään tauot ja pysäyttämään pelit. Valtaosa kuljettajista kuitenkin tyytyy kahviin ja lihapiirakkaan.

Venäjän teillä syödään omia eväitä

Paljon on itsestä kiinni pitkilläkin reissuilla, vakuuttaa Venäjälle ajava Jorma Luukkanen. Hänen vakioannokseensa kuuluu salaattia, perunaa, lihaa, vettä ja leipää. Miehen hyvinvoinnin salaisuus piilee hyvässä aamuateriassa.

AKT:n ulkomaankuljettajien osaston puheenjohtaja Luukkanen sanoo, että itään ajavat miehet harrastavat paljon omia eväitä. Valtaosalle venäläiset perunat eivät kelpaa, vaan ruokavalioon kootaan jo kotimaan puolella lihaa ja lohkoperunoita.

Ulkomaankuljettajien autoissa on yleensä jääkaappi ja mikrouuni tai kaasukeitin. Ainakin Venäjän-liikenteessä ruokailuaikaakin löytyy sopivasti, koska sikäläiset viranomaiset valvovat hyvin tarkasti kuljettajien ajo- ja lepoaikoja. Jos ylipitkästä ajorupeamasta jää kiinni, seurauksena ovat tuntuvat sakot, joten kannattaa suosiolla vetäytyä tien poskeen syömään.

Lastataan ja lossataan

– Varmasti pysähdyn hyvään paikkaan syömään kunnon ruokaa, jos hinta salaatteineen jää 40 markan paikkeille, sanoo joensuulainen autonkuljettaja Jarmo Tukiainen. Hän on juuri lopettelemassa kahvitaukoa Mäntsälän Shellillä. Saman firman työtoveri, lahtelainen Sami Hägg on myös piipahtanut paljaalle kahville, koska paikan ruoka-annokset ylittävät kympillä hintarajan.

Hyviä ja hinnoiltaankin sopivia ruokapaikkoja löytyy kyllä mennen tullen, Tukiainen kertoo.

– Sen verran raskasta työtä tehdään, että liharuoka on tarpeen, Tukiainen tuumaa pihvien tarpeellisuudesta. Hän selvittää, että vastoin yleistä käsitystä rahtimies tekee paljon muutakin kuin ajaa.

Siivulla Helsingistä Joensuuhun Tukiaisen ohjelmassa on kaikkiaan 11 lastaus- ja purkupaikkaa.

Häggin syömiset jäävät öisin vähiin. Hän tyytyy yleensä pelkkään kahviin. Tukiainen kertoo aamutuimaan tankkaavansa energiaa silloin tällöin kahvilla ja sämpylällä.

Annosten koolla on väliä

Mutta onko makkara sitten dynamiittia mahalaukussa?

– Makkarassa on suuri määrä rasvaa ja vielä huonolaatuista. Yhdestä makkara-annoksesta voi saada koko päivän rasvakiintiön, selvittää ravitsemustutkija Patrik Borg.

– Jokamiehen ravintotietämykseen kuuluu, että pieni määrä rasvaa on tarpeellista jopa laihduttavalle ihmiselle. Jos elimistö ei saa säännöllisesti viestiä uudesta rasvaerästä, ihmisen hieno säätelyjärjestelmä tekee hälytyksen ja alkaa säästää aikaisemmin kertyneitä rasvavarastoja. Asiaan kuitenkin kuuluu, että rasvan tulee olla tietynlaista ja ns. kova rasva on turmioksi. Ja makkara on kovan rasvan pommi.

Entä pitääkö vain vahva liharuoka miehen tiellä?

– Liharuuasta seuraa suuri kylläisyyden tunne ja veren sokeri säilyy tasalaatuisena, Borg selittää. Hän kuitenkin ehdottaa että lihan ystävätkin siirtyisivät vähärasvaisiin, kasslertyyppisiin aterioihin.

– Suotavampaa olisi kuitenkin hiilihydraattipitoinen ruoka, kasvikset, leipä, peruna, pasta, riisi.

Ihmisen vireystilan kannalta annosten koolla on suuri merkitys. Borg muistuttaa, että annosten tulisi olla mieluummin pieniä ja niitä pitäisi syödä usein.

Ravintotottumusten muuttamisen halusta on nähtävissä hienoisia merkkejä. Niitä havaitsee suurten huoltoasemien salaattitiskillä, joskin bisnes kuihtuisi, jos se laskettaisiin automiesten varaan.

Organisoidusta muutoshalusta kertoo yhden rahtimiesten yhteenliittymän, Rahtareiden painonpudotuskampanja. Lähinnä omistajakuljettajia kokoava Rahtarit tavoittelee jäsenkuntansa painon alentamista 60 tonnilla eli yhden rekallisen verran.

AKT:n puolella aloitteen on ottanut käsiinsä Hämeenlinnan automiehet, joka ovat haastaneet kaikki liiton osastojen toimikunnat lyhentämään yhteistä vyötärönmittaansa kymmenyksellä.

Eino Nykänen