Tuula Jurmu edustaa Helsingin terveyskeskuspalveluiden JHL:ään kuuluvaa hoitohenkilöstöä, lähes 700 työntekijää. He ovat lähihoitajien lisäksi mielisairaan-, perus- ja kodinhoitajia sekä kotiavustajia. Helsingin terveyskeskuspalvelut työllistävät kaikkiaan yli 8 200 henkeä. Terveysasemien ohella terveyskeskuspalveluihin kuuluvat hammashuolto, akuutti- ja pitkäaikaissairaalat, psykiatria ja kotihoito.

Tuula Jurmu ennustaa, että terveys- ja hoiva-alan työvoimapula pahenee tulevaisuudessa. Syynä on hänen mielestään hoitohenkilöstön liian pienet palkat ja kiihtyvä eläköityminen. Helsingin terveyskeskuspalveluiden vakituisen henkilöstön keski-ikä on nyt 46-vuotta. Vuoteen 2015 mennessä 1 500 henkeä jää eläkkeelle.

– Yli 50-vuotiaita työntekijöitä on paljon. Heidän työssäjaksamiseensa pitäisi nyt kiinnittää erityistä huomiota, jotta he jaksaisivat eläkeikään asti.

Tulevaisuus ei näytä ruusuiselta, sillä henkilöstön sairauspoissaolot ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosina. Vuonna 2001 sairauspäiviä oli työntekijää kohden keskimäärin 11,8 vuodessa mutta viime vuonna luku oli jo 16,7. Kierre uhkaa pahentua, sillä lyhytaikaisiin sijaisuuksiin on erittäin vaikea sada sijaisia edes ostopalveluna.

– Henkilökunta joutuu venymään yhä enemmän ja se taas näkyy lisääntyvinä sairauspoissaoloina.

Raha ratkaisee

Alan koulutuksen saaneen lähihoitajan alkupalkka on noin 1 650 euroa kuukaudessa.

– Tuollaisella palkalla, tai vaikka palkka olisi hieman suurempikin, on vaikea tulla pääkaupunkiseudulla toimeen. Pieni palkka hillitsee ammattitaitoisen työvoiman muuttamista pääkaupunkiseudulle, sanoo Tuula Jurmu.

Työvoimapulaan onkin olemassa tepsivä lääke: hoitohenkilökunnan palkkojen nostaminen. Jurmun mielestä pääkaupunkiseudun muuta Suomea korkeammat elinkustannukset olisi huomioitava palkoissa.

Helsingin terveyskeskuspalveluiden työntekijöistä noin neljäsosan työsuhde on määräraikainen. Hoitohenkilöstön pitkiä sijaisuuksia on viime vuonna muutettu vakituisiksi työsuhteiksi. Jurmun mukaan on selvää, että naisvaltaisella hoitoalalla on aina jonkinverran sijaistarvetta, mutta nykytilanne on epäterve ja määräaikaisia työsuhteita voitaisiin karsia edelleen. Tämä myös lisäisi alan houkuttelevuutta. Esimerkiksi lähihoitajakoulutuksen suosio on viime vuosina laskenut, eikä kaikkia alan koulutuspaikkoja saatu tänäkään syksynä täytettyä.

Uusia työpaikkoja on viime vuosina avautunut Helsingissä lähinnä vanhuspalveluihin, toisaalta työvoiman vaihtuvuus on myös suurinta tällä sektorilla. Tämä kertoo Jurmun mukaan työn rankkuudesta.

– Ongelmana on taas kerran raha. Työn kuormittavuuden takia työntekijöitä tarvittaisiin nykyistä enemmän, mutta heitä ei ole varaa palkata. Jos työntekijöitä saataisiin lisää, lisääntyisi myös työn houkuttelevuus, kun ihmisillä olisi mahdollisuus tehdä työnsä hyvin.

Helsingin kaupungin työtyytyväisyyskyselyissä on käynyt ilmi, että moni hoitoalan työntekijä on innostunut ja motivoitunut työstään, mutta jatkuvan kiireen uuvuttama. Tuula Jurmun mukaan pallo onkin nyt työnantajilla. Jotta ala houkuttelisi työntekijöitä tulevaisuudessakin on työntekijöiden määrää lisättävä ja heidän palkkojaan nostettava tuntuvasti.

Pirjo Pajunen