iimeisinä sanoinaan eduskunnalle ennen sen kesälomaa rahaministeri valitti, että maa on taantumassa, eikä ilmassa näy juuri yhtään vakavaa nousun merkkiä.

Vaikka ministerin puheesta puolet panisikin viran vaatiman pessimismin tiliin, työllisyyden näkökulmasta hän tuntuu olevan, ikävä kyllä, pitkälle oikeassa.

Tilastokeskuksen toukokuun työttömyysluvut jopa yllättivät synkkyydellään. Kuukaudessa työttömyys oli lisääntynyt 1,5 prosenttiyksikköä, 11,9 prosenttiin, ja nousu voimistui jo neljättä kuukautta peräkkäin.

Toukokuussa työttömiä tuli lisää 54 000 ja heitä oli kaikkiaan 324 000. Vaikka numeroista siivotaan niihin tavan mukaan keväisin pöllähtäneet opiskelijatkin, työtä vailla on nyt 10 000 enemmän kuin vastaavasti viime vuonna. Tämä hyppäys on jo tilastonpitäjänkin mukaan merkitsevä.

Työttömyys kasvaa voimakkaimmin maan veturimaakunnissa, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, mikä sekään ei hyvää lupaa. Samalla näyttää ilmeiseltä, että viime syksystä lähtien palkollisistaan joten kuten kiinni pitäneet työnantajat ovat heittämässä pyyhettä kehään ja avaamassa ulosmenoporttejaan kunnolla selälleen.

Heikentyvästä työllisyydestä on näkynyt viitteitä myös muussa tilastotuotannossa. Esimerkiksi teollisuuden toukokuun-barometrissa työvoiman supistusten sanottiin jatkuvan ja investointien vähenevän, Tilastokeskuksen laskelmissa palkkasumman nousuvauhti oli vuodessa hiipunut 7,5 prosentista 2,6:een ja firmat valittavat työministeriölle rekrytointiongelmista yhä vähemmän.

Niinistön purkaus eduskunnalle provosoi salissa kitkerän keskustelun, jossa hallitusta syytettiin työttömyyden vähättelystä.

Moite on aiheellinen. Vaikka heikkenevä suhdanne on ollut näkyvissä jo vuoden päivät, ja kokemuksesta tiedetään, että se pienen viipeen jälkeen lisää työttömyyttä, housut kintussa –näytelmä näyttää jälleen toistuvan.

Seuraava paikka reagoida synkkenevään työttömyyteen olisi elokuun budjettiriihi, vaikkei siitä pikalääkkeeksi olekaan. Kuitenkin hallituksen uskotaan tyytyvän vaalikauden viimeisessä budjetissa rutiineihin ja jättävän työttömyyden tosihoidon ensi keväänä valittavien uusien vallanpitäjien kontolle.

Hamaan tulevaisuuteen tähtää myös teollisuustyönantajien aloite ryhtyä selvittämään, olisiko rakennetyöttömyydelle jotain tehtävissä. Tämän pyöreän pöydän istunnon pääministeri on kutsunut koolle elokuulle ja siihen ovat lupautuneet mukaan myös palkansaajien keskusjärjestöt. Istunnossa pantaneen pystyyn Ahtisaaren aikaista Pekkasen työllisyysryhmää muistuttava porukka.

Teollisuuden aloite on tietysti tärkeä, mutta kovin mielenkiintoisesti ajoitettu. Jos ryhmän oivalluksia aiotaan seuraavan hallituksen ohjelmaan, kissa pitää nostaa pöydälle jo ensi syksynä yhtaikaa palkkaneuvotteluiden kanssa.

Koska ay-liikkeen ja työnantajien käsitykset työttömyyden hoitotavoista eroavat selvästi toisistaan, voi käydä jakomieliseksi pyrkiä yhdessä pöydässä sopimuksiin ja ajautua toisessa riitelemään. Tai toisilla sanoilla: Jos ay-liike tohtii vaatia kunnon palkankorotuksia, työttömyys kaadetaan sen syliin.