Tässä
eräänä iltana lankapuhelin soi ja langan päässä oli radiomainonnasta
markkinatutkimusta tekevä haastattelija. Hän halusi tietää mitä radiomainoksista oli
jäänyt mieleeni viimeisen kahden viikon aikana. Jouduin toteamaan, etten ollut
kuunnellut radiota ollenkaan eli ei mitään. Tutkimuksessa tulin siis tilastoiduksi
menetettynä sieluna. Meillä medioiden käyttäjillä on todellista valtaa, joka helposti
unohtuu. Kuluttajien käyttötottumuksissa tapahtuvat muutokset ovat tutkain, jota vastaan
edes isot mediatalot eivät yritä potkia. Viisaampaa on etsiä sopeutumiskeinoja.
Hiljattain julkaistusta Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n raportista selviää
mielenkiintoisia asioita meistä medioiden kuluttajista. Yhä useampi suomalainen on
lopettanut sanomalehtien tilaamisen kotiin kokonaan ja luopumisherkkyys kasvaa kaiken
aikaa. Yhtenä tekijänä taustalla on ihmisten kiireisyys. Monilla jää lehti työviikon
aikana lukematta ja mieltä kalvaa huono omatunto. Miksi maksaa kallis tilausmaksu, kun
lehdet kasaantuvat huoneen nurkkaan pinoksi, jota ei ehdi käydä läpi. Uutiset tulevat
päivän mittaan itse kunkin tietoon sähköisestä mediasta tai internetistä. Lehtien ei
koeta antavan enää riittävästi uutta.
Ihmisiltä kysyttiin, mistä mediasta he eivät mistään hinnasta luopuisi, jos olisi
pakko valita vain yksi media. Yhä useampi vastasi internetistä tai televisiosta.
Lehtitalot ovatkin jo pitkään panostaneet nettiin sopivan lehden kehittelyyn. Yleisradio
on selvästi tekemässä samaa televisiolle. Internetin vaikutus näkyy perinteisiin
medioihin kohdistuvissa odotuksissa. Lehtien lukijat odottavat voivansa keskustella
toimittajien kanssa suoraan niin kuin netissä on tapana. Isoissa lehdissä puhutaan nyt
myötäelämisen kyvystä lukijoiden kanssa. Kysymys on internetille tyypillisen
yhteisöllisyyden vaikutuksesta. Isot lehdet yrittävät sopeutua tähän esimerkiksi
ottamalla kansalaisjournalismin oppien mukaisesti lukijoiden kokemia paikallisia
epäkohtia suoraan kansalaistoiminnan kohteeksi.
Keskuudessamme vaikuttaa 1529-vuotiaiden ryhmä, joka tuottaa mediamoguleille
jatkuvaa päänvaivaa. He eivät lue lehtiä, eivätkä katso televisiota vaan heidän
huomionsa kohdistuu pääasiassa nettiin. Edes lehden ilmaisuus ei taida heidän
päitään enää kääntää. Internetistä on tullut lisäksi entistä selvemmin
vapaa-ajan ja viihtymisen kanava. Netistä löytyvät televisiosarjojen uuden
tuotantokauden jaksot laittomasti leviävinä kopioina jo kauan ennen kuin ne alkavat
varsinaisesta televisiosta. Netistä voi imuroida kiinnostavia televisiosarjoja, jotka
eivät koskaan ole tulleet yhdenkään televisioyhtiön ohjelmistoon.
Tutkimuksissa moni vastaaja luo itsestään kuvaa asiakeskeisenä kansalaisena.
Raportin mukaan suomalaiset käyttävät medioita kuitenkin stressin poistoon ja huolien
unohtamiseen, etsivät niiden avulla yhteenkuuluvuutta ja yhteisiä puheenaiheita,
muokkaavat identiteettiään sekä hakevat tietenkin myös tietoa maailman tapahtumista.
Kiireisten ihmisten tarpeesta rentoutua on tullut syy siihen, että eri medioilta
odotetaan entistä viihteellisempiä sisältöjä. Kiireisyyden vuoksi tapahtumat ja ajan
ilmiöt pitää esittää mahdollisimman tiiviisti, havainnollisesti ja helppotajuisesti.
Palvelujournalismi yleistyy eli kiireisiä ihmisiä autetaan räätälöimällä erilaisia
teemakokonaisuuksia. Iltapäivälehtien voittokulku jatkuu ja juorulehti "7
päivää" on Suomen suurin maksettu yleisaikakauslehti.
Ay-liikkeen näkökulmasta nykyinen mediamaisema on sellaisessa myllerryksessä, että
haasteita piisaa. Kevyen sorttisessa "puheenaihebisneksessä" on vaikeata
pärjätä edes korkeatasoisella asiajournalismilla. Oman asiansa esille saaminen voi
edellyttää ay-johtajiltakin valmiutta laittaa enemmän omaa persoonaansa peliin. Miten
ay-liike aikoo vastata viihteellistymisen haasteeseen? Milloin alkaa ay-lehtien
nettiversioiden kehittäminen vuorovaikutteisen nettipalvelun suuntaan? Miten ay-lehdistö
aikoo kohdata kiireisen ihmisen? Riittääkö sillä resursseja yhteisiin hankkeisiin ja
myötäelämiseen jäsenistönsä kanssa?
Kirjoittaja on politiikan ja viestinnän
tutkija,
joka työskentelee yliassistenttina
Tampereen yliopistossa politiikan tutkimuksen laitoksella