Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY vastustaa direktiiviesitystä ja pyrkii jatkossa vaikuttamaan Euroopan parlamenttiin, jonka se toivoo muuttavan esitystä työntekijäystävällisemmäksi.

Työaikadirektiivi on yksi Suomen EU-puheenjohtajuuskauden painopisteistä. Suomen tavoitteena on saada aikaan kompromissiesitys, joka menisi läpi ministerineuvoston kokouksessa marraskuun alussa. Tämän jälkeen direktiiviesitys siirtyy parlamentin käsittelyyn. Kyse on palveludirektiivin tavoin yhteispäätösmenettelyyn kuuluvasta asiasta, joten parlamentti voi tehdä direktiiviesitykseen muutoksia tai kieltäytyä hyväksymästä koko direktiiviä.

Pyrkimys kompromissiin merkitsee käytännössä sitä, että Suomen hallitus joutuu laatimaan esityksen, jossa ei juuri huomioida ay-liikkeen esittämiä näkemyksiä. Tilanne on Suomelle kiusallinen, sillä Suomi kuuluu muiden Pohjoismaiden kanssa joukkoon, joka on ollut samoilla linjoilla ay-liikkeen kanssa direktiiviesitystä laadittaessa.

Tessit ohitetaan

Suomalaisia palkansaajajärjestöjä huolestuttaa erityisesti se, että työaikojen tasoittumisjaksojen pidentämisestä ei direktiiviesityksen mukaan enää tarvitsisi neuvotella työmarkkinajärjestöjen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työehtosopimukset eivät olisi ensisijaisia välineitä sopia asiasta, vaan ne voitaisiin ohittaa lainsäädännöllä.

– Tämä on periaatteellisesti iso kysymys. Työehtosopimusten asema ensisijaisena sopimisen välineenä pitää edelleen todeta direktiivissä, korostaa SAK:n päälakimies Jorma Rusanen.

Hänen mukaansa nykymuotoisena direktiiviesitys ei tuo parannuksia kenellekään vaan laskee työaikasuojelun minimitasoa Euroopassa. Muiden direktiivien tapaan myös työaikadirektiivi toimii kotimaista lainsäädäntöä ohjaavasti.

– Paineet muuttaa suomalaista työaikalainsäädäntöä ja heikentää työaikasuojelua kasvavat Suomessa, jos direktiiviesitys tulee nykymuodossaan voimaan, Rusanen arvioi.

Suomalaiset työnantajajärjestöt kannattavat eurooppalaisten veljesjärjestöjensä tapaan direktiiviesitystä.

Opt out hiertää

Ministerineuvostossa erimielisyyttä on enää vain direktiiviesitykseen sisältyvästä ns. opt outista, joka antaa jäsenmaille mahdollisuuden työntekijän viikoittaisen maksimityöajan pidentämiseen. Opt out on erityisen tärkeä Iso-Britannialle, ja ensi vuoden alussa puheenjohtajamaaksi tuleva Saksa tukee Iso-Britanniaa asiassa. Osa jäsenmaista puolestaan haluaisi luopua kokonaan poikkeusmenettelystä, jolla enimmäistyöaikaa voidaan pidentää.

Suomi ei halua avata koko direktiiviesitystä, vaan pyrkii nyt löytämään opt outista kompromissin, joka kelpaisi kaikille.

Opt out –mahdollisuus on jo nykyisessä työaikadirektiivissä, ja sitä käytetään paljon Iso-Britanniassa. Iso-Britannia ei olekaan toistaiseksi lämmennyt kaavailuille, joissa mahdollisuutta sopia viikoittaisen enimmäistyöajan pidentämisestä rajoitettaisiin ja sovittaisiin siitä luopumisesta siirtymäajan jälkeen.

Suomalaisten palkansaajien kannalta merkittävimmät kysymykset direktiiviesityksessä liittyvät Jorma Rusasen mukaan ylitöiden tasoittumisjakson määrittelyyn ja päivystysaikojen sääntelyyn. Opt out –mahdollisuus ei ole käytössä Suomessa.

EAY:n pääsihteeri John Monks tapasi syyskuussa työministeri Tarja Filatovin ja toi vielä kerran esille ay-liikkeen näkemykset. Jatkossa EAY pyrkii vaikuttamaan EU-parlamentin kantoihin. EAY:ssä suunnitellaan myös kaikki jäsenmaat kattavaa kampanjointia työaikadirektiivistä ennen ministerineuvoston marraskuun alussa pidettävää kokousta.

Pirjo Pajunen

Ammatillinen keskusjärjestö TUC korostaa, että 48 tunnin työviikkoa pitemmät työajat lisäävät työntekijöiden sairastumisriskiä ja heikentävät perhe-elämän laatua. Tutkimukset osoittavat, että työaikojen venyminen on vähentänyt palkansaajien kouluttautumiseen käyttämää aikaa. Lisäksi järjestö muistuttaa, että monessa ammatissa liian pitkä työpäivä aiheuttaa vaaratilanteita myös työtovereille ja ympäristön muille ihmisille.

Viidennes ylipitkien työviikkojen tekijöistä on naisia. Naisten vähäinen osuus heijastaa naisten miehiä suurempaa sitoutumista perheidensä tarpeiden huomioonottamiseen. Työpaikalla se toimii naisten urakehitystä vastaan, TUC toteaa.

Britannian kauppa- ja teollisuusministeriön selvityksen mukaan ylipitkiä työviikkoja tekevien selvä enemmistö toivoo työnantajiensa rajoittavan työviikon enintään 48 tuntiin. Osaksi se johtuu siitä, että yli puolelle ylipitkien viikkojen tekijöistä ei ole maksettu ylityökorvauksia. Selvä enemmistö myös niistä työntekijöistä, joille on maksettu ylitöistä, haluaisi rajoittaa työviikon pituutta.

Tätä taustaa vasten työnantajien perustelut ylipitkän vaihtoehdon säilyttämiseksi EU:n työaikadirektiivissä kuulostaa ontolta. Työnantajien mukaan kyseessä on ennen muuta lisäansioita kaipaavien työntekijöiden oikeus. Perusteluun sopii huonosti niin ikään se, että moni on kokenut työnantajansa painostaneen venyttämään työaikaa.

Yhtä ontto TUC:n esittämien tilastojen valossa on väite, jonka mukaan pienyritykset eivät pärjää, ellei niissä ole lupa paiskoa pitkiä työpäiviä. Britanniassa pääosa 48 viikkotyötuntia ylittävästä työstä tehdään 25–500 työntekijän yrityksissä. Alle 25 työntekijän yritysten osuus on ainoastaan 27 prosenttia.