Arabian kunnianarvoisalla tehtaalla Helsingissä tehdään töitä täysillä. Suuri halli on nurkkiaan myöten täynnä tiiviisti työtä tekeviä naisia ja yksittäisiä miehiä. Käsityö on edelleen olennainen osa kuppien, mukien, lautasten ja muiden tuotteiden valmistusta.

Mukit, jotka ovat saaneet kylkeensä korvan, tulevat hihnalla kymmenen vastakkaisilla puolilla pöytää istuvan naisen muodostaman tiimin eteen. Ensimmäinen työntekijä, nainen jolla on vihreä- ja lilakuvioinen pusero ja samansävyiset kuulosuojaimet, laskee äänettömästi sormellaan hänelle kuuluvan mukin ja nappaa sen käteensä, ja hänen työkaverinsa poimivat peräjälkeen loput. Sävy sävyyn pukeutunut nainen nostaa mukin, kääntää sen sivuttain, puhdistaa pinnan, tarkastaa ja asettaa mukin hihnalle, joka vie sen eteenpäin. Ja ottaa sitten seuraavan.

Toisessa työpisteessä kaksi naista nostaa kuljetushihnalta suklaanruskeita kulhoja. He kääntelevät kulhoja käsissään, lajittelevat erikseen ykköslaatuiset ja satunnaiset kakkoslaatuiset. Asettavat suojapaperin väliin ja pinoavat kulhot.

Sitten kädet vaihtuvat. Alkaa seuraava vuoro. Työtä tehdään kahdessa vuorossa.

Tiimien sisällä kitkaa

Juuri tällä erää töissä on 300 vakinaisen työntekijän lisäksi 69 Varamiespalvelun kautta tullutta henkilöä. Karivesi huomauttaa, että järjestelmän pohjana on sopimus, jonka mukaan neljän kuukauden koeaika johtaa periaatteessa vakinaiseen työsuhteeseen.

– Valtaosa liittyy heti Kemianliittoon. Johonkin ammattiliittoon jo ennestään kuuluvat saattavat odottaa siihen asti, että saavat vakinaisen työsuhteen, pääluottamusmies Tuula Karivesi sanoo.

Nuoret ovat aika herkkiä siirtymään seuraavaan työpaikkaan. Työsuojeluvaltuutettu Riitta Nikkasen mielestä se johtuu käsityövaltaisuudesta, työtahdista ja tiimityöstä.

– Stressinsietokykyä on oltava. Myös meillä vakinaisilla, jotka koko ajan ajamme ulos uusia tuotteita ja samalla uusia työntekijöitä sisään, sanoo Nikkanen.

Töitä tehdään tiimeinä, kaikkien on pysyttävä mukana ja joskus kiire kuumentaa tunteita. Työsuojeluvaltuutettu ja työterveyshuolto puuttuvat silloin asioihin heti.

Seripainon osastoluottamusmies ja työsuojeluasiamies Hanna Kojola sanoo, että tiimityö voi olla hankalaa.

– Jos tekee töitä itsenäisesti oman systeeminsä mukaan, voi tulla törmäyksiä. Ja sitten ollaan umpikujassa, hän sanoo.

Ongelmat ovat pienempiä pienessä tiimissä, jossa päätökset tehdään yhdessä. Nikkasen mielestä on hyvä, että joku tiimissä koordinoi yhteistyötä muiden tiimien kanssa. Ja tiimityö on löytämässä muotonsa. Nikkanen pitää kiivasta työtahtia osasyynä työtapaturmien määrän lievään nousuun viime kuukausien aikana. Tapauksia ei kuitenkaan ole kaiken kaikkiaan ollut paljon ja ne ovat olleet lieviä. Sormia on jäänyt puristuksiin ja tavaroita on pudonnut varpaille. Jokin aika sitten työnantaja suostui kustantamaan kaikille työjalkineet.

– Myönteistä on, että työnantaja osallistuu, suunnittelee, tarjoaa mahdollisuuksia erilaisiin ratkaisuihin ja on valmis kokeilemaan erilaisia suojaustapoja kuten antistaattisia suojavaatteita kipinöinnin ehkäisemiseen, sanoo Kojola.

Nikkanen on hiukan huolissaan sairauspoissaolojen myönteisen kehityssuunnan katkeamisesta. Prosentti on nyt 7–8. Tavoitteena on alentaa sitä parilla prosentilla, teollisuuden keskiarvoon.

Tuolipankki ja suojaimia

Yksipuolisia, toistuvia liikkeitä pyritään vähentämään työtehtäviä kierrättämällä. Kovimmalle joutuvat tuki- ja liikuntaelimet, kertoo Riitta Nikkanen, 55, joka itse on osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Viidentoista vuoden uurastus seripainossa vaurioitti hartioita ja käsivarsia, jotka eivät enää kestä täyspäiväisesti edes hänen nykyistä fyysisesti kevyempää työtään laboratoriossa.

Uusi ergonomiakartoitus on pikapuolin tulossa. Työpöydät ovat säädettäviä ja jokainen voi valita työtuolinsa ns. tuolipankista. Työpaikkahuumori on tuonut käyttöön myös käsitteet korvaklinikka – kupit ja mukit, ja terraario – työnjohtajien lasikopit.

Kipsi- ja hiontapölyn määrä on pyritty minimoimaan ottamalla käyttöön enemmän kohdeimureita. Ilmanvaihto voisi toimia paremminkin. Sen osoitti erityisen kuuma kesä. Työsuojeluvaltuutettu mittaa paraikaa melutasoa koko talossa. Noin kymmentä käytössä olevaa kemikaalia koskeva informaatio ja niihin liittyvä valvonta on pikkutarkkaa. Suojakäsineitä käytetään estämään esimerkiksi liuottimien pääsyä verenkiertoon.

– Mutta kyllä meillä suojainten käytössä on vielä parantamisen varaa, sanoo Nikkanen, joka yrittää omien kierrostensa yhteydessä saada työkaverit vakuuttumaan siitä, että suojaimilla on kokonaan toinen tarkoitus kuin heidän elämänsä hankaloittaminen. Uusia suojaimia kokeillaan ja otetaan innostuneesti käyttöönkin, mutta muutaman viikon päästä niitä alkaa kasaantua nurkkiin.

Hanna Kojola kertoo, että uudet työntekijät, niin nuoremmat kuin vanhemmatkin, ovat halukkaampia käyttämään suojaimia.

– Parikymmentäkin vuotta täällä työskennelleet ehkä ajattelevat etteivät ne ole tarpeen. Syyllistyn kyllä itsekin joskus siihen, vaikka nyt loman jälkeen mieluusti käytänkin hengityssuojainta. Hajuaisti on kai taas herännyt henkiin, nauraa Hanna Kojola, 25.

Sekä Hanna Kojola että hänen äitinsä työsuojeluvaltuutettu Riitta Nikkanen samoin kuin pääluottamusmies Tuula Karivesi pitävät hyvänä asiana sitä, että osastoluottamusmies toimii myös työsuojeluasiamiehinä. Se että mukaan on saatu jonkin verran nuoriakin, on totta kai myönteinen juttu.

– Nuorten kiinnostus pitää herättää vähitellen sen sijaan että innostus tukahdutetaan alkuunsa kaatamalla kaikki asiat niskaan kerralla, sanoo Riitta Nikkanen.

Ingegerd Ekstrand

– Asiakkaat ja sukulaiset olivat enemmän huolissaan kuin me. Suomen Arabiaa ei nyt vain voi siirtää ulkomaille, hän sanoo.

Ja omistajanvaihdoksia tuli lisää. Epävarmuus lisäsi stressiä.

– Mutta myönteinen asia oli tietysti se, että meitä pidettiin arvokkaina, ostamisen arvoisina, hymyilee pääluottamusmies Tuula Karivesi.

Nyt ruotsalaisen Rörstrandin Helsinkiin vuonna 1873 perustama Arabian tehdas kuuluu Iittalalle, jonka omistaa yrityksen johto yhdessä ABN AMRO Capitalin kanssa. Työntekijöitä konsernissa on kaikkiaan 1 400 ja liikevaihto oli viime vuonna 168 miljoonaa euroa. Suomen yksiköt ovat Arabia, Hackman, Iittala ja Sorsakoski. Ruotsissa toimivat BodaNova-Höganäs ja Rörstrand sekä Norjassa Höyang-Polaris.

Kun omistus vuonna 2004 siirtyi Iittala Groupille, alku oli hiljaiseloa ja kaikki pitivät kaikki mahdolliset vapaansa. Sitten tuli käänne, ja viime kesänä myynti nousi edellisvuodesta 29 prosenttia. Työtä tehdään nyt pääasiassa kahdessa vuorossa.

– Vuosi on ollut rankka. Meillä on positiivinen ongelma: työtä on paljon.