Euroopassa sattuu vuosittain 8 000–9 000 kuolemaan johtavaa työtapaturmaa. Se on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Noin 140 000 EU-kansalaista menehtyy Takalan omien laskelmien mukaan vuosittain työperäisiin sairauksiin.

– Kyse ei ole vain etiikasta ja moraalista. Myös työnantajat on saatava tajuamaan, että koko yhteiskunta hyötyy siitä, että työntekijät ovat kunnossa, sekä työelämässä että sen jälkeen. Kilpailukyvyn parantamiseen ei ole oikotietä. Hyvä työympäristö synnyttää uusia ideoita, uutta muotoilua, uusia tuotteita.

– Isoissa yrityksissä tämä on jo ymmärretty, mutta kuinka saada mukaan Itä-Eurooppa ja pienyritykset? Kuluttajat ovat tärkeitä, on hyvä kysyä millaisissa olosuhteissa appelsiinit ja tomaatit tuotetaan esimerkiksi Etelä-Espanjassa. Maahanmuuttajat tekevät työtä orjuutta muistuttavissa olosuhteissa eivätkä uskalla valittaa, koska heillä on vain tätäkin huonompi vaihtoehto – paluu Afrikkaan, Takala sanoo ja lisää:

– Viime kädessä on kyse EU:n kansalaisten keskinäisestä solidaarisuudesta, mutta myös maailmanlaajuisesta solidaarisuudesta.

Strategioita on noudatettava

EU huolehtii lainsäädännöstä ja direktiiveistä Brysselissä. Virasto on vain komission työrukkanen. Komissio päättää EU:n vuosien 2007–2012 työympäristöstrategiasta vuoden vaihteeseen mennessä.

– Hyvästäkään lainsäädännöstä tai strategiasta ei ole paljon hyötyä, jos sitä ei noudateta, sanoo Takala, joka on laatinut yhteistyössä EU:n neuvoa-antavan kolmikantakomitean kanssa konkreettisen strategialuonnoksen, jonka toivoo komission pääosin hyväksyvän.

Takala arvioi, että ILO:n työkonferenssissa viime kesänä hyväksytyn maailmanlaajuisen strategian keskeiset kohdat, jotka sisältyvät myös luonnokseen, ovat mukana lopullisessa strategiassa.

EU:n parlamentti lyö viraston noin 15 miljoonan euron budjetin lukkoon näinä päivinä. Kakkua jakavien virastojen määrä on kasvanut jatkuvasti.

Tavoitteena profiilin nosto

Viraston tehtävänä on kerätä, analysoida ja levittää tietoa työympäristön ja työpaikkojen turvallisuuden parantamiseksi koko Euroopassa. Työtapaturmia sattuu työntekijöille keskimäärin joka viides sekunti, ja joka toinen tunti joku menehtyy työpaikalla sattuvan tapaturman uhrina.

Oman työuransa Suomen sosiaali- ja terveysministeriön tarkastaja vuonna 1973 aloittanut Takala toteaa, että tieto on tärkeää, erityisesti työsuojelutarkastajille.

– Vaikka tarkastajat joskus sulkevatkin riskityöpaikkoja, 80 prosenttia heidän työstään on sitä, että he hakevat yrityksistä hyviä ratkaisuja ja levittävät tietoa eteenpäin.

Virasto täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta ja sen toimintaa arvioi paraikaa lontoolaisyritys, jonka otoksessa on mukana pieniä, keskisuuria ja suuria yrityksiä, joukossa myös viraston 25 EU-maassa toimivat yhteysorganisaatiot omine verkostoineen.

Viraston kampanjoita, esimerkiksi vuosittain lokakuussa järjestettäviä työsuojeluviikkoja, on usein ylistetty, mutta virastoa on myös kritisoitu substanssin puutteesta. Takala haluaa panostaa viraston profiilin nostamiseen.

– Meidän on vahvistettava sisältöpuolta, puhua siitä minkä parhaiten hallitsemme, luotava oma identiteetti. Näkyvyys edellyttää uskottavuutta, Takala sanoo.

Euroopan muututtava  edistyksellisemmäksi

ILO-vuosinaan Takala on nähnyt, että monet suuret valtiot tuijottavat enimmäkseen omaan napaansa ja Euroopan sana painaa paljon työympäristökysymyksissä.

– Maailmaa ei auta kukaan, jos Eurooppa ei sitä tee. Kampanjat ovat yksi tapa herätellä poliitikkoja, saada heiltä tukea työllemme työympäristön parantamiseksi. Euroopan 210 miljoonaa työntekijää voivat vaikuttaa poliitikkoihin äänestämällä paremman työympäristön puolesta, Takala korostaa.

Edistyksellisimmät ideat eivät kuitenkaan etene esteettä Euroopassakaan. Yli puolessa EU:n 25 jäsenvaltiosta on työsuojelun näkökulmasta suhteellisen konservatiivinen hallitus. Takala mainitsee huolestuttavana esimerkkinä Ruotsin. Vasta nimitetty hallitus on päättänyt lakkauttaa ensi kesänä maan työelämän osaamiskeskuksen Arbetslivsinstitutin ja supistaa voimakkaasti työsuojelutarkastusta.

– Sen sijaan Suomessa koko hallitus on tarttunut väestön nopean ikääntymisen mukanaan tuomiin ongelmiin ja oivaltanut yhtenä harvoista tarpeen panostaa työympäristöön, Takala sanoo.

Suomessa puutteet liittyvät kansallisen tason koordinointiin ja johtamiseen.

– Kuuluuko vastuu pääministeri Vanhaselle? Kukaan ei tiedä, kuka asioista viime kädessä vastaa, sanoo Takala ja luettelee joukon työympäristötoimijoita: sosiaali- ja terveysministeriö, työministeriö, joka vastaa ILO-yhteistyöstä, valvontaviranomaiset, Työterveyslaitos, kemikaalien, vaarallisten aineiden, sähkön, hissien, paineastioiden tarkastusjärjestelmät yms. Tilanne on sama monissa maissa. Hyvä esikuva on Iso-Britannia, missä valtaosa asioista on keskitetty yhdelle viranomaiselle.

Onnistunut projekti uusissa EU-maissa

Vaikka lainsäädäntö on yhdenmukaistettu, työsuojelussa on yksittäisillä työpaikoilla runsaasti puutteita erityisesti EU:n eteläosissa, mutta myös uusissa EU-maissa. Työkulttuurin erot ovat suuria esimerkiksi Ruotsin ja pian EU:n jäseneksi tulevan Romanian välillä.

– Rakenteet ovat olemassa, mutta prosessi vaatii aikaa ja sille on annettava aikaa, ehkä 50 vuotta.

Virasto on käynnistänyt hankkeen terveysriskien vähentämiseksi kymmenen uuden jäsenvaltion pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Projekti on edennyt hyvin. Seminaareja on järjestetty 12 kielellä 37 ja niihin on osallistunut keskimäärin 90 henkeä, Takala kertoo.

Terveellisiin työpaikkoihin tähtäävä HWI-pojekti jatkuu ainakin vuoteen 2008. Tammikuussa EU:n jäseneksi liittyvät Bulgaria ja Romania sekä ehdokasmaat ovat myös mukana.

Ingegerd Ekstrand
Bilbao