Vaan mitä kummaa! Kouliintunut korva rekisteröi oitis, että ammunnan sointi oli selvästi toinen kuin kotipuolessa.

Herkästi havaittu, kiitteli fonetiikan professori John Wells, jolta asiaa keksittiin kysyä. Voi vallan hyvin olla niin, että nautaeläin omaksuu hoitajiltaan paikallista aksenttia, joutuuhan sen sitä kuuntelemaan päivittäin.

Tämähän mielenkiintoista. Onko ilmiötä ehkä tutkittu Suomessakin?

Kun Luontoiltaan oli vielä aikaa, piti ihan asiakseen pirauttaa tutulle äänimaisemamaalarille.

"Kyllä ilmiö on meilläkin tuttu asiantuntijapiireissä. Varsinais-Suomessahan ammunta on hypähtelevää, lyhyttä ja yläkajeista: ammu ammu ikään kuin jenkan tahtiin."

"Pohjanmaalla sekä Perä-Pohjolassa hoota tuppaa tunkemaan joka väliin. Siis ammuhuu, amhuu. Rovaniemeltä on tallennettu jopa ammuhuhuu. Kysessä tosin saattaa olla emännän esittämä karjankutsu, nauhoite kun on sattuneista syistä hieman samea. Etelä-Pohjanmaalla tehtyjä nauhoitteita taas hämärtää alituinen sarvien kalina."

"Hämeen karjat ovat hiljaisia. Huuteluihin ne eivät vastaa, ja lypsyn jälkeen nauta ainoastaan nyökkää kevyesti, korkeintaan hujauttaa hännällään tai potkaisee lypsykoneen lommolle."

"Savon lehmikarjoille on leimallista äänekäs märehtiminen pitkin mäkiä makuuasennossa. Kutsuhuutoihin vastaillaan vuoronperään, ja jokainen koettaa saada viimeisen ammunnan. Vieraslähtöiselle lypsäjälle savolaislehmä on koettelemus. Koskaan ei voi olla varma, onko se menossa vai tulossa ja jos niin minne päin."

"Savolaislehmän ammunta on laveaa ja leveää, ja herkkäkorvaisimmat kirjaajat merkitsevätkin äämmyy."

"Karjalassa kasvaneet lehmät kerääntyvät hiehosta pitäen tiiviisiin ryhmiin pitkin aitovieriä. Sieltä ne tarkkailevat liikennettä ja ynyävät vilkkaasti, niin että rehunkäyttö saattaa unohtua, maidontuotanto jää vähiin ja taloudellinen tulos heikkenee. "

Meillä on nykyisin kyyttöjen ja lapinlehmien lisäksi ayshireja, holsteinilaisia, ylämaankarjaa ja vaikka mitä. Onko rotujen välillä eroja?

"Ei pitäisi kysyä sopimattomia."

Entä voiko vaikutus olla sen suuntaista, että ihminen omaksuu äänenkäyttöä kotieläimiltään?

"Huhutaan kyllä mylvivästä keinosiementäjästä, joka liikkuisi kuplavolkkarilla jossain päin Satakuntaa, mutta lienee höpöhöpöjuttua ja nykylegendaa. Nautaeläinten ja ihmisen suhde on sittenkin melko etäinen. Noin yleensä."

"Koira sen sijaan on paljon läheisempi kumppani. Tuttuahan on, että koiran isäntä tai emäntä alkaa vuosien mittaan muistuttaa lemmikkiään myös ulkoisesti niin kuin oikein vanhat ihmisparit toisiaan, ja jos ihminen joltain eläimeltä on äänenkäyttöä omaksunut, niin nimenomaan koiralta. Ihmisetkin räksyttävät, murisevat ja ärisevät, ulvovat ja ulisevat, eikö totta, ja useinhan kuulee sanottavan, että Sejase pitäisi haukkua lyttyyn. Mutta kuuleeko koskaan, että Sejase joutaisi edes kerran oikein perusteellisesti ammuttavaksi?"