Projekti julkistaa kohta
työsuojelun tietopankissa
(www.tyosuojelutietopankki.fi)
nettisivuston, jossa on aineistoa hyvän työympäristön taloudellisista vaikutuksista. Sivut ovat osin kuin tiukimman tuottavuuskonsultin käsikirjasta.

– Nyt ei turvallisuutta ja tuottavuutta nähdä enää vastakkaisina asioina. Ne ovat kolikon kaksi puolta, sanoo Aaltonen.

– Jos turvallisuus on huono, se heikentää tuottavuutta. Sen taas nähdään lisäävän tuottavuutta, jos ihmiset pysyvät terveinä, ei ole tapaturmia ja niistä aiheutuvia häiriöitä ja kuluja. Tuotannon ja toiminnan laatu nousee.

Rakennusala, joka on hyvin tapaturma-altis, käy esimerkistä. Asiaa tutkittaessa selvisi, että ne työmaat, joilla oli korkeampi työturvallisuustaso, olivat myös kannattavampia.

Turvallisuudella lisää tuottavuutta

Työtapaturmien torjunnassa toimii kaava, että ennaltaehkäisevään toimintaan satsattu euro saadaan korkojen kanssa takaisin tapaturmien seurauskustannusten pienenemisensä, jolloin kokonaiskustannukset pienenevät. Valtaosa jälkikuluista on palkkakuluja, jotka johto yleensä haluaa pitää ennakoidusti kurissa.

Torjuntamenot tiedetään etukäteen.

– Tapaturmat ovat ennalta arvaamattomia eikä niitä voi budjetoida. Silti menetykset voivat olla valtavat, korostaa Aaltonen.

Aaltonen käy myös yritysjohtajien kanssa keskusteluja työturvallisuudesta.

– Useimmiten ei enää tarvitse lähteä alusta asti. He ovat enemmänkin kiinnostuneita siitä, miten asiat käytännössä mahdollisimman tuloksellisesti hoidetaan.

Vaikka yrityksen kaikilla henkilöstöryhmillä on työturvallisuuden parantamisessa oma roolinsa, kaikki lähteekin Aaltosen mukaan johtamisesta.

– Ja sen on lähdettävä sieltä ylimmästä johdosta.

Asia on oikeastaan itsestäänselvys, sillä saman porukan kontolla on kolikon toinenkin puoli, tuottavuuden ja kannattavuuden kehitys.

Halpa ratkaisu voi tulla kalliiksi

Etukäteen mietityt rahat voidaan myös suunnata niin, että niistä saadaan suurin mahdollinen hyöty. Yrityksen näkökulmasta työturvallisuudessa kyse on investoinneista, joiden kokonaiskannattavuus ratkaisee.

Aaltosen projektin tarkoitus on tuoda apua tämänkin puolen miettimiseen.

– Ei auta, että työturvallisuuteen vain mätetään rahaa. On saatava kasaan mahdollisimman toimiva ja tehokas sekoitus eri toimenpiteitä.

Turvallisuuden parantamisessa halvin ratkaisu ei ole välttämättä edullisin, mutta ei kalleinkaan paras.

– Siinä on etsittävä parasta kokonaisuutta, jossa hinta on yksi tekijä, mutta mukana ovat myös muun muassa tehokkuus ja käyttöikä.

Tiukan hankintalain puristuksessa elävällä julkisella sektorilla Aaltonen näkeekin ongelman siinä, jos vain hinta muodostuu määrääväksi tekijäksi turvallisuuden parantamisessa.

– Halvin ratkaisu voi tulla tosi kalliiksi, jos sen tehokkuutta ja kestävyyttä ei ole selvitetty.

Yksi osa Aaltosen vetämää projektia kohdistuu nykyisin verkostomaisesti toimiviin yrityksiin. Yhtenä taka-ajatuksena on se, että tätä kautta turvallisuusajattelua voitaisiin ulottaa entistä enemmän myös pienempiin yrityksiin, jotka ovat mukana tällaisissa verkostoissa. Verkossa yhden kumppanin sählingistä kärsivät kaikki.

Heikki Lehtinen

Pohjoismaisen tutkimuksen perusteella Suomi menettää bruttokansantuotteestaan huonojen työolosuhteiden vuoksi tällä hetkellä noin pari prosenttia eli runsaat kolme miljardia euroa. Palkkatuloja jää yhtä palkansaajaa kohden saamatta tällöin vajaat 800 euroa.

Työnantajat maksoivat viime vuonna tapaturmavakuutusmaksuja noin 640 miljoonaa euroa. Järjestelmä toimii niin, että maksetut korvaukset tulevat työnantajien kontolle ennemmin tai myöhemmin. Eli jokainen torjuttu tapaturma on säästöä.

Vakuutusmaksuihin menee keskimäärin yksi prosentti palkkasummasta, mutta se vaihtelee 0,4:n ja kahdeksan prosentin välillä työn vaarallisuuden ja toimialan mukaan. Suurempien työnantajien maksut määräytyvät suoraan sattuneiden maksettujen korvausten perusteella.

Laiminlyöntien kalliit lunnaat

Lakisääteinen vakuutus ei korvaa kuin suoraan työtapaturman tai ammattitaudin kohteeksi joutuneen henkilön kulut. Lisäksi tulee aina muita kustannuksia, jotka työnantaja maksaa omasta pussistaan. Valtaosa niistä on palkkamenoja, joten summa on noussut palkkatason nousun myötä.

Vuodelta 2000 olevassa esimerkissä konepajassa työntekijä menetti kaksi sormeaan ja joutui neljäksi kuukaudeksi sairaslomalle. Vakuutusyhtiö maksoi palkkakorvauksina, päivärahoina, sairaala- ja lääkekorvauksina sekä kertakorvauksena aiheutuneesta haitasta runsaat 14 000 euroa. Mutta työnantajalle tuli tapaturman aiheuttamasta häslingistä, sen selvittelystä, työvuorojen järjestelystä ja ylitöistä lähes 15 000 euron kulut. Lisäksi se joutui maksamaan seuraavina vuosina yhteensä noin 25 000 korkeampina vakuutusmaksuina.

Suurimmat menetykset huonoista työoloista eivät tule edes näistä suorista ja välillisistä kustannuksista, vaan siitä, että työviihtyvyys heikkenee ja sitä myöten tuottavuus on heikompaa kuin se voisi olla.