Näin arvioi 1990-luvun puolivälissä alkanutta hurjaa kasvua
Irlannin ammattiliittojen keskusjärjestön ICTU:n (Irish Congress of Trade Unions)
talousneuvonantaja Paul Sweeney, jota pidetään yhtenä maan johtavista
talousasiantuntijoista.
Hänen The Celtic Tiger -teostaan ei voi ohittaa, jos
haluaa syventyä Kelttiläiseksi tiikeriksi ristittyyn Irlannin talousihmeeseen. Hänen
kriittisin teoksensa käsittelee kriittisesti Irlannin julkisten yritysten
yksityistämistä.
Parasta on, että mannaa on satanut myös Irlannin työläisille sekä
parillesadalletuhannelle tänne tulleelle siirtotyöläiselle.
Köyhyyttä neljännesvuosisata
Ekonomisti havainnollistaa lausuntojaan tarkoilla luvuilla ja kaavioilla ICTU:n
vaatimattomassa kaksikerroksessa omakotitaloa muistuttavassa toimistossa Dublinin
keskustassa.
Olimme köyhiä neljännesvuosisadan. Aina niistä ajoista lähtien kun
tämäkin talo ja kortteli rakennettiin 1750-luvulla aina 1990-luvun kynnykselle saakka.
Miljoona irlantilaista lähti maasta. Vielä 1980-luvulla valtiovelka oli 130
prosenttia kansantuloa suurempi. Verotulot laskivat. Työttömyys ylsi teollisuusaloilla
liki 20 prosenttiin. Väkivalta kyti Pohjois-Irlannissa. Saaremme oli vajoamassa.
Sitten tuli kelttiläinen tiikeri.
Saimme hyvin ajoitettua EU-tukia investointeihin ja ulkomaalaisten kuten
amerikkalaisten monikansallisten yritysten suoria sijoituksia. Tietotekniikan vallankumous
suosi meitä: sähköpostit ja halvat lentoyhteydet lähensivät saarta muuhun maailmaan
ja helpottivat vientiämme EU:n markkinoille, Sweeney luettelee ulkoisia tekijöitä.
Kelttiläistä tiikeriä ruokittiin myös kotimaassa.
Hallituksen uusi raha- ja veropolitiikka suosi monikansallisia, maahan
sijoittavia ja sijoittuneita, etenkin amerikkalaisia yrityksiä. Vuodesta 1987
sosiaaliseen kumppanuus-ohjelmaan yhdessä hallituksen ja työnantajien kanssa
osallistuneen ay-liikkeen myötävaikutuksella palkat jäädytettiin.
Mutta samalla tulovero laski ja silti perusturvasta pidettiin kiinni. Kotimainen
kulutus lähti kasvuun ja vienti EU-markkinoille lähti vetämään.
Työpaikkoja riittää myös ulkomaalaisille
Yhtenä keskeisenä syynä Sweeney pitää merkittävää panostusta nuorten
it-taitojen koulutukseen.
Työikään tulleita nuoria on paljon, sillä tässä katolisessa maassa on
perinteisesti vietetty suuri osa ajasta sängyssä. Maatiloilta heitä lähti
vuosikymmenet ulkomaille, kun heitä ei tarvittu hiipuvassa maataloudessa.
Kun olin nuori taloustieteen opiskelija 30 vuotta sitten, niin maatalouden osuus
kansantulostamme oli vielä viidennes, nyt enää kaksi prosenttia ja työvoimastakin
enää kolme prosenttia. Tänään väestöpohja on terveempi, kun lapset ovat nuoria
työssäkäyviä aikuisia, joista otettaan menettänyt konservatiinen kirkko ei edellytä
enää siunaantuvan liutaa lapsia, kuvailee vaaleahapsinen Sweeney.
Kun Irlanti itsenäistyi Britannian kruunun ikeestä 1922, niin työikäisiä oli noin
1,1 miljoonaa ihmistä. Sweeneyn mukaan luku pysyi liki samana pienin poikkeuksin aina
vuoteen 1994 saakka. Tänään työvoimaa kuuluu miljoona enemmän.
Kelttiläinen tiikeri on luonut tähän maahan reilussa kymmenessä vuodessa
peräti 900 000 uutta työpaikkaa.
Työttömyydestä on edetty lähes täystyöllisyyteen. Työttömyysaste on 3.4
prosenttia.
Ennen täältä lähdettiin työn perään, nyt tänne tullaan töihin. Oman
väestömme vuotuinen työpaikkatarve on noin 45 000 mutta olemme luoneet niitä
puolet enemmän, töitä kymmenilletuhansille siirtolaisille. Tulos on fantastinen,
ay-ekonomisti hehkuttaa.
Vaikka 1990-luvun kymmenen prosentin vuotuinen kasvuvauhti on hidastunut viime
vuosina, niin silti noin viiden prosentin kasvuvauhdin odotetaan kestävän aina
2010-luvulle saakka, Sweeney arvioi.
Kelttiläinen tiikeri on Sweeneyn mielestä myös nostanut irlantilaisten vuosikymmenet
kaluttua, kirkonkin kahlitsemaa matalaa itsetuntoa.
Kun ihmiset huomasivat, että olemme EU-maissa ja muuallakin yhtä hyviä kuin
muut ja paikoin jopa parempia, niin itsetuntommekin vahvistui. sitä pönkittävät myös
kansanmusiikkimme ja vaikkapa U2-yhtyeen menestys maailmalla.
Laulaja Bonon johtama dublinilainen rockbändi U2 on nykyisin jopa saarivaltion
viidenneksi suurin monialayhtiö, jonka omaisuus oli yli 680 miljoonaa euroa vuonna 2004.
Teollisuuden palkansaajien reaalitulot ovat kasvaneet 25 prosenttia viime
kymmenvuotiskaudella.
Tuorein syyskuussa solmittu kolmivuotinen palkkasopimus tuo kymmenen prosentin
yleiskorotuksen palkkoihin ylittäen neljäksi prosentiksi arvioidun inflaation.
Minimipalkan tasoksi sovittiin noin 1 300 euroa.
Menestyksellä myös varjonsa
Irlannin sijoituspolitiikka on suosinut monikansallisia yrityksiä alhaisella
pääomaverolla. Sweeneyn mukaan esimerkiksi tunnetujen amerikkalaisten yhtiöiden kuten
CocaColan tai Microsoftin haarayhtiöt pesettävät voittojaan maassa.
Tiedän, että EU ajaa yhteistä yritysveropolitiikkaa, jota Britannia ja
Irlanti ovat katkerasti vastustaneet. EU on oikeammassa. Jos jokainen valtio lähtee
kilpailemaan yritysveron alhaisuudella, tuloksena on nollasummapeli, jossa valtio
häviää ja yritys voittaa.
Pahimpana ongelmana talousasiantuntija pitää terveydenhoidon kriisiä.
Jos saan kotona sydänkohtauksen, niin yksityinen ambulanssifirma kyllä vie
minut nopeasti ruuhkaiseen terveyskeskukseen, johon on vaikea mahtua sisään ja kun
mahdun, saan jonotuslapun.
Hoitoalalla on pulaa koulutetusta työvoimasta, sairaaloita on liian vähän ja
määrärahoista on pulaa. Hölmöintä on, että nyt yritykset rakentavat yksityisiä
sairaaloita julkisilla tuilla, mutta rakennuttajat eivät itse juuri maksa veroa.
Vähiten koulutettujen, usein varttuneempien sitkeä työttömyys ja huono
työttömyystuki ovat myös varjopuolia, joita nykyinen keskustaoikeistolainen liberaali
hallitus välttää nostamasta päivänvaloon. Kakusta pitäisi leikata suurempi pala
heidän tukemiseen, Sweeney katsoo.
Rakennusala ylikuumentunut
Talousasiantuntija näkee merkkejä rakennussektorin ylikuumentumisesta. Asuntojen
hinnat ovat nousseet pilviin. Ostoskeskuksia ja menopaikkoja nousee todennäköisesti
liikaa, vaikka kelttiläistiikeri houkuttelee turisteja. Vaurastuneet irlantilaiset ovat
hankkineet lainoilla aiempaa enemmän kakkos- ja loma-asuntoja maaseudulta Espanjaa ja
Portugalia myöten. Moni rakentaja on puolalainen tai Baltiasta. Me tuomme jo puolalaisia
rakentajia rakentamaan asuntoja tuleville puolalaisille.
Paul Sweeneyn mielestä Irlannin talous on liian riippuvainen hallituksen suosimasta,
mutta myös keinottelulle alttiista rakennussektorista. Sen osuus kansantulosta on peräti
viidennes ja työvoimastakin 12,5 prosenttia.
Kupla voi puhjeta. Kymmenen vuotta lihonut kelttiläinen tiikeri kärsii jo
ilmavaivoista.
Esa Aallas