Ammatillisen
järjestäytymisen lakipisteestä, vuoden 1993 yli 80 prosentista, on Suomessa tultu
alaspäin lähes yhtä kyytiä viimeksi kuluneet 12 vuotta.
Tällä hetkellä palkansaajista vajaa kolme neljännestä kuuluu ay-liittoihin. Lasku
on ollut samoissa mitoissa kuin Thatcherin Englannissa aikoinaan ja näyttää
vääjäämättä jatkuvan myös tulevaisuudessa, epäilevät Palkansaajien
tutkimuslaitoksen Petri Böckerman ja Roope Uusitalo.
Keskeinen selittäjä järjestäytymisasteen laskulle on PT:n tutkijoiden mukaan
Loimaan kassa, Yksityinen työttömyyskassa YTK.
Tulonjako- ja verotilastoihin nojaten Böckerman ja Uusitalo päättelevät, että
koska työttömyyskassojen jäsenprosentit eivät ole pienentyneet sitten 1993:n juuri
nimeksikään mutta liittojen prosentit ovat, kuilu täyttyy käytännössä Loimaan
kassalaisista. Näin siksi, että liittojen kassoissa pelkkiä kassan jäseniä on
erittäin vähän.
YTK:ssa on jäseniä melkein 250 000 ja se perustettiin 1992. Kassan jäsenyys
maksaa 65 euroa vuodessa. Ruotsin vastaavassa Alfa-kassassa jäseniä on vain vajaat
70 000, mihin syynä on mitä ilmeisimmin Loimaan kassaa kolme kertaa kovempi
vuosimaksu.
Alfa on pysynyt laihana myös siksi, että Ruotsin järjestäytymisaste kipusi 80
prosentin yli jo neljännesvuosisata sitten ja on sen riman päällä myös jatkuvasti
pysynyt.

Pätkätyö ja ikä eivät selitä
Böckermanin ja Uusitalon havainnot osoittavat, että selitykset, joiden mukaan
järjestäytymisasteen lasku johtuisi mm. julkisalojen supistumisesta, palvelualojen
merkityksen kasvusta, työntekijöiden koulutustason noususta, pätkätöiden
yleistymisestä, kasvaneesta työttömyysriskistä ja työpaikkojen pirstoutumisesta,
eivät pidä kutiaan juuri nimeksikään.
Kun tutkijat kehittivät mallin, jossa liittoihin ja kassaan kuulumista selitettiin
työntekijöiden sukupuolella, iällä, koulutuksella, lasten määrällä, toimialalla,
osa-aikaisuudella, asuinseudulla ja työttömyysriskillä, nämä tekijät muodostivat
yhdessä vain neljänneksen järjestäytymisasteen laskusta.
Tutkimuksessa esitetään lukuja myös järjestäytymisasteen kehityksestä eri
työntekijäryhmissä. Niiden mukaan naiset ovat ay-liittojen jäseniä useammin kuin
miehet. Pelkän työttömyyskassan jäseninä he ovat taas vähemmistönä.
Uran alun huteruus lykkää jäsenyyttä
Alle 24-vuotiaista ay-liittoihin kuului tämän vuosikymmenen alussa joka toinen, mutta
hieman sitä vanhemmista melkein kolme neljästä oli jo jäsenenä.
Nuorten matalaan järjestäytymiseen vaikuttavat keskeisesti pidentynyt opiskeluaika ja
työuran alun heiluvuus, joka useimmissa tapauksissa kestää vuosia. Liittoon hakeudutaan
vasta sitten, kun ura selviää ja vakiintuu.
Tutkimuksen tulokset osoittavat myös siihen suuntaan, että 1960-luvun jälkeen
syntyneet, siis enimmillään 45-vuotiaat, olisivat kääntämässä pysyvästi
selkäänsä ay-liikkeelle. Tähän viittaa mm. heidän suuri osuutensa pelkän kassan
jäseninä.
Niin ikään tämä tutkimus tukee eräitä aikaisempia selvityksiä siitä, että
parhaassa työiässä olevat jäsenet laskelmoivat ay-jäsenyydellään ja äänestävät
jaloillaan herkemmin kuin ay-konttoreissa kuvitellaan.
Toimialoista julkispuoli ja teollisuus järjestäytyvät parhaiten, eli yli
80-prosenttisesti. Hatarassa päässä listaa ovat tutut kauppa, ravintolat, kuljetus ja
maatalousalat. Toisaalta nämä peränpitäjät muodostavat kärjen, kun pelkkiin
kassoihin kuuluvien prosentteja listataan.
"Vain paluuta normaalitilaan"
Palkansaajajärjestöistä thatchermainen järjestäytymisasteen lasku ei ole suuri
sukellus, vaan paluuta lamaa edeltäneeseen elämään. Silloin, eli koko 1980-luvun ajan,
jäsenyysprosentti keikkui nykyisessä noin 70:ssä.
Vuoden 1993 huippua, yli 80 prosenttia, pidetään poikkeustilanteena, ja palkansaajien
sotien jälkeisen historian syvintä lamaa vastaan tekemänä suojanokituksena.
Keskusjärjestöjen kolmen koplan yhteisessä kannassa huomautetaan, että
ammattiliittojen yhteenlaskettu jäsenmäärä on muuttunut erittäin vähän. STTK:n
joukko on pysynyt kymmenen viime vuotta osapuilleen entisellään, akavalaisten määrä
noussut lievästi mutta jatkuvasti ja SAK:lle taas käynyt päinvastoin.
Vakaa kokonaisjäsenmäärä tulee esiin myös PT:n tutkimuksessa, jossa lasketaan,
että vuosittain ay-liikkeeseen liittyy ja siitä eroaa suurin piirtein yhtä paljon
väkeä eli noin 150 000.
Eero Kosonen