Metallityöväen liiton Murikka-opistossa Tampereen Teiskossa on koulutettu alan luottamusmiehiä vuodesta 1977 saakka. Opiston rehtori Aki Ojakangas laskeskelee, että näinä vuosina Murikassa on kurssitettu noin 37 000 luottamusmiestä ja työsuojeluvaltuutettua. Määrä on likimain puolet koko Murikan koulutuksesta.

– Meillä on vuosittain noin 1 500 opiskelijaa edunvalvontakoulutuksessa, joista valtaosa luottamusmies- ja työsuojeluvaltuutetun kursseilla. Juuri nyt aloittaa 24:n opiskelijan luottamusmiesten jatkokurssi, niitä on noin 10 vuodessa, peruskursseja on hieman enemmän. Kouluttajina on yhteensä viisi opettajaa sekä Metalliliiton asiantuntijoita, Ojakangas kertoo.

Mukana keskustelussa rehtorin kanssa ovat opettajat Kari Harju ja Jorma Lehtonen, joiden vastuualueena on nimenomaan luottamusmieskoulutus. Kolmikko toteaa, että niin työelämän perinteet kuin muutoksetkin näkyvät kursseille hakeutuvien kirjossa sekä heidän koulutuksessaan.

– Ei ole tarkkaa kuvaa siitä, onko luottamusmiesten rekrytointi työpaikoilla vaikeutunut. Ennen näistä tehtävistä kilpailtiin poliittisesti, mutta nyt varsinainen edunvalvonta työpaikoilla on noussut etusijalle. Vastuuta siis kuitenkin kannetaan ja työpaikoilta ohjataan väkeä kouluttautumaan, pohtii Ojakangas.

Vaikka Murikka markkinoi koulutustaan näyttävästi, se ei Ojakankaan mukaan ole pääasiallinen syy hakeutua koulutukseen. Työelämän todellisuus on ratkaiseva tekijä, jonka merkitys lienee kasvamaan päin. Eikä politiikkakaan suinkaan pahasta ole, ellei siitä tule pääasia. Ojakankaan mukaan se on luonnollinen asia ja Harju rohkenee toivoa politiikan näyttävämpää paluuta työpaikoille.

– Joillakin työpaikoilla työnantajat edellyttävät asiansa tuntevia luottamusmiehiä, sillä heidänkin etunsa on neuvotella osaavan porukan kanssa. Ja Murikan valtti on metallin työehtosopimuksiin kohdennettu koulutus, muistuttaa Jorma Lehtonen.

– On oikeastaan ihmeellistä, että luottamusmieskoulutukseen tullaan myös pieniltä, jopa alle 20 hengen työpaikoilta. Ja nuoria tulee mukaan, kolmekymppisiä on paljon ja nuorimmat 20 vuoden tienoilla, jatkaa Kari Harju.

Laman jälkeinen proletariaatti

Nuorten naisten esiinmarssi on huomattu niin luottamustehtäviin valittaessa kuin koulutuksessakin. Opettajat arvelevat tärkeimmäksi tekijäksi elektroniikkateollisuuden kasvua – suurine aaltoiluineen – globaaliyrityksissä.

Se on pakottanut kehittämään Metallin palkkapolitiikkaa ja muuta edunvalvontaa, jossa aiemmin on painottunut raskas metalli. Taistelu tasa-arvosta on saanut uusia ulottuvuuksia.

– Yksi tärkeä muutostekijä on laman jälkeen työelämään tullut ikäpolvi, jota ei rasita työelämän eikä ay-liikkeen menneisyys. Heidän tuore kokemuksensa on valtti, jota voi ja pitää hyödyntää sekä koulutuksessa että koko ay-liikkeessä, sanoo Ojakangas.

– Yksilöllisyys on nousussa myös luottamusmieskunnassa. Ja jokaisessa koulutusryhmässä on eri ikäpolvia, joka tuo mukanaan hedelmällisiä ristiriitoja. Joukkoon mahtuu niitäkin, jotka ottavat liian kovan paketin hoidettavakseen työpaikallaan. Realismi tulee törmäyksen kautta, Kari Harju toteaa.

Ojakangas kertoo, että Metalliliitossa on tehty tutkimusta koulutettujen ja kouluttamattomien luottamusmiesten eroista. Vaikka kyse on aina myös persoonasta ja työpaikasta sekä työnantajasta, koulutettujen luottamusmiesten työpaikoilla edetään helpommin neuvottelulinjalla.

Entisillä suurilla työpaikoilla elää osittain vanha edunvalvonnan perinne, joka ei välttämättä toimi nykyisessä työelämässä. Koulutuksessa se Kari Harjun mukaan näkyy valmiina vastauksina kaikkiin asioihin, olipa vastaus sitten oikea tai väärä. Aki Ojakangas toteaa, että tämä saattaa olla yksi muutosvastarinnan muoto.

Työkalupakki tosipaikkoihin

Työpaikoilla tarvitaan koulutuksen tuomaa tutkittua tietoa, mutta koulutus ei toimi eikä kehity ilman suoraa kokemusta työpaikoilta. Ihanne on tietenkin, että nämä vuorovaikutuksen elementit ovat tasapainossa.

– Koulutuksessa kysellään työpaikkojen erityisongelmia, joiden pohjalta rakennetaan esimerkkitapauksia. Työpaikkojen erilaiset edunvalvontajärjestelmät ja niiden vertailu auttavat opetussuunnitelman laatimisessa, sanoo Jorma Lehtonen.

Murikassa opetetaan löytämään oikeita tietolähteitä ja käyttämään niitä osana edunvalvonnan prosessia. Yksiselitteisten vastausten sijasta kursseilla pakataan työkalupakkia, josta löytyvät niin välineet kuin perusohjeet käytännön työhön.

– Työpaikkojen ongelmista halutaan kysymyksiä, mutta mikään kysymys/vastausklinikka Murikan koulutus ei kuitenkaan ole, tiivistää Ojakangas.

Jorma Lehtosen mukaan luottamusmiehen peruskurssi perustuu paljon ennakoivaan edunvalvontaan, jatkokursseilla taas painottuu kehittämistyö. Irtisanomiset yt-neuvotteluineen sekä globaalitalous asettavat myös koulutukselle uusia vaatimuksia.

– Nykyiset luottamusmiehet joutuvat ajattelemaan yritystaloutta toisin kuin aikaisemmat sukupolvet, ja se on huomioitu koulutuksessa. Vaikka yt-laki on niin huono kuin se on, on yritystalouden tuntemus avuksi irtisanomistilanteissa, sanoo Jorma Lehtonen.

– Tiedonsaannin, todellisen yritysdemokratian ja konserniyhteistyön kehittämisen kautta yt-laista on saatava toimiva väline työntekijäpuolen käyttöön. Näin yt-lain kehittäminen on haaste myös luottamusmieskoulutukselle, sanoo Ojakangas.

Hannu Oittinen