Totta siitä tuli, vaikka aprillipäivänä alkoikin. Kyseessä on Nokian kaupungin työpaikoilla voimassa oleva tupakointikielto, joka tuli voimaan tämän vuoden huhtikuun alusta. Asia on saanut valtakunnallista julkisuutta siinä määrin, että "Suomen viralliseksi tupakoitsijaksi" itseään nimittävä kaupungin JHL:n kuukausipalkkaisten pääluottamusmies Tuija Järvinen alkaa saada jo tarpeekseen asiasta.

– Luulisi, että Nokian kaupungilla on tärkeämpiäkin puheenaiheita, tuumii Tuija Järvinen tullessaan juttutuokioon kaupungin talousjohtajan Pasi Virtasen työhuoneeseen.

– Olisihan niitä, myöntelee Pasi Virtanen. Esimerkkinä hän mainitsee Nokian kaupungin siirtymisen mobiiliin toimintatapaan ja paperittomaan toimistokulttuuriin, asia jota ihmetelty Taiwania ja Australiaa myöten.

Toinen kerta toden sanoi

Mutta vastataan kun pyydetään, tuumivat Järvinen ja Virtanen. Kas näin se prosessi on edennyt.

– Työaikana ei saa polttaa eikä aiheuttaa tupakoinnilla haittaa muille. Poikkeuksena on polttaminen siihen varatuissa ulkotiloissa ruoka- ja kahvitaukojen aikana. Tästä johtuu, että myös iltapäivän kahvitauko otettiin käyttöön, aloittaa Pasi Virtanen.

– Ainut nurinan aihe liittyykin näihin tupakointitiloihin, sillä kouluilla ja päiväkodeilla sellaisia ei ole lainkaan. Niiden tupakoivat työntekijät kokevat tämän henkilöstön tasa-arvon loukkauksena, jatkaa Tuija Järvinen.

Molemmat keskustelijat toteavat, että kielto meni läpi mutkattomasti. Kaupungin yhteistyöelin ja kaupunginhallitus lämpenivät yksimielisesti kuusihenkisen Rukkas-ryhmän esitykselle, eikä millään tasolla ilmennyt vastarintaa. Yleinen ilmapiiri ja siihen liittyvä keskustelu ovat tehneet tehtävänsä.

Tuija Järvinen muistuttaa, että vastaavaa kieltoa yritettiin pari vuotta aiemmin, mutta silloin aika ei ollut vielä kypsä muutokselle. Henkilöjärjestöjen keskuudessa oli vastustusta kieltoa kohtaan, ja asia raukesi tuolloin.

– Ennen kuin kielto tuli voimaan, monet tupakoimattomatkin vastustivat kieltoa. He arvelivat, että eivät kestäisi tupakantuskaista työtoveriaan, muistelee Järvinen takavuosien mielialoja.

Kallis hinta porkkanalla

Pasi Virtanen toteaa, että tupakointikielto Nokian kaupungin työpaikoilla on luonteva osa työkyvyn ylläpitämistä ja edistämistä tarkoittavia toimia. Kiellon noudattamista ei kytätä, vaan seurataan osana normaalia työnteon valvontaa.

– Taustalla ei ole mikään tehoajattelu, jolla pyrittäisiin saamaan yhä suurempi tulos henkilöstön työstä. Jos jokin syy pitää nimetä, niin se on huoli henkilöstön terveydestä. Eihän muutenkaan saa myrkyttää itseään, pohtii Virtanen.

Kepin sijasta Nokian kaupunki tarjoaa porkkanaa, joka on saajalleen melkoinen hyöty ja antajalleen melkoinen kustannus. Tupakasta irti pyrkivä saa työterveyshuollosta yhdestä kolmeen kuukauden vieroituspaketin, johon kuuluu nikotiinilaastarin ja –purukumin lisäksi tarvittaessa reseptilääkitystä.

– Se on niin iso kädenojennus, että jos euroissa lasketaan, niin halvemmaksi tulisi jatkaa polttamista. Mutta olemme katsoneet oikeaksi tukea henkilöstöämme yhteisesti hyväksyttyyn tavoitteeseen pääsemiseksi, muotoilee asian Pasi Virtanen.

Nokian kaupungin työterveyshuollosta kerrotaan, että reseptilääkkeet maksavat vieroittujaa kohti neljä euroa päivässä. Täysi seitsemän viikon kuuri tekee noin 200 euroa. Ja jos reseptilääkkeiden lisäksi työnantaja kustantaa laastarit ja purukumit, satsin hinta nousee useisiin satoihin euroihin.

Savuton linja on kuitenkin valittu Nokian kaupungilla. Pasi Virtasen mukaan siihen ei ole tarvetta tehdä tarkistuksia puoleen eikä toiseen.

Jos ja kun Nokian kaupungin langatonta ja paperitonta tekniikkaa ihmetellään pitkin maailmaa, on savuton työyhteisö kiinnostanut eri puolilla maata.

– Meidän ohjeita on kyselty monista kunnista. Kysyjiä kiinnostavat meidän pehmeät keinomme, jotka poikkeavat esimerkiksi Helsingin kaupungin linjasta. Savuttomuus on osa tyky-toimintaamme, jonka tavoitteena on henkilöstön fyysinen hyvinvointi, Pasi Virtanen tiivistää kaupungin linjan.

Hannu Oittinen

– Se on ihan erinomainen ja ainutlaatuinen systeemi. Työnantaja tukee kaikin tavoin tupakasta irti pyrkiviä ryhmä- ja yksilötasolla. Kaupunki maksaa kokonaan vieroitukseen tarvittavat purukumit, laastarit ja reseptilääkkeet, sillä Kela ei korvaa näitä hoitoja lainkaan, sanoo Anne Pinola.

Kun yhden henkilön seitsemän viikon vieroitus maksaa noin 100–300, on Nokian kaupunki tehnyt todella mittavan satsauksen henkilöstönsä hyvinvointiin. Asia on vielä tuore ja tilastoimaton, mutta Anne Pinolan mukaan ainakin 40 kaupungin työntekijää on tarttunut tarjottuun porkkanaan.

– Useimmat ovat onnistuneet, mutta muutamilla se on jäänyt yritykseksi tällä kertaa. Seitsemän viikkoa on korvauksen maksimi henkilöä kohden, mutta itse järjestelmä on toistaiseksi voimassa oleva käytäntö, kertoo ylilääkäri Pinola.

Tupakoinnin terveydellisistä ja taloudellisista haitoista Nokian kaupungilla ei ole tilastoitua tietoa. Näin on mm. siksi, että on vaikea osoittaa tarkalleen mikä aiheutuu tupakasta, mikä jostain muusta syystä.

– Mutta tupakoinnin haitat ovat kiistattomat. Tupakoitsijat sairastuvat muita enemmän hengitystieinfektioihin sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Ja syöpäriski on myös iso tekijä.

Ylilääkäri Anne Pinola on iloinen siitä, että tupakointikielto on toteutettu hienosti ja otettu hyvin vastaan Nokian kaupungin henkilöstön keskuudessa. Se lisää hänen mukaansa todellista tasa-arvoa työyhteisössä.

Ja vaikka tavoitteeseen ei aina päästäisikään, on jo toimeen tarttuminen Pinolan mukaan ilon aihe.

Tupakan asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa kai voi todeta vaikka Lapinlahden Lintuja lainaten, että "ennen oli ennen, mutta nyt on nyt". Sikari suussa työpaikalla röyhyävä johtaja on enää sarjakuvasankari B. Virtasen työpaikalla. Tupakoiva työntekijä ei ole enää henkisesti kunkku, pikemminkin vähin äänin pihan tupakkapaikalla piipahtava alamainen.

Mistä tilanteesta ja miten tähän on tultu? Olen koulupoikana tehnyt käsityötunnilla tuhkakuppia, matkustanut koulutaksissa, jossa kuski poltti. Linja-autossa sai polttaa paikalla kuin paikalla. Olen katsonut televisio-ohjelmia, joissa polttivat mm. Kauko Saarentaus, Matti Virkkunen ja Jörn Donner.

Sitten pitkän matkan linja-autoihin tulivat erilliset takaosastot tupakoitsijoille. Tästä alkaen reilun kolmen vuosikymmenen aikana on hitaasti mutta varmasti kiihtynyt tupakoitsijoiden valta-asemien mureneminen yhteiskunnassa.

Muistan helpotuksena kun 1990-luvun alussa silloisessa työväenlehdessäni tupakointi työskentelytiloissa kiellettiin ja ulko-oven viereen tuli tuhkakuppi. Lehti tosin meni konkurssiin, mutta niillä asioilla tuskin on yhteyttä keskenään. Jäihän raikkaampi muisto lehdestä.

Nyt tupakan vastustus alkaa saada muotoja, jotka eivät ole ihan raikkaitakaan. Tällaisia ovat yritykset oikeuden kautta kieltää tupakointi omalla parvekkeella tai lähestulkoon kriminalisoida koko asia. Toisin sanoen tupakoitsijoiden elämä halutaan tehdä sietämättömäksi. Ei ole hyvä sekään. Oikeampi linja lienee se, jonka mm. Nokian kaupunki on valinnut. Vaikka voimassa oleva linjaus ei jätä paljon sijaa tupakoinnille, se kuitenkin sallii tupakanmittaiset kahvi- ja ruokataukojen aikana. Positiivinen kannustus ja taloudellinen tukeminen tupakoinnin lopettamisessa ovat asioita, joita tuskin kukaan vastustaa.

Samalle linjalle on lehtitietojen mukaan päätymässä myös Helsingin kaupunki, jonka kaupunginhallituksen äänestyksessä tappiolle jääneet ennakkokaavailut olivat tosi tiukat – siis lähempänä keppiä kuin porkkanaa. Ja sama tuntuu olevan suunta Tampereellakin, jonka pormestarina ensi vuoden alusta aloittava Timo P. Nieminen on kannustavien kieltojen kannalla.

Mutta jotain on perusteellisesti muuttunut ja muuttumassa. Nokian kaupungilta ei löytynyt tupakoitsijaa, joka olisi halunnut kommentoida valintaansa julkisesti. Toisaalta monet asiat ovat kerta kaikkiaan omia, joten ei niitä ole mikään pakko selitellä kaikelle kansalle. Pössäyttää kuka pössäyttää, kunhan ei toisten silmille.

Hannu Oittinen