– Tulee juotua sumppia reilusti yöllä, tunnustaa lämmittäjä Jari Voutilainen. Hänen työpaikkansa on Stora Enson Varkauden tehtaiden voimalaitoksella.

Muuten Voutilainen tunnustautuu säännöllisten aterioiden nauttijaksi, ja vieläpä terveellisten. Hyvänä potkurina ravitseviin aterioihin ovat kotona kirmuavat kouluikäiset lapset. Heidän vuokseen ruokailun sisältöön kiinnitetään erityistä huomiota.

Jari Voutilainen on perheensä pääkokki. Aamuvuoron ja iltavuoron aikaan hän valmistaa perheen ateriat. Aamuvuoron jälkeen koko poppoo pystyykin aterioimaan yhdessä.

Iltavuoroon lähtiessään Voutilainen ottaa lämpimän aterian mukaansa. Yövuorossa hänellä on kassissa pientä välipalaa, mutta ei lämmintä ateriaa. Joskus hän kertoo käyttävänsä tehtaan ruoka-automaatteja.

Mutta kahvia kuluu ja paljon.

Automaateissa jo valikoimaa

– Ruoka-automaattien valikoima on parantunut. Niistä löytyy keittoja, salaattiannoksia ja voileipiä. Turvaudun tosin automaattiin vain silloin, kun en ole jostain syystä ottanut kotoa evästä mukaan. Kotikaapista kun aina löytyy pientä purtavaa mukaan.

Yövuoroa lukuun ottamatta Jari sanoo aterioivansa varsin vakiintuneilla tavoilla oli hän sitten vapaalla tai työvuoroissa. Ennen yötyötä hän nauttii iltapalaa kotona, aika kevyttä sellaista, sillä päivällinen on jo aiemmin syöty.

Eli aika terveellisesti?

– Kai niin voisi sanoa. Kyllä hedelmiäkin menee ja salaatteja, Voutilainen kertoo.

Väsymys tahtoo iskeä yövuorossa kolmen ja viiden välillä. Silloin auttaa kahvi. Liika kahvittelu ei liene hyväksi kenellekään, mutta toistaiseksi Voutilaisen fysiikka on kestänyt. Lääkärireissut ovat rajoittuneet rutiinikäynteihin vuosihuoltoineen.

– Testiarvot ovat kohdallaan. Pyrin kuntoilemaan säännöllisesti työn vastapainoksi. Pelaan lentopallon kolme neljä kertaa viikossa. Lisäksi työssäni on karkeasti ottaen puolet ajasta fyysistä toimintaa, joten liikuntaa saa sitäkin kautta, 36-vuotias Voutilainen kertoo.

Välillä närästää

Pakkaaja Timo Setälä istuu Varkauden tehtaiden paperikone 1:n valvomossa ja hörppii kahvia. Sitä kuluu yövuoron aikaan kepeästi pannullinen. Lisäksi reilusti vettä.

– Syön aterian ennen vuoroon tuloani, joten yötuntien aikana ei sitten muuta tarvitsekaan kuin nestettä. Ja tulisihan syötyä ylenmäärin, jos lämmintä ruokaa vielä yölläkin pistelisi. Runsas ateria tekisi ainakin minut myös uneliaaksi, Setälä pohdiskelee.

Epäsäännöllinen vuorokausirytmi ei ole miehen ruokailutottumuksia heiluttanut.

– Kun on 18 vuotta vuorotyötä tehnyt, tämä on jo niin rutiinia. Elimistö ei reagoi mitenkään rytmimuutoksiin, no, ehkä silloin tällöin tuo kahvin juonti närästää, Setälä miettii.

Hän kertoo syövänsä kotiruuan kaltaisia aterioita, siitäkin huolimatta, ettei aina kotona malta yhdelle hengelle lämmintä ateriaa laittaa. Silloin hän suuntaa kaupungin ruokaravintoloihin. Ja aamu- ja iltavuorossa hän käyttää tehtaan henkilöstöravintolan tarjontaa, joka hänen mielestään onkin varsin hyvää ja maistuvaa.

– Tuttuja suomalaisia ruokia, lihaa, kalaa, perunaa ja erilaisia keittoja. Lisäksi on tarjolla paria eri salaattia ja leipää, Setälä selvittää.

Viikonloppuisin hän turvautuu tehtaan ruoka-automaatteihin. Amican ylläpitämät kaksi henkilöstöravintolaa ovat lauantai-illasta maanantaiaamuun suljettuina. Avuksi tulevat ruoka-automaatit.

– Tarjonta ei tätä nykyä riitä koko porukalle. Automaattiruuat loppuvat kesken. Hyviä ne kyllä ovat, en keksi parannusehdotuksia, Setälä miettii.

Alle nelikymppinen mies pyöräilee työmatkansa lähes päivittäin, matkaa kertyy edestakaisin noin kahdeksan kilometriä. Lisäksi hän ui ja kävelee. Testeissä hän ei ole käynyt, koska ei ole tuntenut niihin tarvetta.

– Olo on terve, mies toteaa napakasti.

Kun hän sitten innostuu kokkailemaan kotonaan, yksi bravuurinumero on makkara-kalakeitto.

– Ai, mitäkö siihen tulee? Nimensä mukaisesti, kalaa sesongin mukaan, perunaa ja makkaraa. On makoisaa.

Marjo Nissinen