Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla esitti viimeisimmässä talousennusteessaan, että talouskasvun hiipuessa ensi vuonna kotitalouksien ostovoimaa voitaisiin nostaa uusilla veronalennuksilla. Kyse on siitä, että talouskasvua saataisiin siirrettyä enemmän kotimaisen kysynnän harteille. Lisäksi tiedossa on, että yli vuosi mennään nyt ilman palkankorotuksia.

– Etlan analyysi on oikea, mutta lääkkeet väärät. Tämän vaalikauden veroratkaisut on ymmärtääkseni tehty, Ihalainen toteaa.

– Yritystenkin pitäisi nyt pidättäytyä kaikilta yllätyksellisiltä menoilta, mutta kun ne joka tapauksessa jakavat omistajilleen ja johtajilleen runsaskätisesti osinkoja ja optioita, niin eikö voisi näiden sijasta kerrankin tehdä niin, että tätä rahaa jaettaisiin tasaisemmin koko henkilöstön kesken vuonna 2007.

Ihalaisen mukaan tällä toimenpiteellä päästäisiin samaan lopputulokseen kuin Etlan esittämällä mallilla. Ostovoiman ja talouden kasvuun saataisiin lisää vauhtia.

– Minusta järjestöt voisivat suosittaa tällaista mallia. En siis esitä sopimusten avaamista, mutta järjestöjen yhteinen suositus oikeudenmukaisemmasta palkitsemisesta voisi olla paikallaan. Tällä myös testattaisiin työnantajien paljon puhumaa ja tupossakin sovittua paikallisen sopimisen toimivuutta käytännössä.

"Sopimuksen sisältö ja muoto vasta myöhemmin"

Uutta neuvottelu- ja sopimuskierrosta ei ole puheenjohtaja Lauri Ihalaisen mielestä mahdollista alkaa hahmotella ennen ensi kevään hallitusratkaisua. Hänen mukaansa ensin on nähtävä, aikooko tuleva hallitus rakentaa hallitusohjelmansa kolmen edeltäjänsä tavoin myös kolmikantaa korostaen.

– Tässä vaiheessa ei ole edellytyksiä katsoa tulevan sopimuksen muotoa eikä sisältöä. Sen sijaan kaikkien olisi syytä pitää pönttö riittävän viileänä. Etukäteen ei pitäisi rajata mitään sopimusvaihtoehtoa pois.

– Hallitusohjelma on tärkeä asiakirja myös työmarkkinajärjestöille, ja sen perusteella on nähtävissä, millaiseen yhteistyöhön hallitus on valmis kolmikannassa. Varmaankin hallituksen muodostamisen yhteydessä työmarkkinajärjestöiltä kysellään, minkälaisia ajatuksia tulevasta sopimuspolitiikasta on olemassa.

Ihalaisen mukaan suomalaista sopimusyhteiskuntaa, kolmikantaa, kohtaan on täysin luvallista esittää kritiikkiä. Hänen mielestään näillä Suomi-veneen keinuttajilla ei kuitenkaan ole ollut esittää uskottavaa vaihtoehtoa maan talouden ja palkansaajien asioiden hoitamiseksi.

– Elinkeinoelämän ideologisten järjestöjen Evan ja Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkman on esittänyt vanhan talouspoliittisen työnjako-opin perusteella, että veroratkaisut olisi pidettävä erillään tupoista, että työeläkejärjestelmä olisi pitänyt uudistaa ilman työmarkkinaosapuolten liian keskeistä roolia ja että yleensäkin korporaatioiden kabinettivallasta olisi päästävä avoimempaan päätöksentekoon.

– Mutta kuinka korkea Suomen veroaste olisikaan ilman tuloratkaisuja. Eikä työeläkeratkaisu – jota Korkmankin pitää hyvänä, mutta vain väärin sammutettuna – olisi vieläkään valmis ilman työmarkkinajärjestöjä. Ja mitä "kabinetteihin" tulee, luulen, että elinkeinoelämän sikariportaan toimintatavoissa haluttu avoimuus loisi ylivoimaisia muutospaineita, Ihalainen vastaa Eva-johtajalle. Meille se ei tuota vaikeuksia.

"Järjestöt eivät koskaan ole päättäneet veroista"

SAK:n puheenjohtaja haluaa myös oikaista yleistä väärinkäsitystä kolmikannasta.

– Kun työmarkkinajärjestöt ovat neuvotelleet tuloratkaisuista valtiovallan kanssa, maan hallitus ei ole koskaan alistanut veroratkaisuja järjestöjen päätettäväksi. Siitä on pitänyt huolen muun muassa Raimo Sailas. Mutta päinvastoin, hallitus on voinut kurkistaa, mitä työmarkkinapöydässä tapahtuu ja sovittaa omat päätöksensä sen mukaan. Palkka- ja veroratkaisujen yhteensovittamisessa on ollut se järki, että päähuomio on kiinnitetty todellisen ostovoiman kasvuun eikä pelkkään nimelliskorotukseen.

– Demokratiavaje ei siis ole sopimusyhteiskunnan ja parlamentarismin välillä, vaan rahavallan ja parlamentarismin välillä. Tämän vajeen täyttämiseksi huudon pitäisi olla huomattavasti nykyistä kantavampaa.

Myös Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtaja Seppo Riski arvosteli hiljattain sitä, että SAK haluaa pönäkästi vaikuttaa ennen vaaleja poliittisiin puolueisiin työelämää koskevissa asioissa. Hänen mielestään käytös on suorastaan vaarallista suomalaiselle demokratialle. Ihalainen haluaa huomauttaa, että samassa tiedotteessaan Riski vaati pontevasti heti edellä mainitun perään poliittisilta päättäjiltä toimia lakkojen vähentämiseksi ja työrauhan pelisääntöjen uudistamista. Riskin näkemykset tässä kohtaa kuullostavat puheelta lasikaapissa.

– Sitä paitsi, menneinä vuosikymmeninä, jolloin ammattiyhdistysliike oli vielä heikko, elinkeinoelämällä oli hyvin suora vaikutuskanava poliittisiin päättäjiin. Se toimi huomattavasti tehokkaammin kuin kukaan uskaltaa tänään edes ajatella. Mutta kukaan ei perään huutanut eikä puhuttu korporaatiovallasta.

"Suomessa moititaan, maailmalla kiitellään"

Suomen kolmikannan juuret ovat sodan jälkeisessä jälleenrakentamisessa.

– Ammattiyhdistysliikkeen painoarvo mutta myös vastuu ovat kasvaneet liikkeen eheytymisen myötä muutamien viime vuosikymmenten aikana. Mutta vallasta puhuttaessa on huomattava, että kyse ammattiyhdistysliikkeen kohdalla on pääasiassa suostutteluvallasta ja samalla suuren vastuun kantamisesta.

– Pienelle maalle kolmikanta on ollut strateginen valinta. Se on tuonut talouteen ennustettavuutta, uskottavuutta ja hallittavuutta. Suomen integraatioratkaisujen myötä meille jäi talouspoliittisista työvälineistä käyttöön vain finanssi- ja tulopolitiikka. Hallituspohjasta riippumatta on järkevää, että näitä kahta talouspolitiikan lohkoa sovitetaan yhteen parhaan tuloksen saamiseksi Suomelle ja suomalaisille,

Ihalainen huomauttaa, että vaikka meillä käydään kotoista keskustelua kolmikannan turmiollisuudesta, samaan aikaan maailmalta virtaa Suomeen "opintomatkalaisia" ottamaan Suomen mallista oppia omaan maahan.

– Täällä on siis jotain arvokasta; jotain sellaista, jota ei pidä hukata.

Elinkeinoelämä näköalaton globalisaation edessä?

Puheenjohtaja Ihalaisen mielestä kolmikannan arvostelijoiden analyysit siitä, miten Suomi pärjäisi globaalissa taloudessa ilman työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan yhteistyötä, ovat olleet varsin ohuita. Hänen mukaansa kolmikantaa pitäisi edelleen kehittää, eikä ainakaan ideologisista syistä hylätä. SAK:n aloitteesta yhteistyötä sopimuspöydässä on laajennettu elinkeinopoliittisiin asioihin.

– On outo tulkinta, että kolmikanta toisi palkansaajille enemmän hyvää kuin elinkeino- ja talouselämälle. Eihän tässä häviäjiä ole. Mutta onko elinkeinoelämä ollut globalisaation edessä enemmän ja vähemmän näköalaton ja epävarma. Ehkä kriittisyys kolmikantaa kohtaan juontaa osaksi tästä ja kaikkea liikkuvaa ammutaan tästäkin syystä.

Ihalaisen mukaan yrittäjissä on ollut yhä enemmän nähtävissä ajattelua, että "kyllä meidän firma pärjää, mutta miten Suomi pärjää".

– Kun yritysjohtajat ajattelevat näin, on kysyttävä, onko työnantajissa tapahtunut selkeä muutos. Onko nyt niin, että Suomi on yrityksille vain asemamaa, jonka menestymisestä ne eivät välitä kuten aikaisemmin.

SAK:n puheenjohtaja pitää hyvänä, että Suomessa käydään kriittistä keskustelua kolmikannasta. Mutta samalla hän peräänkuuluttaa sitä, että arvostelijat esittäisivät myös vaihtoehtoa. Ihalaisen mukaan pelkkä arvostelu ei johda mihinkään rakentavaan.

Harri Järvinen

Lauri Ihalainen
	Syntynyt Pihtiputaalla 14.5.1947 Äänekosken ammattikoulun kirvesmiehen opintolinja 1964–1966 Työväen Akatemia 1968–1970 Useita järjestötyö- ja johtamiskursseja SNK.n Keski-Suomen piirisihteeri 1970 SAK:n nuorisosihteeri 1970–1977 SAK:n järjestösihteeri 1977–1984 SAK:n sihteeri 1984–1990 SAK:n puheenjohtaja vuodesta 1990 Talousneuvoston jäsen

Mikä työssäsi parasta?
– Työ ja omat arvot tukevat toisiaan.
Mikä ottaa päähän?
– Voimattomuuden tunne edistää tärkeinä pitämiään asioista.
Kuka ilahdutti sinua viimeksi?
– Perhe, Marja ja Antti.
Oletko tuntenut epäonnistuvasi?
– Näissä tehtävissä ei voi aina onnistua.
Onko tupo uskon vai järjen asia?
– Se on älykäs tapa hoitaa Suomen ja palkansaajien asioista.
Se on kuitenkin väline, ei itseisarvo.
Oletko aamun- vai illanvirkku?
– Aamun.
Kahvia vai teetä?
– Kahvia – ja valitettavan paljon.
Kävellen vai autolla?
– Liian paljon autolla.
Onko paheiden määrä vakio?
– Niinhän sitä sanotaan.
Jos vuorokaudessa olisi 25 tuntia, mihin käyttäisit lisätunnin?
– Perheen kanssa.

Palkkatyöläinen 3.10.2006 nro 8/06