– Yleiset tuloveroalennukset eivät ole tehokas keino lisätä työllisyyttä. Näihin kysymyksiin erikoistuneet ekonomistit ovat yhtä mieltä siitä, että se on kaikkein tehottomimpia keinoja. Suurin piirtein kaikki muu veropolitiikka ja verojen alentaminen olisi työllisyyden kannalta tehokkaampaa politiikkaa puhumattakaan muista keinoista, Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala kertoo.

Hänen mukaansa Valtiovarainministeriön virkamiesjohto on markkinoinut yleisiä tuloveroalennuksia parhaana mahdollisena työllisyyspolitiikkana. Suomen talouspoliittisessa keskustelussa julkisen sektorin roolista työllisyysasteen nostajana on sen sijaan lähes kokonaan vaiettu.

– Meillä on tietoisesti valittu sellainen linja, ettei julkisen sektorin työllisyyttä pidetä niin tärkeänä kuin muissa Pohjoismaissa.

– Edes meidän vasemmistopoliitikkomme eivät ole tuoneet esille sitä, että julkinen sektori työllistää Suomessa huomattavasti pienemmän osan työvoimasta kuin Ruotsissa ja Tanskassa, Tuomala toteaa.

Hänen mukaansa Suomen muita pohjoismaita korkeampi työttömyysaste ja alhaisempi työllisyysaste johtuvatkin pitkälti julkisen sektorin työllisyysosuuden pienuudesta.

Politiikka suosinut hyväosaisia

Professori Matti Tuomala muistuttaa, että rikkaiden rikastuminen johtuu pitkälti vuoden 1993 verouudistuksesta, joka käytännössä poisti progressiivisen verotuksen suurituloisilta. Köyhien köyhtyminen johtuu puolestaan suurelta osin sosiaaliturvaan 1990-luvun aikana tehdyistä leikkauksista.

– Nämä leikkaukset, joiden toteuttamista valtiovarainministeriön korkeat virkamiehet Raimo Sailaksen johdolla sankarillisesti vaativat pelastaakseen Suomen ties mistä kurimuksesta, ovat vaikuttaneet ratkaisevasti siihen, että köyhyys on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut ja syventynyt, Tuomala arvioi.

Hänen mielestään hyväosaisia suosinutta politiikkaa ei voi kuitenkaan kaikilta osin pitää kansan valitsemien poliitikkojen tietoisten valintojen tuloksena.

– Minulle on syntynyt sellainen vaikutelma, että suurelle osalle politiikoista on tullut yllätyksenä se, miten rajuun luokkaerojen kasvuun nämä 1990-luvulla tehdyt reformit ovat johtaneet, Tuomala pohtii.

Virkamiehillä liikaa valtaa

Tuomalan mukaan Suomessa harjoitettu talouspolitiikka on käytännössä ollut pitkälti valtiovarainministeriön yhden aatteen kannattajista koostuvan ylimmän johdon muotoilemaa.

– Esimerkiksi tämän vaalikauden aikana tehdyt verokevennykset ovat kuin suoraan kokoomuksen vaalivero-ohjelmasta, joka puolestaan oli sama kuin ministeriön ohjelma.

Tuomalan mukaan ministeriön pysyvät virkamiehet ovat pystyneet laman jälkeenkin viemään läpi puhdasoppiset politiikkatavoitteensa vaalien tuloksesta riippumatta. Tuomala pitäisikin parempana ruotsalaista järjestelmää, missä isot pomot vaihtuvat aina hallituksen mukana. Hänen mukaansa virkamiesten valtaa talouspolitiikan käytännön muotoilussa on lisännyt entuudestaan se, että poliittisten päättäjien tieto on vähäisempää ja heidän halukkuutensa ottaa selvää asioista on heikompi kuin aikaisemmin.

– Poliitikot turvautuvat päätöksenteossa mielellään virkamieskunnan esityksiin, koska heidän oletetaan edustavan kaikkein korkeinta taloudellista asiantuntemusta tässä maassa.

Panostusta palveluihin ja tulonsiirtoihin

Professori Tuomalan mukaan ensi vaalikauden aikana olisi verokevennysten sijasta korkea aika panostaa tulonsiirtoihin ja julkisiin palveluihin. Suomessa on jo nyt sellaisia ryhmiä, joissa köyhyys alkaa olla perinnöllistä. Pitäisikin ymmärtää, ettei meneillään oleva eriarvoistumiskehitys ole mikään välttämättömyys vaan arvovalinta, Tuomala linjaa.

Yksimielisyys politiikan suunnasta näyttää horjuvan jonkin verran myös maan korkeimman poliittisen johdon keskuudessa.

– Suomi ei ole enää mikään sosiaaliturvan kärkimaa. Meillä on tapahtunut väärään suuntaan menevää kehitystä, joka olisi pysäytettävä, ulkoministeri Erkki Tuomioja toteaa.

Hänen mukaansa yhteiskunnan kehityssuuntaa koskevien kysymysten tulisi olla selkeästi mukana vaaliohjelmissa. Sen jälkeen ratkaiseva ajankohta on hallitusneuvotteluihin valmistautuminen.

– Politiikan suunnan muutoksen tavoittelussa mennään varmasti pieleen, jos vaalien jälkeisiin neuvotteluihin mennään valtiovarainministeriön valmistelujen pohjalta niin kuin viime vuosien aikana on tapahtunut, Tuomioja ennustaa.

Markku Vuorio

JHL:n Tuire Santamäki-Vuori:

Onko palvelujen laatu ja saatavuus kyetty turvaamaan?

– Resurssipula ei ehkä ole vielä niinkään näkynyt palvelujen laadussa ja saatavuudessa. Suurin ongelma on tullut siitä, että näitä palveluja tuottava henkilöstö on joutunut koville, kun rahaa on ollut vähän ja henkilöstömäärät ovat monissa tehtävissä niukat palvelutarpeisiin verrattuna, Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori sanoo.

Hänen mukaansa julkisen sektorin työntekijöiden kiristyneitten työehtojen lisäksi viime vuosien haluttomuus investoida kaikkiin ihmisiin on nähtävissä erityisesti siinä, ettei ole huolehdittu niistä ihmisiltä, joita ei ole pidetty merkittävinä talouskasvun voimavaroina.

– Köyhyyden lisääntymisessä on nyt viitteitä siitä, että olemme pikkuisen epäonnistuneet tasaamaan sosiaalisia riskejä tulonsiirtojen avulla, Santamäki-Vuori arvioi.

Hänen mielestään viime vuosien politiikkaratkaisujen taustalla on talouden ylivalta.

– Suomessa on aika pitkään ollut tyypillistä, että talous määrää ja politiikka mukautuu. Tässä kohdin varmaan uudelleenarvioita täytyisi tehdä.

Missä käyttäjien ja maksajien näkökulma?

Santamäki-Vuori painottaa, että talouden ylivalta politiikkaan nähden on näkynyt myös julkisten palvelujen ulkoistamisesta käydyssä keskustelussa. Sitä ei ole käyty palvelujen käytättäjien ja maksajien näkökulmasta, vaan etualalla on ollut pyrkimys luoda kasvualustaa yksityiselle palvelutuotannolle.

– Mitään sellaista yksiselitteistä kokemusta ulkoistamisen kustannustehokkuudesta ei kuitenkaan ole olemassa, että siihen pitäisi sen johdosta enenevässä määrin siirtyä. Haluan erityisesti nostaa esille sen, että joskus kustannussäästöjä on haettu henkilöstön työehtoja heikentämällä. Silloin kustannussäästöt on saatu aikaan kaikkein pienipalkkaisimpien naisten kustannuksella. Tämä on sellainen toimintatapa, jolle solidaariset suomalaiset eivät anna valtakirjaa, Santamäki-Vuori vakuuttaa.

Hänen mukaansa kokemukset puhuvat sen puolesta, että nykyinen Suomen malli jossa julkinen sektori tuottaa pääosin julkiset palvelut toimii kustannustehokkaasti.

– Julkisia palveluja pitää arvioida palveluita käyttävien ja rahoittavien ihmisten näkökulmasta ja heidän viestinsä on kerta toisensa jälkeen ollut hyvin yksituumainen. He pitävät julkisen sektorin oman työn kehittämistä ensisijaisena.

"Emme enää suostu veroalen rahoittajiksi"

Santamäki- Vuori pitää markkina-ajattelun tunkeutumista julkishallintoon ongelmallisena, koska se lisää aina väistämättä byrokratiaa, minkä johdosta yhä pienempi osa niukoista resursseista voidaan käyttää ihmisten palveluun ja asiakkaiden auttamiseen ja entistä suurempi osa menee hallinnointiin, jota jatkuva kilpailuttaminen välttämättä merkitsee.

– Itse olen hyvin huolestunut siitä, miten näiden hyvinvointiammattilaisten työn sisällölle tapahtuu. Hyvin monet ihmiset ovat tulleet alalle nimenomaan siksi, että he saavat olla tekemisissä toisten ihmisten eikä papereitten kanssa. Nyt kun entistä useampiin tehtäviin liittyy hallintotyötä, voi sillä olla haitallisia vaikutuksia heidän työssä viihtymiseensä, Santamäki-Vuori pohtii.

Voiko Suomi säilyä pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, jos verotusta edelleen kevennetään?

– Minusta on itsestään selvää, että verotuksen alentaminen viime vuosien mittakaavassa ja hyvinvointipolitiikan säilyttäminen eivät ole yhdistettävissä. Puhun kuitenkin mieluummin suomalaisesta hyvinvointimallista, koska meillä oikeastaan on ollut koko ajan vähän omintakeinen halpaversio pohjoismaisesta mallista.

Santamäki-Vuoren mielestä verotuksen edelleen keventäminen olisi toivottavaa siinä tapauksessa, jos se olisi mahdollista toteuttaa hyvinvointivaltion rahoitusta vaarantamatta.

– Meidän näkökulmastamme tärkeintä on kuitenkin se, että veronalennuksia ei rahoiteta heikentämällä hyvinvointipalvelujen laatua ja saatavuutta eikä niitä tuottavien työntekijöiden työehtoja. Minun viestini on ollut se, että me emme enää suostu veroalennusten rahoittajiksi, Santamäki-Vuori linjaa.

Markku Vuorio