– Kiukuttaa verottajan asenne. Verottaja ei suostu kertomaan mitään varmaa linjaa, jonka mukaan päivärahoja tai muita korvauksia verotetaan. Työntekijöitä pidetään kuin löysässä hirressä, yhteysmies Timo Kallio kertoo.

Kallio on Rakennusliiton Satakunnan aluejärjestön valitsema työntekijöiden yhteyshenkilö. Suuri osa työstä kuluu tutkimalla eri yritysten palkkatietoja. Työmaan alkutaipaleella enemmistö rakentajista on kotimaasta, mutta Kallio epäilee tilanteen ajan myötä muuttuvan. Ulkomailta tulevat reppurit valtaavat työmaan.

– Meillä on tällä hetkellä täällä 50 puolalaisen joukko. He asuvat Raumalla ja ovat muuttaneet myös kirjansa sinne. Raumaltahan täällä työssäkäyville ei päivärahoja makseta, Kallio muistuttaa.

– Kierretäänkö tässä päivärahamaksuvelvoitetta? Vaikea sanoa.

Erityisesti telakkamiehet ovat olleet päälle päsmäreinä, jotta päivärahoihin liittyvät verotuskäytännöt saataisiin selviksi. Keskusverolautakunta tekikin kesällä ennakkopäätöksen: alle kolmevuotisia työsuhteita ei katsota kiinteiksi. Näissä tapauksissa myös päivärahat ovat verottomia. Siis lopultakin asia järjestyksessä.

– Niin sitä luulisi. Vaan ei. Lounais-Suomen veroviraston aluejohtaja on valittanut päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

– Valituksen käsittely voi kestää vuosia. Tämäkin pömpeli voi valmistua ennen lopullisen päätöksen tuloa. Nyt kuitenkin eletään Keskusverolautakunnan linjan mukaisesti. Jos päätös muuttuu verottajalla on oikeus periä saatavansa taannehtivasti.

Mistään pikkurahoista ei ole kyse. Kallio laskee, että jos rakennusmies työskentelee voimalatyömaalla kolme vuotta 200 päivää vuodessa, niin päivärahoja kertyy 18 000 euroa.

– Jos Korkein hallinto-oikeus muuttaakin Keskusverolautakunnan päätöstä ja työsuhde katsotaan kiinteäksi, niin päivärahoista paukahtaa aikamoinen mätky työntekijälle. Siinä on varmasti monella asiaa pankin pakeille.

– Tilanne on tosi kurja. Kenellekään ei oikein uskalla sanoa, mitä on tulossa.

Päivärahakiistat ikuisia

Tilanne on omituinen, kuin kolmikymmenvuotinen sota. Markku Palonen toimi vuosina 1976–1980 Olkiluodon kakkosvoimalan rakennustyömaan pääluottamusmiehenä. Mistäs silloin tapeltiinkaan?

– Päivärahoista. Meillä jopa lakkoiltiin niiden vvuoksi. Pääsimme silloin verottajan kanssa kompromissiin alentamalla päivärahoja noin kolmanneksen.

Palonen toimii nykyään Metallityöväenliiton vastaavana aluetoimitsijana Satakunnassa. Päivärahakiistat ovat seuranneet mukana.

– Inhottaa tilanne. Niin moneen kertaan kuin asiaa on verottajan kanssa selvitetty. Enemmän kuin kerran olen kysynyt, että sanoisivat jonkun ajan, jonka kanssa eletään. Mutta ei. Eivät sovi kenenkään kanssa.

– Olemme olleet yhteydessä myös poliitikkoihin Kalliomäkeä myöten. Ministerit kyllä tietävät, mutta he tuntuvat vain haluavan pitkittävää tilannetta. Omituinen tilanne. Kuitenkin esitämme verovapaiksi ainoastaan työehtosopimuksen oikeuttamia päivärahoja.

Työntekijäpuolta kismittää erityisesti myös verotoimistojen erilainen ja ennakoimaton suhtautuminen. Lounais-Suomen verovirastoa pidetään näissä asioissa jyrkkänä.

Ja tulkinnat vaihtelevat

– Pori on kuitenkin maan tiukin, Rakennusliiton Satakunnan toimiston aluepäällikkö Ismo Mansikka väittää.

– Järjestimme keväällä Porissa Olkiluotoa koskevan verotilaisuuden, joka oli tarkoitettu sekä työntekijöille että työnantajille. Porin verotoimistosta ei kukaan suostunut tulemaan paikalle. Eivät kuulemma halua antaa etukäteen mitään tietoja verotuskäytännöstään.

Keskusverolautakunta on ohjeistanut Olkiluodon työntekijöiden ateriakorvausverotusta. Sen mukaan työntekijä voi tehdä 7,5 euron verovapaan vähennyksen. Ja jotta tämäkään asia ei olisi liian yksinkertainen.

– Porin veroasiamies on valittanut tästä. Tuntuu kuin verottaja koko ajan kiristäisi tulkintaa näiden kysymysten ympärillä.

– Tilanne on lähinnä absurdi. Jotain tolkkua tähän täytyisi saada. Satakuntalaisilla kansanedustajilla olisi nyt kyllä paikka toimia, Ismo Mansikka vetoaa.

Verottajalla on vahvat oikeudet maassamme. Se pystyy taannehtivaan lainkäyttöön, mitä on aina pidetty oikeusvaltioon kuulumattomana käytäntönä. Olkiluodon ydinvoimalan yhteysmies Timo Kallion mukaan verottajan toimet eivät enää kuulu nykypäivään.

– Yhteiskunta toisaalta pyrkii työvoiman entistä aktiivisempaan ja helpompaan liikkuvuuteen työn perässä. Verottaja taas näillä toimilla kyllä laittaa aikamoisia kapuloita tähän. On täysin väärin, että miehiä, jotka matkaavat satoja kilometrejä työn perässä erossa perheistään, pidetään tällaisessa epätietoisuudessa. Viisi vuotta on kiduttavan pitkä aika odottaa lopullista verotusta.

Martti Suuriniemi

Metalliala ei kuitenkaan ole murheineen yksin. Myös muiden alojen työntekijät ovat olleet vaikeuksissa verottajan tulkintojen kanssa. Rakennusalalla eivät ole kovin harvinaisia tapaukset, joissa samassa työkohteessa samaa työtä tekeviä verotetaan eri tavalla. Toinen on oikeutettu verovapaisiin kustannusten korvauksiin, mutta toinen eri verotuskunnassa asuva työkaveri ei.

Peruste kustannusten korvausten kuten päivärahojen verovapauteen on, että kun työntekijä tekee työmatkan tilapäiselle työntekemispaikalle, tästä oletetaan aiheutuvan ylimääräisiä tulon hankkimiseen liittyviä kustannuksia. Oikeus verovapaaseen päivärahaan myönnetään aika- ja kilometrirajojen täyttyessä, vaikka mitään erityisiä kustannuksia ei olisi syntynytkään.

Järjestelmän kaavamaisuus toimii yleensä työntekijöiden eduksi. Mutta kun ongelmallisia rajanvetotilanteita syntyy, niiden selvittäminen voi osoittautua täysin mahdottomaksi. Kaavan sisäpuolella verottajalle kelpaa kaikki, kaavan ulkopuolella ei juuri mikään.

Säännökset hyvin tulkinnanvaraisia

Ongelmallisia tulkintatilanteita aiheuttaa erityisesti tuloverolain 72 §:n tarkoittama matkan tilapäisyys ja erityinen työntekemispaikka. Mitään aikarajoja ei lainsäädännössä ole, ja verotoimistot voivat tulkita samaa säännöstä eri tavalla. Kainuulaisen verotoimiston tilapäisyys voi esim. kestää huomattavasti pitempään kuin länsisuomalaisen verotoimiston tilapäisyys.

Sama koskee erityisen ja varsinaisen työpaikan käsitettä.

Kun kainuulainen työntekijä työskentelee koko komennuksen ajan erityisellä työntekemispaikalla, länsisuomalaisella työkaverilla erityinen työpaikka saattaakin muuttua verottajan tulkinnan perusteella kesken komennuksen varsinaiseksi työpaikaksi.

Verohallitus antaa verotuksen yhtenäistämisohjeita ja niitä seuraakin valtaosa maan verotoimistoista ja virkamiehistä. Mutta ohjeet eivät ole sitovaa lainsäädäntöä eikä niitä ole kaikissa tapauksissa ehdoton pakko noudattaa.

Yksittäiset verovirkamiehet voivatkin joissakin tapauksissa ryhtyä simputtamaan palkansaajia poikkeuksellisilla verotusmenettelyillä, kun sille päälle sattuvat. Lisäsotkuja verotukseen syntyy myös eri alojen työehtosopimusten kustannusten korvausta koskevista määräyksistä, jotka eivät aina ole verolainsäädännön kanssa yhdenmukaisia. Tes-teksti ei koskaan tee mistään korvauksesta verovapaata, vaan peruste pitää löytyä laista.

Erityisaloilla omat sääntönsä

Mutta myös lainsäädäntö tuo oman vaikeaselkoisuutensa asiaan. Tuloverolaki tuntee ns. erityisalan työntekijät, joilla ei oletetakaan olevan varsinaista työpaikkaa ja joilla työkohteet ovat aina tilapäisiä. Tällaisia työntekijöitä ovat esim. talonrakennuksen työntekijät.

Erityisalan työntekijöiden kustannusten korvausten verovapaus poikkeaa olennaisesti muiden lähtökohtaisesti varsinaisella työpaikalla työskentelevien työntekijöiden tilanteesta. Verovapaata päivärahaa voidaan erityisalan työntekijöille maksaa vain yöpymistä edellyttäviltä työmatkoilta.

Etuna puolestaan on, että omaa autoa voi aina käyttää päivittäisillä työmatkoilla eikä matkakustannusten vähentämisessä ole euromääräistä ylärajaa.

Lisäksi työntekijät voivat tehdä verotuksessa ateriakorvauksen suuruisen vähennyksen, jos työnantaja ei ole järjestänyt työpaikkaruokailua tai maksanut ateriakorvausta.

Mitä kannattaa huomata

? Jos päivärahoja maksetaan ilman aika- ja km-edellytysten täyttymistä tai erityisalalla (esim. rakennusala) ilman yöpymistä työntekopaikkakunnalla, yritykseen tehtävän verotarkastuksen yhteydessä jälkiverot seuraavat armotta.

? Kun työkohteessa työskennellään riittävän pitkään, se jossakin vaiheessa muuttuu verottajan mielestä tilapäisestä varsinaiseksi. Aikaraja vaihtelee, mutta ainakin yli vuoden työskentelyn jälkeen päivärahojen verovapaus ei ole enää itsestään selvää.

(Olkiluodon ydinvoimalatyömaa on keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun mukaan tilapäinen työmaa enintään kolme vuotta, mutta tästä ennakkoratkaisusta on veroasiamies valittanut KHO:hon, ja tilanne voi sen ratkaisun jälkeen muuttua.)

? Km-korvaukset ajamattomista matkoista muuttuvat aina verotettavaksi tuloksi, jos joku viranomainen niitä vain ryhtyy selvittämään.

? Verottajan lähettämät veroehdotukset on aina tarkastettava. Viran puolesta verottaja ei ota huomioon matkakulu- tai muita vähennyksiä. On turha lahjoittaa omia rahojaan valtiolle.

Muutoksenhakukeinoja on olemassa

Omasta mielestä väärin tapahtuneeseen verotukseen tai jälkiverotukseen voi aina hakea muutosta. Ensimmäinen aste on verotuksen oikaisulautakunta, jolle osoitetut oikaisuhakemukset toimitetaan omaan verotoimistoon. Valitusaika on viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta lukien. Eli tämän vuoden loppuun voi oikaisua hakea vielä vuoden 1999 verotuksesta. Seuraava muutoksenhakuaste on hallinto-oikeus, jonne valitusaika on sama.

Viimeisenä asteena on KHO, jonne valitusaika on 60 päivää hallinto-oikeuden päätöksestä. KHO myöntää valitusluvan yleensä vain tapauksiin, joilla on merkitystä muiden vastaavien asioiden ratkaisun kannalta eli ennakkopäätösarvoa. Valittaminen KHO:hon maksaa, jos valituslupaa ei myönnetä tai jos valitusasian häviää. Tässä valitusasteessa kannattaa käyttää asiantuntija-apua, mikäli mahdollista.

Ainakin teollisuusliitot ovat jossakin määrin avustaneet jäseniään ennakkotapausluonteisissa veroasioissa. Rakennusliitossa olemme vuosien saatossa mm. tapelleet erityisalan työntekijöille oikeuden käyttää aina päivittäisillä työmatkoilla omaa autoa ja oikeuden ateriakorvauksen suuruiseen verovähennykseen. Myös Metalliliitto on ollut aktiivinen komennusmiesten veroasioissa.

Verovapaita vieraita kasapäin

Yrityksistä huolimatta palkansaajien kustannusten korvausten verotusta ei ole saatu selkiinnytettyä. En edes pidä todennäköisenä, että asiat voisivat lähivuosina merkittävästi selkiintyä ilman, että palkansaajien etuja ryhdyttäisiin voimakkaasti karsimaan.

Tällä hetkellä meillä on myös ajankohtaisia paljon massiivisempiakin komennusmiesten verotukseen liittyviä ongelmia.

Suomessa työskentelee tuhansia ulkomaisia lähetettyjä komennusmiehiä maksamatta veroa senttiäkään ilman, että verottaja voisi puuttua asiaan millään tavalla. Kysymys on jo kymmeniin tai jopa satoihin miljooniin euroihin nousevasta valtion verotulojen menetyksestä. Asiaan on puututtava.

Suomalainen tai täällä pysyvästi asuva ulkomaalainen metalli- tai rakennusmies joutuu aurinkoa tarkempiin verotarkastuksiin ja armottoman jälkiverotuksen kohteeksi jopa tulkinnanvaraisin perustein. Samaan aikaan samoilla työkohteilla pyörii kasapäin ulkomaisia lähetettyjä komennusmiehiä täysin verottajan ulottumattomissa.

Ulkomaiset yritykset on saatava viipymättä ennakonperintärekisteriin ja ulkomaiset komennusmiehet välittömän veronkannon piiriin. Nykyisen verotuskäytännön jatkaminen on Suomessa pysyvästi asuvia työntekijöitä kohtaan kohtuutonta.

Kyösti Suokas
Kirjoittaja on
Rakennusliiton II puheenjohtaja