Joka neljäs SAK:n piirissä työsuojelun parissa toimiva on 45 vuotta täyttänyt ja nainen. Nurmijärveläinen kokopäivätoiminen työsuojeluvaltuutettu Heleena Havulehdon kokee tehtävänsä palveluksi.

– Mikään tuomari en missään nimessä ole, mutta joskus tunnen itseni poliisiksi, kun tsekkaan että tiettyjä asioita pannaan kuntoon. Lähinnä olen kyllä palvelutyöntekijä, Heleena Haavisto toteaa.

Kunnan palveluksessa on sijaiset mukaan luettuna runsaat 2 600 henkeä, ja heidän työviihtyvyytensä parantaminen on haastavaa ja palkitsevaa, mutta myös henkisesti kuormittavaa. Työsuojeluvaltuutetun on myös pidettävä huolta omasta jaksamisestaan.

– Tämä on tärkeä työ ja kokopäivätyö! Olen ensimmäinen päätoiminen valtuutettu. Tätä ennen meillä oli alakohtaisia valtuutettuja, joilla oli hyvin pienet aikakiintiöt työsuojelutehtävien hoitoon. Käytännössä systeemi ei toiminut. Ei minullakaan ollut mitään mahdollisuuksia lähteä päiväkodista työsuojeluasioita hoitamaan. Eihän lapsia voinut oman onnensa nojaan jättää.

Viisi vuotta hän toimi kokopäiväisenä yksinään, ja nyt hänellä on kolmen vuoden ajan ollut työtoverina erään koulun rehtori, jolla on yksitoista viikkotuntia käytettäväksi työsuojelutehtäviin. Näin on voitu vastuualueitakin jakaa. Tällä hetkellä on myös toiminnassa viisi alakohtaista asiamiestä.

Kehittämistä ja tiedotusta

Havulehdon työhuone on Nurmijärven keskustassa kunnantalolla, punatiilisessä rakennuksessa, naapureinaan koulu, virastot ja kirjasto. Nurmijärvi on kasvukeskus, asukkaita on nykyään 37 000 ja lisäystä tulee vuosittain 1–2 prosenttia.

Haastatteluaamuna Havulehto on jo ehtinyt käydä keittiöllä, mutta suurin osa työstä hoituu puhelimessa ja erilaisissa kokouksissa. Kahden puhelimen ansiosta hän on aina tavattavissa.

– Pöytä ei ole koskaan tyhjä ja kävijöitä riittää. On helpompaa, että ihmiset tulevat tänne keskustelemaan luottamuksellisesti kuin että minä menisin työpaikalle. Mutta kerran tai kaksi viikossa tehdään työpaikkaselvityksiä yhdessä työterveyshuollon kanssa. Toki valtuutetun pitää tutustua työhön ja työntekijöihin sekä näkyä työpaikoilla muulloinkin.

Havulehto on tehnyt kovasti työtä työsuojelun kehittämiseksi kunnassa ja lisätäkseen ihmisten tietoisuutta työsuojelun merkityksestä. Hän opastaa uusia työntekijöitä mm. tulokaspäivillä ja työpaikkojen palavereissa, nostaa esiin ajankohtaisia kysymyksiä henkilökuntalehti Supliikissa, järjestää koko henkilöstölle, myös esimiehille, työterveyteen, lainsäädäntöön ja muihin vastaaviin kysymyksiin liittyvää koulutusta.

Työsuojeluvaltuutettu ei ole kenenkään renki

Havulehto kehuu hyvää yhteistyötä työnantajan kansa; ratkaisuun päästään useimmiten keskustelemalla. Vähän aikaa sitten hänelle esitettiin eräässä kokouksessa yllättävä kysymys: kenen puolella sinä olet, työntekijöiden vaiko työnantajien?

– Valtuutettuna en ole sidoksissa kehenkään. Työtäni ohjaa työturvallisuuslaki ja työsuojeluvalvontalaki. Teen yhteistyötä kaikkien kanssa, ei valtuutettu eikä työyhteisö voi toimia yksilön tavoitteiden mukaan.

Kunnallinen kenttä on laaja ja Havulehto on hankkinut sekä perus- että erityistietoa. Myös sosiaalista osaamista on yritettävä kehittää.

Ensimmäinen nelivuotiskausi kului paljolti työpaikat, työntekijät, työantajat ja työsuojeluviranomaiset kattavan verkoston rakentamiseen.

– Kollegat, joilla monilla on vuosien työhön perustuvaa perusteellista osaamista. olivat tässä suuresti avuksi. On aivan turhaa yrittää rakentaa kaikkea alusta saakka. Tapaan naapurikuntien kollegoita säännöllisesti ja KTV:llä on aluetoimistossa tukiryhmiä työsuojeluasioita varten. Vuosittain järjestetään myös tapaamisia.

Nurmijärven kunnassa on myös tyky- ja sittemmin työviihtyvyys- eli tyvy-ryhmä, joka koordinoi erilaisia työsuojeluhankkeita. Viime vuonna laadittiin yhteistyössä Kiljavan opiston kanssa ja työministeriön tuella käsikirja "Hyvä työpaikka Nurmijärven kunnassa".

Uusi kausi tuo paljon haasteita

Havulehto on yksi KTV:n noin 600 työsuojeluvaltuutetusta, joista noin puolet on naisia. Tänä syksynä on jälleen edessä työsuojeluvaalit. Havulehto on asettumassa ehdokkaaksi ja kaikki viittaa siihen, että tulossa on sopuvaali, hän sanoo. Työsuojeluasiamiesten lisäksi tarvitaan kuusi työntekijää työsuojelutoimikuntaan, jossa istuu myös kolme virkamiesten ja kolme työnantajan edustajaa.

Sillä työtä ei tosiaankaan ole tehty loppuun. Kuntien henkilöstöä stressaavat niukat henkilöstöresurssit, erilaiset muutossuunnitelmat, yksityistäminen. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan huolestuta kovasti Nurmijärvellä – kokeilu yhden koulun siivouksen yksityistämisestä jäi lyhytaikaiseksi.

– Työsuojelusta vastaa työnantaja, jonka on pystyttävä tunnistamaan kuormitus ja tekemään sille jotain. Puuttumaan tilanteeseen, kun se on tarpeen. Puutteita on, kun työntekijä voi olla sairaslomalla lähes sata päivää, eikä häneen oteta mitään yhteyttä. Tällä hetkellä meillä on 30 päivää rajana.

Heleena Havulehto pitää työterveyden ja viihtyvyyden nimissä erityisen tärkeänä pyrkimystä lisätä nimenomaan työnjohdon työsuojelutietoutta

– Tietoa on, jos sitä haluaa.

Vaativaa työtä

Työsuojeluvaltuutetun työ on monipuolista ja palkitsevaa, usein hyvin haasteellistakin. Sisäilmaongelmat ja henkisen hyvinvoinnin kysymykset työllistävät paljon. On henkilöstön sisäisiä ristiriitoja, resurssipulaa, epävarmuutta kun töitä ulkoistetaan ja paljon muuta. Väkivallan uhka on lisääntynyt. Uhkaavia tilanteita on mm. liikenteessä, sosiaali- ja terveydenhuollossa ja opetustoimessa yhä useammin.

Työtapaturmien torjuntakaan ei pidä unohtaa, niiden määrä on pysynyt samana jo pitkään ja työmatkatapaturmissa on ollut jopa hienoista nousua. Tämä kaikki vaatii paljon niiltä naisilta tai miehiltä, jotka tätä työtä tekevät, sanoo KTV:n työympäristösihteeri Anne Mironen.

Kunta- ja palvelureformia koskevat suunnitelmat ovat suuri haaste: kuinka huolehtia siitä, että henkilöstö otetaan mukaan, kun kuntarakenteita tarkistetaan.

Ingegerd Ekstrand