– Aivan liian kepeästi, sanovat Elqotecin pääluottamusmies Jari Lepola ja työsuojeluvaltuutettu Maire Karhunen.

– Usein on vaikea ymmärtää, mikä salaisiksi leimatuissa papereissa on niin arkaluontoista. Mutta leima sulkee suut.

– Meidän sananvapauttamme se tuollaisissa tilanteissa kyllä kovasti rajoittaa, Lepola toteaa lyhyesti.

SAK:n lakimies Timo Koskinen sanoo, ettei asiakirjoja saa leimata salaisiksi mielivaltaisesti. Työantajan on pystyttävä perustelemaan päätöksensä. Toisaalta ei ole olemassa mitään instanssia, johon tällaisissa tapauksissa voisi valittaa, joten viimeinen sana jää helposti työnantajille.

Elqotec on pörssiyhtiö, mikä asettaa tiedonkululle erityisiä vaatimuksia. Kun henkilöstövahvuudessa tapahtuu muutoksia, jotka edellyttävät yt-neuvotteluja, yritys antaa niin sanotun pörssitiedotteen, joka myös julkaistaan.

– Sen jälkeen meidän ay-edustajien on lausuntoja antaessamme pitäydyttävä tiukasti siinä mitä tiedotteessa sanotaan, Lepola sanoo.

Tämä koskee yhteyksiä lehdistöön ja muihin ulkopuolisiin, mutta myös työtovereita.

– Tavallisestihan me tiedämme tilanteesta paljon enemmän, ehkä sellaisiakin asioita, jotka tekisivät toimenpiteiden hyväksymisen helpommaksi, mutta niitä meillä ei ole lupa paljastaa.

Joskus neuvotteluista laaditaan kahdet pöytäkirjat. Yksi yksityiskohtainen ja salaiseksi leimattu asianosaisille ja toinen yleisluontoisempi henkilöstön ilmoitustaululle.

– Siinä sitä seisoo luottamusmiehenä selittämässä tilannetta voimatta puhua todellisista perusteluista.

Suurempi avoimuus lisäisi ymmärrystä

Jari Lepolan mielestä työnantaja pimittää joskus asioita ilman kunnon syytä. Suurempi avoimuus lisäisi ymmärtämystä ja helpottaisi tilanteen hoitamista. Huhuja liikkuisi vähemmän. Mitä enemmän asioiden ympärillä kierrellään ja kaarrellaan, sitä vilkkaammin huhumylly pyörii.

– Mutta kuusi vuotta luottamusmiehenä on opettanut minut lukemaan rivien välistä. Osaan usein aavistella vajavaisenkin informaation perusteella mitä on meneillään.

Toinen salailun kategoria on se joka liittyy tuotantoon ja koskee koko henkilöstöä.

– Mehän olemme alihankkijoita ja valmistamme komponentteja monille eri asiakkaille. On asiakkaita, joille on hyvin tärkeää, ettei valmistuksesta vuoda ulos mitään tietoja. Siksi tehtaalle ei saa tuoda esim. kameroita – ei edes kamerapuhelimia. Sisääntuloaulassa on säilytyslokeroita, jonne ne voi jättää.

– Käytännössä on kuitenkin niin, että tuotannossa työskentelevistä ei juuri kukaan näe sellaisia kokonaisuuksia, joista joku voisi olla kiinnostunut. Suunnitteluosastolla ja prototyyppien valmistuksessa tilanne on toinen.

Elqotecillä on myös salainen osasto. Se on bunkkeri, jossa on kameravalvonta, eikä sinne pääse kukaan ulkopuolinen. Tuotanto on ehdottoman suljettua ja se joka yrittää murtaa tämän sulun, joutuu tekemisiin suojelupoliisin kanssa.

Timo Koskinen toteaa, että salailu yrityksissä on yleisesti ottaen lisääntymään päin. Ennen pyrittiin salaamaan enimmäkseen konkreettisia asioita kuten patentteja ja tuotantoon liittyviä teknisiä ratkaisuja, mutta nykyään liikesalaisuuksiksi määritellään ja salassapitovelvollisuuden piiriin luetaan pikemminkin aineettomia asioita kuten esim. hinnanmuodostusta, asiakasrekistereitä ja asiakassuhteita. Samalla myös rajanveto on hämärtynyt. Tiedonvälitys mutkistuu ja henkilöstön edustajien asema vaikeutuu samalla, kun heihin kohdistuvat vaatimukset lisääntyvät.

Hans Jern