Tupo-sopimukseen kirjattiin keskusjärjestöjen suositus, että ammattiliitot ja työnantajaliitot kehittävät alakohtaisia työ- ja virkaehtosopimuksia ja "sopivat tarvittavista toimenpiteistä työllisyyden, tuottavuuden ja toimivien työpaikkakohtaisten ratkaisujen ja hyvien käytäntöjen edistämiseksi".

Määräaikaan eli helmikuun loppuun on aikaa viisi kuukautta. Työnantajien keskusjärjestö EK:ssa ollaankin jo levottomia, sillä sopimusaloilta kantautuvat viestit kertovat, että neuvottelut ovat lähteneet varsin vitkaan liikkeelle, jos ovat käynnistyneet lainkaan.

EK ajoi tupopöydässä vimmatusti trendiä, että niin palkoista kuin työsuhteen ehdoista joustoineen pitäisi sopia enemmän työpaikoilla ja työehtosopimusten kahlitsevia raameja purkaa. EK:n mielestä yritykset tarvitsevat globaalissa kilpailussa aiempaa enemmän firmakohtaista joustavuutta,

– Ajatuksena on, että liitot kävisivät nyt alakohtaisesti läpi työehtosopimusten kohdat, jotka vaikeuttavat joustavuutta yritystasolla, EK:n johtaja Seppo Riski sanoo ja toteaa, että pöydän molemmin puolin ei nyt näytä ole riittävästi intoa tarttua asiaan.

Riskin toivoo alakohtaisia ratkaisuja muun muassa joustavista työaikajärjestelyistä, alihankinnan mahdollistamisesta ja esimerkiksi sunnuntaityön edellytyksistä.

– Kyse on toiminnallisista parannuksista, eikä välttämättä työsuhteiden ehtojen huononnuksista, Riski sanoo.

Sopimuksissa joustovaraa

SAK:ssa ei ole tarkkaa selvyyttä siitä, missä laajuudessa alakohtaiset neuvottelut ovat käynnistyneet. Hallituksen varapuheenjohtaja Matti Huutola arvelee, etteivät neuvottelut ole lähteneet toivotulla tavalla liikkeelle, mutta odottaa, että vuoropuhelu käynnistyy ja sen tuloksena saadaan uusia eväitä paikallisen sopimisen kehittämiseen.

Keskusjärjestöt laativat alakohtaisista toimista tilannekatsauksen ja järjestävät arviointiseminaarin keväällä 2006.

Huutolan mielestä hedelmällisen lopputuloksen aikaan saamiseksi on syytä ensimmäiseksi lakaista maton alle puheet työsuhteen ehtojen heikentämisestä ja palkkojen alentamisesta.

– Jos yrityksissä on reilun pelin henki, työntekijät ovat valmiita joustamaan ja etsimään ratkaisuja työpaikkojensa pelastamiseksi. Asia täytyy nähdä yrityksissä myös toisinpäin: kun syntyy jaettavaa, työntekijöillä on siihen oikeus.

Huutola ei kuitenkaan usko, että kesken sopimuskautta työrauhan vallitessa työehtosopimuksia ryhdyttäisiin avaamaan ja kirjaamaan sinne uusia asioita puhumattakaan, että paikallisen sopimisen perälautoja purettaisiin.

– Nykyiset työehtosopimukset antavat mahdollisuuden sopia paikallisesti hyvinkin laajasti, mutta tilaisuuteen tarttuvat kovin harvat yritykset. Liittojen tehtävä olisi nyt arvioida, miksi työnantajaliitot ja niiden jäsenyritykset ovat haluttomia paikalliseen sopimiseen työehtosopimusten rajoissa ja onko yrityksissä tasavertaiset neuvotteluasemat kannustamaan työntekijöitä neuvonpitoon, Huutola esittää ja arvelee, että syksyn ja talven mittaan käytävästä alakohtaisesta neuvonpidosta saattaa kuitenkin poikia eväitä työehtosopimusten sisältöön seuraavalle sopimuskatkolle syksyyn 2007.

– Uskon kuitenkin, että avoimesta ja luottamukseen perustuvasta paikallisesta sopimisesta koituu hyötyä niin yrityksille kuin työntekijöillekin, ja onhan siitä esimerkkejäkin. SAK:laiselle jäsenistölle on tärkeää olla mukana paikallisen sopimisen edistämisessä, sillä muutoin asia etenee hallitsemattomasti eikä se ole palkansaajien kannalta hyvä asia, Huutola sanoo.

Neuvottelut alkutaipaleella

Suppea puhelinkierros SAK:laisiin liittoihin osoittaa, että alakohtaiset neuvottelut tuottavuudesta, paikallisen sopimustoiminnan kehittämisestä ja työllisyydestä ovat vasta alkutaipaleella.

Puu- ja erityisalojen liiton puheenjohtaja Kalevi Vanhala kertoo neuvottelujen käynnistyneen liiton kahdella pääalalla eli mekaanisessa metsäteollisuudessa ja puusepänteollisuudessa, metsäalalla neuvottelut käynnistynevät lähiaikoina.

– Neuvottelut kulkevat kovin takkuisesti ja verkkaisesti, Vanhala kommentoi.

Hänen mielestään ei ole realistista odottaa, että työehtosopimukset avattaisiin ja paikallisen sopimisen betoniporsaita purettaisiin kesken sopimuskauden.

– Tosin meillä ei ole työehtosopimuksessa paikallista sopimista estäviä pykäliä esimerkiksi työajoista ja palkkauksesta, mutta ei ole erityisesti edistäviäkään pykäliä esimerkiksi tuottavuuden kehittämiseksi. Sopimuksessa on väljyyttä yrityskohtaisuuteen, mutta mahdollisuuksia ei juurikaan käytetä.

– Palvelualoilla on perustettu tupon mukaisia työryhmiä liittojen välillä, mutta työ on vasta käynnistymässä, sopimuspäällikkö Leena Rautavuori toteaa.

PAM-aloilla on useita kymmeniä työehtosopimuksia, joten urakkaa riittää. Rautavuoren mielestä on selvää, että työsuhteen ehtojen heikennyksiin ei kesken sopimuskauden suostuta, mutta uskoo että tuottavuuden nostamiseksi on löydettävissä myös molempien osapuolten kannalta myönteisiä ratkaisuja.

– Metallialalla on vanhastaan sovittu hankkeita, joiden tarkoitus on kehittää paikallista yhteistoimintaa, ja nyt esimerkiksi työnantajien kanssa yhteinen koulutushanke aiotaan aktivoida, neuvottelupäällikkö Jorma Löhman sanoo. Sopijaliitot kouluttavat lähinnä pk-yritysten henkilöstöä ja yritysjohtoa yhteistoiminnan kehittämiseen.

– Tämän sopimuskauden iso, paikallista toimintaa kehittävä hanke on palkkarakenteen ylläpito- ja kehittämisprojekti, joka tarkoittaa yhteistä kouluttamista, palkkamääräyksien tarkistamista ja mahdollisia korjauksiakin. Työehtosopimuksissa on tehty lokakuun alusta lähtien muutos, joka liittyy pätevyyden määrittämiseen ja jota täytyy paikallisesti soveltaa.

Metallialan työehtosopimuksissa ei Löhmanin mukaan ole jarruja paikalliselle sopimiselle, eikä sopimuksia ole aikomus myöskään avata.

– Palkkamääräyksissä on osia, jotka eivät ole paikallisesti toisin sovittavissa, mutta työehtosopimuksen kaikkia luukkuja emme haluakaan avata. Sopimukset antavat mahdollisuuksia, jos niitä osataan ja halutaan käyttää, Löhman sanoo.