Näitä barometrin tuloksia ei voi pitää yllätyksenä. Tilastojen perusteella naisten ja miesten palkkaerot ovat edelleen merkittäviä Suomessa, eivätkä erot juuri ole osoittaneet merkkejä kaventumisesta. Naisten keskipalkkojen suhde miesten keskipalkkoihin on meillä pysytellyt 1990-luvun puolivälistä lähtien samalla tasolla eli hieman yli 80 prosentissa.

Osin tässä erossa näkyy se, että ammatillinen ja toimialoittainen segregaatio on Suomessa kansainvälisesti katsottunakin suurta. Naiset ja miehet ovat valikoituneet eri ammattiryhmiin, yrityksiin ja toimialoille. Palkkasyrjinnästä kertoo ns. selittämätön palkkaero, joka ei selity yksilöllisillä ominaisuuksilla tai valikoitumisella eri ammatteihin ja toimialoille. Toisin sanoen samanikäiset, saman koulutuksen saaneet ja samoissa ammattinimikkeissä toimivat naiset saavat alhaisempaa palkkaa kuin miehet. Tällaista selittämätöntä palkkaeroa on Juhana Vartiaisen tutkimuksen mukaan noin puolet havaitusta 20 prosentin palkkaerosta.

Palkkaerojen kaventaminen on keskeinen tavoite, kun halutaan edistää naisten ja miesten tasa-arvoa työmarkkinoilla. Siinä suhteessa tämä vuosi on tuonut mukanaan parannuksiin tähtääviä uudistuksia. Kesäkuun alusta astui voimaan uusi tasa-arvolaki, joka velvoittaa työpaikat laatimaan tasa-arvosuunnitelman sakon uhalla. Määräys koskee kaikkia vähintään 30 hengen työpaikkoja. Uutta aiempaan verrattuna on se, että nyt suunnitelmien osana on tehtävä myös kartoitus naisten ja miesten palkoista ja palkkaeroista. Uudistuksen odottaisi helpottavan palkkaerojen valvontaa ja samapalkkaisuuden edistämistä.

Tämän vuoden keväällä valmistui myös kolmikantayhteistyönä naisten ja miesten palkkaerojen kaventamiseen pyrkivä samapalkkaisuusohjelma. Sen tavoitteena on kaventaa naisten ja miesten välistä säännöllisen työajan palkkaeroa vähintään viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä. Ohjelmassa esitetään toimenpiteitä useilla eri aihealueilla, mm. segregaatio, naisten urakehitys, määräaikaistyöt, tasa-arvosuunnitelmat, perheen ja työn yhteensovittaminen sekä palkkausjärjestelmät.

Ohjelman tärkeänä tavoitteena on tukea palkkausjärjestelmien kehittämistä naisten ja miesten samapalkkaisuuden edistämiseksi. Sillä halutaan myös edistää naisten urakehitystä. Vaikka naisten osuus johtotehtävissä onkin viime vuosina kasvanut, miehiä on edelleen selvästi enemmän johtopaikoilla. Ohjelma huomioi määräaikaiset työsuhteet, joita naiset tekevät selvästi miehiä enemmän ja jotka voivat hidastaa naisten palkka- ja urakehitystä.

Ohjelma puuttuu myös keskeiseen miesten ja naisten tasa-arvoon työmarkkinoilla vaikuttavaan alueeseen eli perheen ja työn yhteensovittamiseen. Nykyisellään naiset käyttävät miehiä enemmän perhevapaita ja naisten työnantajat kantavat suuremman taakan perhevapaista koituvista kustannuksista. Tämä lisää eriarvoisuutta. Naisten ja miesten tasa-arvoa parantaisi, jos tällaiset kustannukset voitaisiin tasata molempien vanhempien työnantajien kesken. Parhaillaan selvitetään, kuinka erityisesti isien osallistumista lasten hoitoon voitaisiin edistää ja minkälaisia kehittämistarpeita liittyy perhevapaista koituviin kustannuksiin.

Samapalkkaisuusohjelman tavoitteet ovat hyviä. Toivottavasti ne myös toteutuvat.