Dún Laoghairen sataman 63-vuotias kivityömies vahvistaa saman, minkä saan tuta parina syyspäivänä vihersaarella : aina saattaa sataa.

Onneksi enimmäkseen leudot Atlantin länsituulet työntävät tummat pilvet hetkessä auringon tieltä. Mutta kohta saattaa taas tihuttaa merten saartamassa Irlannissa.

Merituulten ahavoittama Buddy vastaa osaltaan siitä, että Dublinin eteläpuolen sataman aallonmurtajan ja lauttaterminaalin kivetykset kestävät Irlanninmeren tyrskyt.

Parin vuoden päästä eläköityvän Fenguksen työmaa on pitkä kuin miehen jo vuonna 1961 alkanut työura. Hevosenkenkää muistuttavan aallonmurtajan länsipäästä kertyy itäpäähän lähes kolme kilometriä.

Kävely vaahtopäisessä vastatuulessa itänokalle nostattaa melkein jalat maasta. Valtava Stella Linen kantosiipialus irtaantui satamasta kyntäen keula kohti Englannin länsirannikon Hollyheadia.

– Kun oikein vihmoo, pidän työtaukoa. Rankkasateella sementti ei kiinnity hyvin kivien väliin.

Palkalla pärjää

Teetauolla kivimies muistelee, kuinka ennen vanhaan lohkareiden irrottaminen ja siirtely otti enemmän voimille kuin nyt.

– Mutta silloin oli kisällinä kivipoika. Nyt on sähköiset vinssit ja muuta raskaiden kivien siirtoa helpottavaa automatiikkaa.

Buddy työskentelee Dún Laoghairen satamalaitoksen Porth Authorityn leivissä aamuseitsemästä iltaviiteen.

– On hyvä ettei satamaa ole yksityistetty sijoittajien pelikentäksi kuten monelle muulle, muun muassa tuolla merellä kyntävälle yritykselle on käynyt. Julkinen omistus on turvallisempi kuin yksityinen.

Bruttopalkkaa kaikkiin kokemuslisiin yltävälle Buddylle kertyy noin 700 euroa viikossa.

– Viime vuosien hyvä taloustilanne on nostanut myös meidän satamamiesten palkkoja mutta samalla myös elinkustannuksia. Uusin kolmen vuoden sopimus tuo kymmenen prosentin korotukset. Sen päättyessä siirryn pysyvästi tauolle, kivimies toteaa.

Fengus kuuluu satamatyöläisten IFT-liiton paikallisosastoon.

– Jäseniä on nelisenkymmentä, merimiehillä on oma liittoonsa. Nuoria saisi liittyä enemmän, tuumii veteraani.

Kuin tilauksesta kävelee Dowla Evans kasvoillaan sadepisaroita kanttiiniin noutamaan lämmikettä.

– Lopetin keväällä toisen asteen kouluni. Pääsin kesäksi tänne satamaan töihin, joka on jatkunut syksylle, selvittää sataman viheristutuksia hoitava ja yleisiä paikkoja siivoava Evans.

– Toistaiseksi olen määräaikaisena vuoden loppuun. Siksi en ole vielä liittynyt ammattiliittoon, kertoo Dublinista aamukuuden kevytjunalla satamaan töihin lähtevä Dowla.

– Palkka on aika hyvä, yli 400 euroa viikossa. Se voi houkutella jatkamaan. Mutta pitäisi syventyä enemmän puutarha-alan saloihin, jos jäisin. Toisaalta Dublinissa on tarjolla nuorille paljon töitä, etenkin kaupoissa. On valinnanvaraa ainakin vielä, tuumi parikymppinen Evans.

Lauttaterminaalin aulassa latvialainen Leonids Ivanovs vetää rissalla vihersaaren puolivirallisella värillä uutta pintaa lattianrajaan.

– Tulin kaksi kuukautta sitten tänne. Kunnon palkka, sai englantia kehnosti taitanut , huomiosta hämmentynyt rakennusmies sanotuksi.

Sataman irlantilaiset maalarit Brian O´Shea, 30 ja Malcon Kelly, 19, ovat puheliaampia.

– Töitä on niin hyvin tarjolla, että niitä riittää ulkomaalaisillekin. Ammattiliiton täytyy kuitenkin seurata, ettei heitä jymäytetä töihin alle vähimmäistason. Alle kymmenen euron tuntipalkalla töitä ei pitäisi paiskia. Kokeneempien rakentajien minimipalkat lähtevät 14 eurosta tunnilta, O´Shea valisti jykevän aallonmurtajan suojassa.

Myrskyisiä työtaistoja

Jopa kahden vuoden urakkaa satamarakennuksilla tekevien irlantilaismaalarien mielestä satamalaitos noudattaa työehtoja ja niitä valvotaan paremmin kuin merellä. Kahden suurimman Irlanninmerta kyntävän yhtiön Irish Ferries ja Dún Laoghairen satamaa käyttävän Stella Linen aluksilla on käyty myrskyisiä työtaistoja.

Irlannin suurimpaan, monialaiseen ammattiliittoon SIPTU:un kuuluva merialan osasto sai kesällä torjutuksi Stella Linen yrityksen pestata halvemmalla puolalaisia järjestäytymättömiä merimiehiä irlantilaisten sijaan.

Viime vuonna kilpaileva laivayhtiä Irish Ferries yritti korvata 570 irlantilaista työläistä latvialaisilla ja liettualaisilla sopimustyöläisillä ja maksaa heille alle Irlannin minimin. SIPTU:n mielenosoituksia Irlannin satamissa sisältänyt kampanja kaatoi aikeen.

Torjuntavoitoista huolimatta tuhansia työllistävät laivayhtiöt ovat rationalisoineet pois 500 työntekijää viime vuosina.

– Jos laivayhtiöt saavat pään auki, niin entistä useampi liiton jäsen saa lähteä ja tilalle otetaan järjestäytymättömiä ulkomaalaisia työntekijöitä huonommin työehdoin. Ensin Irlanninmereltä, sitten Englannin kanaalilta ja niin edelleen, arvioi SIPTU:n toimitsija Tony Auton.

Esa Aallas