Niin hyväntahtoinen kuin tuo juttu, siihen sisältyy jo vakaviin mittoihin kehittyneissä maissa kasvanut terveydellinen ja yhteiskunnallinen ongelma: ylipainoisuus ja lihavuus. Maailman mitassa on ensimmäistä kertaa tultu siihen järjenvastaiseen ja epäeettiseen tilanteeseen, että nälkäisiä ja ylisyöneitä elää keskuudessamme yhtä paljon.

Joka kuudes ihminen maailmassa painaa liikaa. Suomessa liikakiloja on joka toisella — kuten muuten amerikkalaisillakin, vaikkei sitä televisiosarjoissa näytetä.

Kansanterveystieteilijät laskevat suomalaisten kantavan mukanaan 16 miljoonaa turhaa läskikiloa. Erityisesti eläkeikää lähestyvillä miehillä ja toisaalta lapsilla ja nuorilla painoindeksi on noussut vuosikymmenessä jopa dramaattisesti.

Lihominen johtuu yleensä energiansaannin ja –kulutuksen epätasapainosta. Perimällä on tutkimusten mukaan neljänneksen vaikutus kehon rasvan määrään ihmisten välillä. Ylipainoa tuottavat myös muutamat aineenvaihdunta- ja psyykkiset sairaudet, kuten kilpirauhasen alitoiminta, masennus ja ahmimishäiriö.

Sosiaalisilla syillä, kuten köyhyydellä, työttömyydellä, vähäisellä koulutuksella ja useilla synnytyksillä on todettu olevan merkittävä vaikutus lihavuuteen. Perusteltua on arvostella kansalaisten ylensyötöstä myös ruokabisnestä makkaratarjouksineen, hampurilaisineen ja virvoitusjuomineen.

Jos esimerkiksi 175-senttinen ihminen painaa noin 90 kiloa, lääketiede luokittelee hänet jo riskiryhmään. Silloin puhutaan merkittävästä ylipainosta, joka suurentaa sekä sairaus- että kuolemanriskiä. Mikäli vaaka sitten pomppaa sadan kilon viivalle, kuolemanriski kaksinkertaistuu normaalista ja sairastumismahdollisuus on jo moninkertainen.

Lääkärit puhuvat lihavuudesta vakavana kansantautina ja vakuutustohtorit ennustavat siitä seuraavaa sairaseläkkeen pääsyytä. Stakesin tutkijat laskivat jo pari vuotta sitten, että lihavuudesta johtuvien sairauksien hoitoon kuluu vuodessa jopa 3,2 mrd. markkaa ja hoito sitoo melkein 1 300 kokovuotista sairaansijaa, yli neljänneksen enemmän kuin vaikkapa tupakka.

Kaikista Suomen terveysmenoista lihavuuden seurausten hoitoon kuluu seitsemisen prosenttia. Yhdysvalloissa vastaava luku on kahdeksan.

Teoriassa lihavuutta on helppo hoitaa: joko vähemmän energiaa tai enemmän sen kulutusta. Melkein säännönmukaisesti laihdutus useimmilta vielä onnistuu, mutta siitä alkava, pysyvän elämäntapamuutoksen vaativa taistelu entisten mittojen paluuta vastaan epäonnistuu yli 90-prosenttisesti, naisilla useammin kuin miehillä.

Liikakiloihin suhtaudutaan yleensä nykyajan laihaksi vääristämän ihmiskuvan kautta. Lihavia syyllistetään ja heidän tahdonvoimaansa surkutellaan. Maailmassa on kuitenkin ollut ja tulee aina olemaan eri painoisia ihmisiä. Jos raskassarjalainen tulee kiloineen toimeen itsensä kanssa eikä halua laihduttaa, ihmisarvon kannalta se on yhtä hyväksyttävää kuin laihuuskin.