– Tänään liittoomme kuuluvasta noin 220 000 jäsenestä ei-irlantilaisia jäseniä on jo 20 000. Vaikka siirtotyöläisten järjestäytyminen on vielä vähäistä, ulkomaalaiset tuovat uusia jäseniä harventuviin riveihimme.

Dowlingin mukaan etenkin Puolasta, Latviasta ja Liettuasta on lähdetty työn perään Irlantiin viitenä viime vuotena. Työvoimastamme jo kymmenen prosenttia, yli 200 000 ihmistä on ulkomaalaisia. Puolalaisia on eniten, noin 150 000.

– Yleinen järjestäytymisaste on Irlannissa pudonnut jo 35 prosenttiin. Julkisen puolen palkansaajista vielä 60 prosenttia on järjestäytynyt liittoihin mutta yksityisellä puolella enää joka viides.

Kolme vuosikymmentä monialaliitto SIPTU:n toimitsijana laman ja nousun kokenut Dowling vilkaisee Dublinin keskustan Liberty Hallissa sijaitsevan työhuoneensa ikkunasta kaupunkia halkovalle Liffey-joelle.

– Vielä 1980-luvun talouskriisin vuosina yleinen järjestäytyminen oli noin 60 prosenttia. Nyt kun työllisyystilanne on hyvä, moni irlantilainen katsoo ettei liittoon kannata liittyä. Työn uusi organisointi vaikuttaa myös. Enää ei ole entiseen tapaan suuria, esimerkiksi yli kahdentuhannen työntekijän teollisia työpaikkoja samassa tilassa. Palvelualoilla liittoon kuulutaan harvemmin kuin teollisuudessa ja virastoissa. Työn liikkuvuus, määräaikaisuus, tilapäisyys ja pätkittäisyys vaikuttavat erikseen ja yhdessä.

Dowlingin mukaan Irlannissa toimivien monikansallisten yritysten joukossa on myös selvästi ammatilliseen järjestäytymiseen vihamielisesti suhtautuvia yrityksiä.

– Eikä oikeistohallitus ole ainakaan myötämielisyyttä järjestäytymiseen lisännyt.

Tulijoista hyötyä Irlannin taloudelle

Järjestöpäällikön mukaan päin vastoin kuin useimmat muut EU-maat kuten Suomi tai Itävalta, Irlanti ei asettanut Britannian tavoin mitään siirtymäaikaa vierastyövoimalle.

– Ay-liike ei ollut vastaan hallituksen päätöstä, mutta vaati, että työlait suojaavat eivätkä syrji siirtolaisia. Kukaan ei vain osannut ennustaa, että työvoimaa tulisi näin paljon maahamme, etenkin vuoden 2004 itälaajentumisen jälkeen.

Toistaiseksi tulijoista on ollut pääasiassa vain hyötyä koko Irlannin taloudelle, Dowling arvioi

– Tosin on jo nähtävissä että ulkomaalaiset tekevät teollisuudessa, rakennuksilla ja palveluissa useimmat likaiset työt. Asenteet voivat myös muuttua, jos tänne tulee paljon lisää bulgarialaisia ja romanialaisia tai aasialaisista ja afrikkalaisia.

Hieman hillitäkseen maahantuloa Irlanti päätti viime kuussa Englannin taloin rajoittaa ensi vuonna EU:hun liittyvistä maista, Bulgariasta ja Romaniasta tulevien työntekijöiden maahanmuuttoa.

Dowling ymmärtää täysin kolme euroa tunnilta kotona saavaa puolalaista rakentajaa, joka muuttaa Irlantiin rakennuksille, jossa pitäisi saada ainakin kymmenen euron minimituntipalkkaa.

– Pitäisi mutta jotkut työnantajat yrittävät hyötyä ylitarjontatilanteesta, toistaa järjestöpäällikkö ja kutsuu siirtolaisyksikön puolalaisen toimitsijan Kazik Anhaltin seuraamme.

– Tulin tänne neljä vuotta sitten, kaksi vuotta ennen Puolan liittymistä EU:hun, läheltä Gdanskia. Kotimaassa opiskelin kauppaopistossa ja toimin kunnallispolitiikassa vailla vakinaista työtä. Sain heti töitä lihanleikkaajana elintarviketehtaasta. Sitten näin SIPTU:n työpaikkailmoituksen ja hain tänne neuvojaksi, Anhalt kertoo.

Alipalkkaus ongelmana

Anhaltin mukaan irlantilaiset suhtautuvat enimmälti erittäin ystävällisesti puolalaisiin työntekijöihin. Puolalaiset ovat puolestaan yleensä tyytyväisiä Irlantiin, palkkoihin ja työoloihin maassa.

– Puolassa minimipalkka on 930 zlotya, noin 240 euroa kuukaudessa. Täällä minimi on viisikertainen. Silti kuusi kymmenestä palaa 1–-3 vuoden työnteon jälkeen kotimaahansa, kolme jää tänne pitemmäksi aikaa ja ehkä jää, yksi empii, Kazik pelkistää.

Anhalt pitää Dowlingin tavoin siirtotyöläisten alipalkkausta eräillä aloilla kuten rakennuksilla, hotelleissa ja ravintoloissa suurimpana ongelmana.

– Alipalkkauksista ja epämääräisistä työsopimuksista tulee meille eniten kyselyjä. Neuvomme oikeuksista ja otamme räikeissä tapauksissa yhteyttä työtarkastajiin, jotka voivat viedä ne työoikeuteen.

Kazikin kokemuksen mukaan ulkomaalaisen työntekijän kannattaa ottaa selvää oikeuksistaan ja verotuksestaan sekä opiskella englantia esimerkiksi liiton kursseilla.

– Aina riittää harmaan alueen työnantajia, jotka yrittävät hyötyä alipalkkaamalla usein ensi alkuun kielitaidottomia ulkomaalaisia.

Dowlingin mukaan ay-liikkeen vaatimuksesta työtarkastajia tulee lisää. Myös työpykäliä noudattamattomien työnantajien sakkoja korotetaan tuntuvasti. Ennen sakko oli vain vaivaiset 3 000 euroa, nyt se nousee ylimmillään 250 000 euroon .Törkeimmistä laiminlyönneistä työnantaja voi saada jopa kuusi kuukautta vankeutta.

Esa Aallas