Paitsi liittojuristien pöydillä, oikeusavun tarve ja arvostus tulee esiin myös SAK:ssa meneillään olevan suuren järjestötutkimuksen alustavista tiedoista.

Yli 6 000 ay-jäsentä käsittäneen tutkimuksen mukaan oikeusavun merkitys liittopalvelujen ranking-listalla on noussut selvästi.

Analyysiä avun tarpeen kasvun syistä eivät järjestötutkijat ole vielä kirjoittaneet, mutta arvattavasti muutos kiertyy tavalla tai toisella työelämän murrokseen, pieniin työpaikkoihin, paikalliseen sopimiseen, globalisaatioon, työttömyyteen, harmaan talouden kasvuun, sukupolvenvaihdokseen jne.

Muutamat juristit, kuten melkein pari vuosikymmentä Puuliitossa työskennellyt Tuija Kelloniemi-Häärä sanoo huomanneensa jäsenten halun puolustaa itseään ja oikeuksiaan kasvaneen laman jälkeen.

– Käräjäoikeuden penkille uskalletaan vääntäytyä joskus oman terveydenkin kustannuksella.

Kelloniemi-Häärän mukaan oikeusapujuttujen määrät kääntyivät Puuliitossa kasvuun heti laman pahimpien vuosien jälkeen 1996.

– Silloin juttuja kertyi vuoden mittaan nelisenkymmentä, mistä on jatkuvasti tultu ylöspäin. Esimerkiksi viime vuonna meillä oikeusapuhakemusten ja erimielisyysmuistioiden määrä tuplaantui 2003:een verrattuna.

Painostus mutkistaa

Myös juttujen luonne on Kelloniemi-Häärän mielestä muuttunut. Yhä useammin pääluottamusmiehiä ja ts-valtuutettuja koskevissa oikeusriidoissa joudutaan kasvokkain ankarankin henkisen painostuksen kanssa, mikä vaatii selvittelyyn mukaan lääketieteellistä asiantuntemusta.

Mutta eivät tavalliset jäsenetkään luottamusmiehen leveän selän takana turvassa ole, vaan päätyvät oikeuden rattaisiin niinkin vakiintuneen työehdon kuin pekkasten peräämisen vuoksi.

Pöyristellen Kelloniemi-Häärä sanoo saavansa nenänsä eteen yhä edelleen sellaisiakin papereita, joissa raskaaksi tullut naistyöntekijä velvoitetaan hyväksymään potkut heti.

Oikeuteen asti päättyvät riidat ovat kaikissa liitoissa yleensä peräisin pieniltä työpaikoilta. Tavallisin kiistakapula on maksamaton palkka tai irtisanomisen laillisuus.

Puuliiton sopimusaloista vaikeuksia tuottaa varsinkin maatalouspuoli puutarhoineen ja hevostalleineenkin.

Kallista eikä edes lystiä

Oikeusapuun liittyvä juristeria on Puuliitossa ollut pääasiassa Kelloniemi-Häärän vastuulla. Hänen ohellaan liitto on joutunut jutturuuhkia purkaessaan turvautumaan myös liutaan ulkopuolisia asianajajia.

– Korvaamaton apu riitojen ratkonnassa tulee myös luottamusmiehiltä ja aluetoimitsijoilta, joiden kykyä esimerkiksi palauttaa työsuhteita ja neuvotella jäsenille säällisiä vahingonkorvauksia ei voi kuin ihailla.

Missään liitossa oikeusapu ei jäsenelle lankea kuin manulle illallinen. Puuliitossa avun myöntää työvaliokunta tes- ja lakijaoston esityksestä.

Useimmissa liitoissa apupäätös pitää sääntömääräisesti hakea hallitusta myöten, ja hakijalla pitää olla taskussaan ainakin puolen vuoden ikäinen, kunnossa oleva liiton jäsenkirja.

Tarkka avun ja jutun menestymisen mahdollisuuksien punninta johtuu siitä, että varsinkin 1990-luvun lopun oikeudenkäyntiuudistus kallisti roimasti käräjäkustannuksia.

– Kun jo esikäsittelyssä laskuun tulee mittaa 3 000–4 000 euroa, mennään palkallaan elävän ihmisen kipukynnyksen yli, sanoo Kelloniemi-Häärä.

Metallissa kolmas vipinän vuosi

Metallissa selvittiin noin sadalla oikeusavulla vuodessa pitkälle 2000-luvun puolelle saakka, mutta parin viime vuoden mittaan juttumäärä on yli puolitoistakertaistunut 160:een.

– Eikä nousu näytä tänäkään vuonna tasoittuvan, Metallin vastaava lakimies Timo K. Vertanen sanoo.

Useimmiten Vertanen kumppaneineen istuu käräjäsalissa jäsenten palkkasaatavia kärttämässä.

Varmaa tietoa siitä, mikä liiton laskuun ajettavia jäsenten oikeusjuttuja lisää, Vertasella ei ole esittää. Hän veikkaa kuitenkin, että kun organisaatiot työpaikoilla puolin ja toisin nuorentuvat, kitkaa ja näyttöhaluja syntyy väistämättä.

– Sen, että työelämä kuluttaa oikeuden penkkejä aikaisempia vuosia kiivaammin, näkee myös työtuomioistuimen pidentyneestä juttulistasta, sanoo istuimen jäsenenä toimiva Vertanen.

Mitä paperin uusi sopimus poikii?

AKT:ssä oikeusapua myönnetään nykyisin noin 80 juttuun vuosittain. Liiton juristi Juha Jakosen mukaan avustustarve lähti nousuun 2001. Oikeusteitse pitää hakea tavallisesti palkkasaatavia ja useimmiten pikkufirmoista.

Jakonen sanoo myös, että pitkään velloneen kuorma-autoalan tessin yleissitovuuskiistan häntien hoidossa riittää edelleen tehtävää. Sopimuksen yleissitovuus vahvistettiin 2003 alussa.

Alioikeuksissa paperiliittolaiset ovat viime vuosina olleet harvinainen näky, mutta työtuomioistuimessa sitäkin tutumpi. Kokonaisuutena sekä oikeusjutut että erimielisyysmuistioiden määrä on lakimies Jouni Salmisen mukaan kasvanut.

Riidat yleistyivät 1990-luvun lopulla, ja neuvottelusuhteita tulehdutti Salmisen mielestä alalle pesiytynyt tyly bisnesajattelu.

– Saattaa olla, että kesän korvalla kovan väännön jälkeen saatu alan uusi työehtosopimus poikii lisää riitoja, kun työnantajat alkavat esittää ulkoistus- ja käyntiaikatulkintojaan, Salminen arvelee.

PAMin juristi Annika Rönni-Sällinen arvioi, että oikeusavun tarve on liitossa hienoisessa kasvussa. Apupäätöksiä hän laskee tehtävän nyt noin 150 vuodessa.

– Pienten firmojen alipalkkajutut on meille suurin riesa, Rönni-Sällinen kertoo.

Rakennusliitossa apupäätöksiä tehdään vuosittain kolmisen sataa, eikä avun tarve ole viime aikoina heilunut puoleen tai toiseen. Pääosa riidoista koskee jäsenten sosiaalisia oikeuksia, eläkkeitä, ammattitauteja ja työturvallisuutta.

– Me olemme perinteisesti hoitaneet jäsenten oikeusturvaa laajalla skaalalla, selvittää vastaava lakimies Jorma Hekkurainen.

Sähköliiton 13 sopimusalasta suurimmalla, asennuksessa, oikeusjuttujen määrä on pysynyt entisellä tasollaan, mutta kasvanut energiassa ja tietoliikenteessä, neuvottelupäällikkö Kalevi Björkbacka kertoo.

– Fuusiot, yrityskaupat, vaihtuvat tessit ja rakennemuutos ylimalkaan ovat energian ja tietoliikenteen riitoja pääasiassa ruokkineet. Yleensä on ollut niin, että runsaista tes-muutoksista seuraa runsaasti kiistojakin, sanoo Björkbacka.

Eero Kosonen

Harva lakimies on päätynyt kuitenkaan pelkästään jäsenten oikeusjuttuja hoitamaan, vaan uponnut vuosien mittaan yhä syvemmälle monimutkaistuvaan sopimussouviin.

Tällä haavaa on pikemminkin poikkeus kuin sääntö, että SAK:laisen liiton tuomari ehtii istua jokaisen jäsenen oikeusapujutun. Usein käräjäavustaja ostetaan ulkoa, joskus myös sen takia, että asialle saadaan jutun laadun mukaan paras mahdollinen ekspertti. SAK:ssa oikeusapua on hoitanut lähes päätoimisesti yksi juristi 1970-luvun alusta saakka.

Nykyinen oikeusapukäytäntö on hajanainen ja hajoaa entisestään, jos käräjiin menevien riitajuttujen määrä jatkaa kasvuaan. Samalla myös resurssit, asiantuntemus ja ay-lähtöinen tietämys ohenevat, eikä juristien jatkokoulutuskaan ota onnistuakseen.

Reilu vuosi sitten valmistuneessa SAK:n ja liittojen työnjakotyöryhmän paperissa keskusjärjestön työympäristöosasto sai selvitettäväkseen, miten oikeusasioiden yhteistyötä ja työnjakoa liittojen kanssa voitaisiin edistää.

Paperin perusteella SAK:ssa on päätetty, että keskusjärjestö lopettaa oikeusapunsa, eikä ota enää uusia juttuja sisään. Samalla aloitetaan pikaselvitys siitä, olisiko liitoissa ja muissa keskusjärjestöissä haluja lähteä muodostamaan yhteistä työelämän asianajotoimistoa.

Ruotsissa tällainen toimisto on ollut pystyssä yli 30 vuotta. Sen perusti LO-keskusjärjestö ja 1998 siihen tuli mukaan myös toimihenkilöiden TCO. Toimisto on yhtiöitetty LO-TCO Rättsskydd AB -nimiseksi. LO omistaa siitä 90 prosenttia, TCO loput. Toimiston palveluksessa on 40 juristia, jotka ovat erikoistuneet työ- tai sosiaalioikeuteen.

Toimisto hoitaa vuosittain noin 2 000 juttua. SAK:n liittojen yhteinen juttumäärä tekee nykyisellään tästä noin kolmanneksen.

LO-TCO Rättsskydd AB rahoittaa toimintansa itse ja sen vuosiliikevaihto pyörii 50 milj. kruunussa, 5,4 milj. eurossa. Yhtiö ei tuota voittoa.

Viime vuonna yhtiö laskutti 1 400 kruunua (150 euroa) tunnilta. Suomalaisten asianajotoimistojen tuntilaskutus työriitajutuissa on tätä nykyä parhaimmillaan kaksi kertaa suurempi.

Norjassa oikeusapu hoidetaan pääasiassa keskusjärjestön kautta parinkymmenen juristin voimin.

Kymmenkunta vuotta sitten Suomessa toimi kaksikin asianajotoimistoa, jossa ay-liike oli omistajana mukana. Molemmat toimistot, Lakiasema Oy ja Suomen oikeuspalvelu Oy, jäivät kuitenkin eri syistä lyhytikäisiksi. Elinkeinoelämän EK:lla on oma Työsuhdejuristit-yhtiönsä, joka hoitaa liiton jäsenien työsuhderiitoja.