–Työpaikalla ei aina todellakaan ole kivaa, sanoo Teija Mäntylä nyt jo nauraen, mutta vuosien varrella on itkukin tullut. Teija on ollut vuosia töissä useammassa toimistoelektroniikan ja metallialan yrityksissä, joita on myyty ja fuusioitu. Hän kuuluu vielä Metalliliittoon, vaikka on vakavasti päättänyt jättää alan työt ja siirtyä toiselle alalle. Hän on aloittanut kouluavustajana ja tuntee tekevänsä mielekästä työtä.

Kerrankin kun yritys myytiin, niin Teijan työpaikalla juteltiin, ettei enää voi hullummaksi mennä, mutta niin vain voi. Lisäksi Teija Mäntylän kokemukset ovat sellaiset, että yrityksistä, joissa ei arvosteta työntekijöitä, lähtevät osaavimmat ja pätevimmät nopeasti.

– Vuosien kuluessa niistäkin yrityksistä, joissa olen ollut, on lähtenyt hurja määrä hiljaista tietoa työntekijöiden mukana. Ja siellä sitten ihmetellään, kun ei ole olemassa edes kokoonpano-ohjemappeja!

Hymyileminen, puhelut ja lehdet kiellettyjä

– Kahvipöydälle ei saa jättää esille lehtiä, koska joku voisi unohtua niitä lukemaan. Hymyily tai nauraminen on johtanut pomon huutoon, että "tänne ollaan tultu tekemään töitä". Ja jos puhuu työasioista, niin sekin on parasta tehdä pomoilta salassa, koska vain laiskoilla on aikaa juoruiluun.

Teija Mäntylä kertoo, ettei kännyköihin saanut vastata. Näin vaikka työ ei olisi nopeasta asioiden hoidosta häiriintynytkään. Vastaaminen oli kielletty, vaikka puhelu olisi tullut työterveyslääkäriltä. Jos lapsi soittaa aamulla, niin ei saanut vastata ennen kuin tauolla, jolloin taas lapsella oli jo koulu alkanut.

Työnantajan puhelimesta, joka oli lähettämössä, sai soittaa vain työterveyteen.

– Ei ole kauhean kivaa soittaa lääkärille joistain tuloksista, kun lähettämön mieskööri kuuntelee ympärillä, Teija Mäntylä kertoo ja toteaa, ettei siinä ollut minkäänlaista yksityisyyttä.

– Monta kertaa piti hoitaa tärkeät asiat kännykällä vessassa käydessään. Siellä voi tehdä kahta asiaa yhtä aikaa.

Yksityisyys oli muutenkin häilyvää, koska tehdas ei suostunut ostamaan pukukopin kaappeihin lukkoja. Kerran ne harkitsivat, että ovet pukuhuoneisiin, joissa olivat myös suihkut ja vessat, suljetaan työajan alettua ja avataan sen päätyttyä. Ongelmaksi tuli vuorotyö ja erilaisiin aikoihin alkavat työvuorot.

Samaan kariutui työnantajan uhkaus soittaa summeria aina silloin kun joku lipsuu tauoista. Työnantaja nimittäin laittoi ilmoitustaululle lapun, jonka mukaan annettujen ohjeiden noudattamatta jättämisen seurauksena aloitetaan työ- ja taukoaikojen alkamis- ja päättymisaikojen ilmoittaminen summerin soitolla. Ja alla oli lueteltu kaikki vuorot ja niiden tauot.

– Ei siinä voinut kuin nauraa työkavereiden kanssa, että sittenhän täällä soi alvariinsa, mutta kuinka kukaan tietää onko soitto juuri meidän vuorolle?

Vastuullisuus kiellettyä

Teija Mäntylän mukaan työpaikoilla vaikeutetaan tahallisesti työntekijöiden työntekoa. Ei anneta asianmukaisia suojakäsineitä kuin lempityöntekijöille. Kun yritykseen oltiin hankkimassa turvajalkineita ja yksi työntekijä otti ne kotiin kokeiltavaksi, niin heti tuli määräys, että turvakenkien vieminen tehdasalueen ulkopuolelle on kielletty.

– Jotenkin tuntuu siltä, että joissakin työpaikoissa ihmisen pitää tehdä työnsä mahdollisimman hankalasti. Meilläkin olisi voinut tehtaan puolelle hankkia satulatuoleja, jotka olisivat estäneet selkävaivoja, mutta useista pyynnöistä huolimatta niitä ei saatu, koska "tänne ei ole tultu lepäämään". Tessinkin mukaan pitää olla tuoli, jos se työn luonteen vuoksi on mahdollista. Tässä tapauksessa se ei ollut mahdollista työnjohdon luonteen vuoksi, Mäntylä arvioi.

Sitten yksi asia, joka minua on oikeasti harmittanut, että usein joutuu johdon määräyksestä lähettämään epäkuranttia tavaraa vastaanottajille.

– Toinen asia mikä ottaa päähän, on valehtelemaan joutuminen. En ole varmasti ainut, joka on pomon seisoessa vieressä vastannut asiakkaan tiedusteluun toimituksen myöhästymisestä, että "kyseinen henkilö on nyt asiakaskäynnillä".

– Tämä työpaikka, jossa pomot valehtelivat asiakkaille, alkoi käydä tosi vaikeaksi. Lopulta minä olin heille vain ilmaa, ja jos heillä oli työasiaa, ilmestyi pöydälleni post-it-lappu. Näin me sitten lopun aikaa keskustelimme lapuilla.

Pärstäkerroin palkkaperusteena

– Jos joku sanoo asiasta työpaikalla, niin jo pikkupomo huutaa naama punaisena. Minusta tuntuukin, että asiallinen sanominen työpaikalla on kiellettyä, mutta pikkupomot saavat käyttäytyä kuin kakarat. Minulla on matkan varrella ollut työnantaja, joka on haukkunut työntekijäkuntansa julkisesti, Teija Mäntylä kertoo.

Ja työntekijää, joka joskus uskaltaa sanoa asioista, ei katsota hyvällä. Ainakin se vaikuttaa palkkaukseen.

– Minäkin sain yhteen aikaan HEKO-pisteistä minimit viiden vuoden talossa ja töissä olon jälkeen, vaikka sellaisia pisteitä voidaan maksaa vain uudelle, ilman koulutusta olevalle työntekijälle jonkin aikaa. Olen käynyt palkkarakennekurssit, joten tiedän millä perusteella pisteet muodostuvat. Mutta on se aluetoimistossakin tiedossa, että pisteet tulevat pärstäkertoimen mukaan.

Aivot paras jättää pukukoppiin

– Kyllä minulla on sellaisia kokemuksia muutamista metallialan työpaikoista, että niissä on parasta jättää aivot viimeistään pukukopin hyllylle. Sitä parempi, mitä vähemmän omilla aivoillaan ajattelee, Teija Mäntylä toteaa.

Mutta tällainen johtaa työntekijöiden välinpitämättömyyteen, Työmoraali laskee ja kukaan ei välitä työn laadusta eikä työssä viihtymisestä.

Se johtaa lopulta pelon ilmapiiriin, jossa huhut vellovat, työntekijäkunta kyräilee toisiaan ja kielii työnjohdolle pienimmästäkin.

Ei tällainen tilanne paranna yrityksen tuottavuutta.

– Eikä tuottavuuden parantaminen olisi aina edes kallista. Pieni kiitos silloin tällöin hyvin tehdystä työstä, työntekijän arvostaminen tarjoamalla asianmukaiset työvälineet ja työolosuhteet sekä työnjohdon asiallinen käytös – hyvät tavat.

Aino Pietarinen