Rakennusliiton Tea Vikstedt-Nyman sanoo, että ratkaisevia ovat täysin konkreettiset asiat. Useimmat arvioivat asiaa hyötynäkökulmasta. Jos katsotaan, että liitosta on hyötyä, siihen mennään mukaan. Ja päinvastoin.

– Tietyllä vanhempien rakennustyöläisten kaartilla on traumaattisia kokemuksia 90-luvun laman ajalta. He pettyivät ay-liikkeeseen ja erosivat siitä oltuaan sitä ennen jäseniä kymmeniä vuosia. Heidän saamisensa takaisin on jotakuinkin mahdotonta. Pettymys oli niin syvä, toteaa maalausliike Penan Maalaamon pääluottamusmiehenä toimiva Tea. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vastaavalla pääluottamusmiehellä Ingemar Backströmillä on kunta-alalta vastaavanlaisia kokemuksia.

– Ay-toiminnan on tuotettava näkyvää tulosta, jotta ammattiosasto ja liitto voivat saavuttaa työntekijöiden kannatuksen ja saada heidät järjestäytymään. Hän korostaa tässä yhteydessä erityisesti paikallisen edunvalvonnan merkitystä.

– Ilman hyvää paikallista edunvalvontaa jäsenten saaminen on pitemmän päälle toivotonta. Ja niin on ollut aina, hän toteaa.

Erilaisista mainoskampanjoista on hyötyä siinä mielessä, että ne muistuttavat ay-liikkeen olemassaolosta, mutta jäsenmäärä tuskin alkaa niiden ansiosta suoraan kasvaa, toteaa puolestaan auto- ja kuljetusalaa edustava Raimo Marjamaa, joka toimii Turussa toimivan kansainvälisen kuljetusyrityksen Schenker Cargon noin 450 työntekijän pääluottamusmiehenä.

Hän on suoraviivaisen toiminnan kannalla. Kun työpaikalle ilmaantuu uusi työntekijä, liiton jäsenyys otetaan heti puheeksi luonnollisena asiana, ja liittymispaperit ovat valmiina.

– Moni tulee itsekin kysymään. Järjestäytymisaste on meidän alalla korkea ja tietoisesti ulkopuolelle jättäytyvät ovat yksittäistapauksia.

Lähinnä Helsingin seudulla kuljetusalan järjestäytymisaste on vähän alhaisempi siitä syystä, että siellä on enemmän tilapäistyöntekijöitä. Pienet kuljetusliikkeet ovat myös luku sinänsä, koska niissä osa työnantajista toimii ammatillista järjestäytymistä vastaan.

– Mutta tavallisesti työntekijät järjestäytyvät kumminkin ja maksavat itse jäsenmaksunsa. Alan epävarmuuden takia useimmat tajuavat, että liittoon kuuluminen on välttämätöntä.

Tea Vikstedt on tehnyt saman havainnon. Kun työnantajat kiristävät otettaan, liitto alkaa kiinnostaa enemmän. Jos liitto silloin puolustaa jäseniään päättäväisesti ja näkyvästi, kuten Rakennusliitto on kiitettävällä tavalla viime aikoina tehnyt, työntekijät kyllä hakeutuvat liiton turviin.

Luottamuksesta on kysymys

Luottamusmies on tehtyjen tutkimusten valossa liittoon liittymisen kannalta avainasemassa. Noin joka kolmas jäsen on liittynyt luottamusmiehen aloitteesta. Yhtä moni sanoo liittyneensä omasta aloitteestaan. Työkaverit ja perhe ovat selvästi harvemmin liittymispäätöksen takana. Luottamusmiehen merkitys liiton jäsenyyteen innostajana näyttäisi olevan lievässä kasvussa. Erityisesti suurilla työpaikoilla luottamusmies on avainasemassa, kun pienillä työpaikoilla liittoon hakeudutaan useammin oma-aloitteisesti. Koulutuksella näyttäisi myös olevan tietty vaikutuksensa asiassa. Ilman ammattikoulutusta olevat tai ammattikoulun käyneet liittyvät useammin luottamusmiehen välityksellä kuin opisto- tai korkeakoulutasoisen koulutuksen saaneet.

Miten kokenut luottamusmies sitten lähestyy uutta työntekijää?

Tässä asiassa haastateltavat ovat yksimielisiä. Liian päällekäyvä ei pidä olla. Pitää kertoa asiallisesti jäsenyyden mahdollisuudesta, siitä mitä se merkitsee ja antaa, sekä yritettävä saada aikaan keskustelua asiasta. Useimmissa tapauksissa asennoituminen ay-liikkeeseen on myönteistä tai neutraalia, harvoin puhtaasti periaatteellisesti torjuvaa. Kovin kielteisesti suhtautuvaan ei ruutia paljon kannata haaskata. Parempi jättää asia sikseen ja kypsymään.

– Kysymys on luottamuksen rakentamisesta, sanoo Ingemar Backström. Se joka kysyy, on kiinnostunut. Sille pohjalle voi rakentaa. Mutta päätöksenteko on jätettävä ihmiselle itselleen.

Hän korostaa myös, ettei nykynuorilla ole luokkatietoisuutta, jonka pohjalle rakentaa.

– Hyödystä on kysymys, on pystyttävä osoittamaan, että liittoon kuuluminen kannattaa.

Kunta-alalla ja erityisesti terveydenhuollossa jäsenistä käydään avointa kilpailua, Ingemar kertoo. KTV kilpailee Superin ja Tehyn kanssa terveydenhuoltohenkilöstöstä. Hän myöntää, että Superille ja Tehylle on etua siitä, että ne ovat suuntautuneet tiettyyn ammattiryhmään, mutta sanoo myös että kilpailutilanne kannustaa, ja on erityisen tärkeää, että pystytään näyttämään konkreettisia tuloksia edunvalvonnasta.

– Kaiken kaikkiaan tietty kilpailu ehkä edistää järjestäytymistä, vaikka se ei ay-liikkeen vaikutusvaltaa ajatellen niin hyvä asia olekaan.

Tea Vikstedt-Nymanin mielestä perinteiset argumentit, kuten palkkojen ja sosiaalietuuksien puolustaminen, purevat parhaiten, kun puhutaan liittoon liittymisen puolesta.

– Nykyään kun työehtoja yritetään koko ajan heikentää, useimmat tajuavat että on tärkeää pitää yhtä. Siksi voikin sanoa, että työnantajat pelaavat omalla toiminnallaan meidän pussiin.

Kaikki ovat tervetulleita

Kukaan ei allekirjoita väitettä, että ay-liike ei haluaisi pätkätyöläisiä jäseniksi.

– Kaikki ovat tervetulleita ja saavat täydet oikeudet, Raimo Marjamaa korostaa. Auto- ja kuljetusalalla periaate on, että saatavat on aina perittävä.

Mutta toiseen liittoon jo kuuluvia ja tilapäisesti esim. sijaisina kuljetusalan yrityksessä toimivia ei yritetä aktiivisesti saada jäseniksi.

Rakennusalalla on aina ollut lyhytaikaisia työsuhteita ja jäsenyys on rakennettu tältä pohjalta. Uudempi ilmiö on, että ulkomaalaisperäisten työntekijöiden määrä kasvaa voimakkaasti.

– Täyden palvelun tarjoaminen maahanmuuttajille on meille haaste, toteaa Tea Vikstedt-Nyman, joka puhuu venäjää ja jolla on tälle taidolle käyttöä päivittäin.

Rakennusliitto on perustanut Uudellemaalle oman ammattiosaston ulkomaista syntyperää oleville jäsenilleen. Siihen on liittynyt lyhyessä ajassa yli sata jäsentä.

– Mutta maahanmuuttajat ovat yhtä tervetulleita tavallisiin ammattiosastoihin.

Kunta-alalla suhtauduttiin aikaisemmin työllistämistuella palkattuihin työntekijöihin hieman epäröiden.

– Mutta se on mennyttä aikaa. On päinvastoin erittäin tärkeää, että työllistetyt otetaan mukaan heti alusta asti. Siten nimittäin turvataan heille ansiosidonnainen päiväraha, Ingemar Backström toteaa. Ja nykyään työllistämistyö johtaa usein pidempään työsuhteeseen ja ehkä ajan myötä vakinaiseen työhön – ja jäsenyyteen.

Hans Jern