Keskusruokalassa valmistetaan päivittäin ruokaa 450 syöjälle. Tämä tarkoittaa 40 kiloa salaattia, 50 kiloa perunoita, 20-30 kiloa pastaa tai riisiä sekä noin 70 leipää.

Ruoka valmistetaan alusta asti itse, ja Skaffari suunnittelee kahden viikon ruokalistat kahden muun ravintolapäällikön kanssa paikan päällä Porvoossa. Siinä taitaa piillä kehutun ruoan salaisuus.

– Reseptit tulevat valmiina ravintolan omistavalta Amicalta. Todellisuudessa keittäjä voi soveltaa niitä melko vapaasti ruokaa tehdessään. Pitää tietää mistä työntekijät pitävät, ja mitä ruoka-aineita vastaavasti vierastetaan.

Kilpilahdessa keikkatöissä oleva Polartestin tarkastaja Harri Suvensalmi pitää jalostamon ruokaa Fortumin parhaana.

– Ruoka on todella hyvää ja sitä tulee otettua isoja annoksia. Painoa saattaa helposti tulla muutama kilo lisää täällä työskennellessäni.

Kilpilahdessa suosikkiruokia ovat hernekeitto ja pannukakku sekä jauheliha. Jauhelihan ohi on kirimässä kala. Kokolihaleikkeistä ei enää innostuta kuten ennen.

– Aikaisemmin leikepäivänä meillä saattoi käydä jopa sata ruokailijaa enemmän kuin tavallisesti. Nykyisin leikkeet eivät aiheuta ruuhkia, miettii Skaffari.

Ruokatrendit näkyvät työpaikkaruokailussa vähitellen. Kilpilahdessa tarjoillaan wokkia ja pastoja. Pastoista pidetään kovasti, wokki puolestaan on vaikea toteuttaa, koska ruokaa pitää kuljettaa eri kohteisiin, eikä wokki kestä seisottamista.

Ruokailutottumusten muutos näkyy myös siinä, että neljä vuotta sitten alettiin tarjota perunan lisäksi joka päivä joko riisiä tai pastaa.

Lisää kasviksia, vähemmän suolaa

Työpaikkaruokailu on tärkeä uusien ruokailutottumusten opettaja. Henkilöstöravintoloissa ruokailevien on todettu syövän kasviksia enemmän kuin kotona tai eväitä syövien.

Myös Harri Suvensalmi alkoi syödä salaattia työpaikkaruokailun kautta.

– Kerran otin salaattia ruoan lisukkeeksi ja yllättäen se olikin hyvää. Siitä lähtien olen syönyt salaattia joka kerta.

Kilpilahdessa kasvisten syönti on viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt melkoisesti.

– Tulin taloon vuonna 1976. Silloin 300-400 ruokailijalle valmistettiin kymmenen litraa salaattia. Nyt samalle porukalle tehdään 150 litraa salaattia, Skaffari kertoo.

Työpaikkaruokalasta katsottuna ruokailutottumukset ovat paranemaan päin. Rasvatonta ja kevytmaitoa juodaan kumpaakin yhtä paljon, myös vettä kuluu runsaasti.

Suolan käyttöä ruoissa on vähennetty ja siirrytty kokonaan Pan-suolaan.

– Kun suolan määrää ruoissa vähennettiin, noin kahden viikon ajan saimme kuulla valituksia. Sen jälkeen vähäsuolaisuuteen oli jo totuttu.

Myös kasvisruokia ja kevyitä vaihtoehtoja suositaan yhä enemmän.

– Olemme pyrkineet keventämään kasvisruokia luopumalla esimerkiksi rasvaisista piirakoista. Ruokien kalori- ja rasvamäärät on merkitty ruokalistaan, helpottamaan kevyen vaihtoehdon valitsemista.

Fortumilla työpaikkaruokaloiden emännät ja työterveyshuolto kokoontuvat vähintään kerran vuodessa keskustelemaan ravitsemuksesta ja terveydestä.

– Viimeksi tuli esille, että ikääntyvien työntekijöiden sokeriarvot ovat nousussa. Siksi pyrimme kiinnittämään huomiota erityisesti rasvan määrään ruoassa, Skaffari kertoo.

Hyvällä mielellä ruoka maistuu

Varastomies Raimo Järvelä ei säästele kehujaan Kilpilahden jalostamon ruoista puhuessaan.

– Kotonakaan ei saa näin hyvää ruokaa. Jos nykyinen emäntä tai Amica joutuisivat lähtemään, ammattiosasto olisi valmis isoihin toimenpiteisiin.

Järvelä pitää työpaikan järjestämää ruokailua todella tärkeänä.

– Omien eväiden syöminen päivittäin ei ole terveellistä. Sitä paitsi ruokahetki on nautinto, jonka aikana voi jutella niitä näitä työkavereiden kanssa.

Järvelä toimi kymmenen vuotta pääluottamusmiehenä. Tuona aikana myös kiloja alkoi kertyä.

– Välillä piti pitää taukoa työpaikkaruokailusta, koska ruoka on niin hyvää. Vähitellen olen oppinut käyttämään malttia ruokaa ottaessani. Nyt uskon jo, että hyvää ruokaa on tarjolla seuraavanakin päivänä, eikä kaikkia laatuja tarvitse maistaa kerralla.

Irma Skaffarin kokemuksen mukaan työntekijöiden tyytyväisyyttä työhönsä voi hyvin mitata keittiön saamilla kehuilla. Tämän mittarin perusteella Porvoossa menee hyvin.

– IVO:n ja Nesteen yhdistymisen aikaan ilmassa oli epävarmuutta. Silloin oltiin myös tavallista kriittisempiä ruokaa kohtaan. Jos työntekijät voivat hyvin, ruokakin on heidän mielestään hyvää.

Anna Niemelä

  Työterveyshoitajat Marjatta Toppila ja Kaisa Lamminpää tietävät, miten Kilpilahden teollisuusalueen työntekijät voivat, ja mitä he syövät. Lähes 3 500 henkilöä käy säännöllisesti tarkastuksissa Toppilan, Lamminpään sekä viiden muun työterveyshoitajan pakeilla. Toppilan ja Lamminpään vastaanotoilla käy enimmäkseen miehiä.

– Miehet uskovat tietävänsä paljon ravitsemukseen liittyvistä asioista. Kun juttelemme lisää, tieto etenkin suolan, kasvisten, hedelmien ja marjojen käytöstä paljastuu monesti mutu-tuntumaksi, Toppila sanoo.

Ruokailuun ja terveyteen liittyvät asiat otetaan viiden vuoden välein tehtävissä terveystarkastuksissa aina esille. Ikäryhmätarkastuksissa työntekijät täyttävät lomakkeen, jossa kysellään ruokailutottumuksista. Tarvittaessa täytetään Sydänliiton testi suolan ja rasvan käytöstä. Testien tulokset ovat yllättäneet monet.

– On miehiä, jotka luulevat syövänsä vähäsuolaista ruokaa, mutta testituloksessa kysytään: aiotko muuttua suolapatsaaksi?

– Jotkut luulevat olevansa vähäsuolaisen ystäviä, kun eivät itse lisää suolaa ruokaansa. Ruoassa itsessään olevaa piilosuolaa ei ajatella, Toppila kertoo.

Miehet juovat rasvatonta maitoa tai piimää ja syövät kasviksia sekä vähärasvaisia leikkeleitä enemmän kuin ennen. Kaninrehuista puhutaan vastaanotoilla enää vain harvoin. Kasviksia ei kuitenkaan syödä tarpeeksi.

– Miehet ajattelevat syövänsä riittävästi kasviksia syödessään salaatin kerran päivässä. Jotkut pitävät kohtuullisena määränä on jo muutamaa kurkkuviipaletta leivän päällä. Moni on yllättynyt, kun näytämme, kuinka paljon kasviksia tulisi suositusten mukaan syödä päivittäin, Lamminpää sanoo.

Liikaa raskasta ruokaa

Fortumin henkilökunnasta ainakin puolet on ylipainoisia.

– Aivan kuten koko Suomessa yleensä, Toppila kertoo.

Ylipainoisia on kaikissa työntekijäryhmissä, niin naisissa kuin miehissäkin. Edes fyysinen työ ei laihduta. Haalarinnapit ovat monilla työntekijöillä tiukalla.

Työterveyshoitajien mukaan miehet selittävät lihomistaan liikunnan puutteella.

– Totuus on kuitenkin, että ruokaa syödään liikaa, Lamminpää sanoo.

Ihanteellisimmillaan työpaikkaruokailu opettaa ihmiset syömään vähärasvaista ja vähäsuolaista ruokaa sekä käyttämään kasviksia. Moni ahnehtii kuitenkin ruokaa koko rahan edestä.

– Koska ruoasta maksetaan, moni ottaa ruokaa kukkuralautasellisen. Lihaa halutaan ottaa runsaasti, koska liha-aterian katsotaan olevan kunnollinen vasta, kun lihaa on paljon. Ei ole myöskään hyvä syödä kerralla hirveän paljon ja olla koko muu päivä syömättä, kertoo Toppila.

Laihduttamaan miehet ryhtyvät yleensä siinä vaiheessa, kun ylipaino alkaa haitata terveyttä.

– Miehet laihduttavat harvoin pelkästään ulkonäön takia. Jotta laihduttaminen onnistuisi, on tärkeää, että mies itse on motivoitunut. Liikaa tietoa ei kannata yrittää kaataa päähän, vaan pyrkiä ohjaamaan heitä parantamaan yksi ruokailutottumus kerrallaan, Lamminpää toteaa.

  Helmikuussa Fortumin teknologiakeskuksen laitekoordinaattori Raija Mannisen päässä napsahti. Vaatteet mahtuivat juuri ja juuri päälle, eikä vaateostoksillakaan ollut mukavaa. Kiloja oli tullut pikku hiljaa viiden vuoden aikana synnytyksen jälkeen.

– Piti aina ostaa XXXXXL kokoisia vaatteita. Silloin riitti ja päätin alkaa pudottaa painoani, hän kertoo.

Raija Manninen soitti tutulle työterveyshoitajalle, jolta hän sai vinkkejä ruokavaliosta ja liikunnasta. Työterveyshoitajaa Raija Manninen tapasi muutaman viikon välein.

– Aina ensimmäiseksi vastaanotolla minut komennettiin vaa’alle. Kun paino alkoi pudota, käynnit harvenivat.

Työpaikan kautta Raija Manninen pääsi turkulaiskylpylään painonhallintakurssille. Kurssi alkoi maaliskuussa ja jatkui toukokuussa. Molempina kertoina kahdeksan kurssilaista viettivät kolme päivää kylpylässä kuntoillen.

– Siellä innostuin sauvakävelystä, jota olin ennen kutsunut dementiahiihdoksi, hän naurahtaa.

Kurssilaiset saivat kurssipäiviltä Kelan sairauspäivärahan.

Kesäkuuhun mennessä Raija Mannisen painosta on pudonnut kymmenen kiloa.

– Toiset kymmenen saisi vielä lähteä, hän miettii.

Painon pudotus on sujunut miettimällä syömistä ja kuntoilemalla. Herkuista Manninen ei välitä, joten niistä ei ole tarvinnut luopua.

– Se on se oman pään naksahdus, mikä on tärkeää. Pitää olla itse valmis laihduttamaan, koska itse sen ruoankin suuhunsa mättää, Manninen tuumii.

Painonhallintakurssilaiset tapaavat kolmannen kerran seurantapäivässä marraskuussa. Silloin katsotaan, paljonko kurssilaiset ovat keventyneet.