Vain yksi vene lipuu Koloveden pinnalla. Soutajan lisäksi kaksi nuorta miestä uistelee.

Metsähallituksen venevajan edustalla Kanadan majava kurkistaa järvestä rauhansa häiritsijöitä, mutta sukeltaa pian ja katoaa kokonaan. Ilmeisesti se vei poikaset mukanaan, koska niitäkään ei näy.

Majavanaaras tiesi asiat niin kuin orava Aleksis Kiven Timo-runossa: "Sinnepä ei Hallin hammas/Eikä metsämiehen ansa/Ehtineet milloinkaan".

Koloveden kansallispuistossa ei saa metsästää eikä häiritä eläimiä. Poikkeuksen tekevät syksyiset hirvijahdit. Heinävetiset, enonkoskelaiset ja savonrantalaiset saavat osallistua niihin.

Majavan pesintä venevajaan aiheutti pienen ongelman. Mutta se ratkaistiin tuota pikaa: Kansallispuiston valvojat päättivät, että pesiköön rauhassa. Ja niin majavien perheidylli on jatkunut rikkumattomana.

Kun pikkumajavatkin ovat muuttaneet pois, puiston kesätyöntekijät raivaavat risut pois ja venevaja palaa oikeaan käyttöön.

Lintujen äänet täyttävät luonnontilassa olevat metsät, kuikka huutelee kaukana järvellä ja sorsat pulikoivat lahdelmissa. Tällainen on kesäkuun alkupuolen aamu Koloveden kansallispuiston rantautumisalueella, Nahkiaissalossa.

Kansallispuisto muodostuu nyt pääasiassa kahdesta saaresta, Vaajasalosta ja Mäntysalosta. Helpoin tie sinne kulkee Savonlinnasta Enonkosken kautta Heinävedelle tai päinvastoin. Siltä poiketaan puiston opasteen kohdalla vasemmalle tai oikealle, riippuen mistä päin tulee. Kartalla tie on nro 471.

Kolovedellä jylhä kansallispuisto

Metsähallitus on säästänyt alueella luonnonmetsiä ja lehtoja, joissa kasvaa ikihonkia, suuria koivuja, kuusia ja haapoja. Myös kelot ja lahopuut on jätetty pystyyn. Ja niin kuin luonnonmetsään kuuluukin, maaperässä on kaatuneita ja lahoamassa olevia ja jo lahonneita puita, joita sammaleet ja pikkuelävät käyttävät ravinnokseen.

Järviä reunustavat kivikkoiset pirunpellot, joilta vedet ovat aikojen kuluessa huuhtoneet maa-aineksen pois. Olivathan ne myös vuosituhansia jääkauden jälkeen veden peitossa. Saimaan pinta oli, ennen kuin vanhan jättiläisjärven vedet puhkaisivat Salpausselät, noin kymmenen metriä nykyistä ylempänä. Pirunpellot uinuivat silloin syvällä rantavesien kätköissä.

Koloveden erämaisen jylhä kansallispuisto Heinäveden, Enonkosken ja Savonrannan kuntien alueella perustettiin vasta 15 vuotta sitten. Se ei ole suuruudella pilattu: maapinta-alaa on vain 2 300 hehtaaria, mutta vesistöjen runsauden vuoksi se on paljon isompi.

Metsähallitus on kuitenkin ostanut ympäristöstä maata niin, että jo ensi vuonna puiston maapinta-ala lisääntyy 1 200 hehtaarilla. Ja vettä tulee puistoon lisää runsaasti. Ja Metsähallitus ostaa lisää maita, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Näin puisto hiljalleen kasvaa.

Koloveden alue on mäkistä ja kivistä korpimaata, paikoin oikeata aarnialuetta. Siellä on myös lehtoja. Sitä pirstovat kaakkois-luoteissuuntaiset järvet. Sehän oli valtavan jäämassan vetäytymissuunta Suomessa.

Norppia, joutsenia saukkoja…

Kansallispuistossa asustelee myös kolmisenkymmentä norppaa. Ne tekevät yleensä puolenkymmentä poikasta, mutta jostain syystä tänä keväänä tehtiin havainto vain kolmesta uudesta norpasta.

Kansallispuiston valvoja Ola Jääskeläinen kertoo, että pinta-alaan nähden Kolovedellä on silti tihein norppakanta koko Saimaalla.

Mutta norpat eivät suostuneet näyttämään naamaansa meille. Keväämmällä ne kuulemma usein köllöttelevät kivillä, jolloin ne on helppo havaita. Ja nuoret norpat ovat myös tavattoman uteliaita.

Yksityisomistuksessa olevan Havukkavuoreen vastakkaisella rannalla souteli neljä uljasta valkoista laulujoutsenta. Niillä ei ollut kiire mihinkään.

– Lienevät viime vuodelta olevia poikasia, jotka pariutuvat tänä vuonna. Ne eivät vielä pesi, mutta ensi vuonna niillä on kiire vallata oma reviirinsä, arveli Jääskeläinen.

Nahkiaissalon edustan vesissä on kapeikkoja, joissa jää on talvellakin niin heikkoa, ettei normaalijärkinen uskalla ajaa moottorikelkalla niiden läpi. Mutta saukoille ne ovat mainioita paikkoja.

Sulaa löytyy aina sen verran, että särvintä voi pulahtaa hakemaan järvestä. Ja kun vieressä kohoavat mainiot kalliot, saukot voivat lasketella mäkeä jäälle asti. Ne ovat näet paitsi taitavia kalastajia myös hyvin leikkisiä kavereita.

Syväniemen lähellä olevalla pienellä saarella tasalatvaisen vanhan männyn latvassa pesii kalasääski. Ne olivat koonneet mahtavan pesäkeon. Kalasääsket olivat varuillaan, vaikka niiden pesäsaaren ohi ei koko kesänä kulje kuin silloin tällöin Metsähallituksen huoltovene, Buster, melojien kanootit ja soutuveneet. Emo näet kimposi pesästä lentoon jo, kun olimme vielä usean sadan metrin päässä saaresta.

Myös ukkosääski ilmaantui paikalle. Ne kiertelivät laajaa ympyrää pesäsaaren yllä, kurkistivat ohi lentäessään veneeseemme ja jatkoivat tarkkailuaan. Vasta kun olimme muutaman sadan metrin päässä saaresta, emolintu pienensi kaarroksiaan ja istahti vihdoin pesälle. Siivet lekuttelivat hetken aikaa, kun se etsi itselleen pesästä sopivaa paikkaa. Olivatko siellä vielä haudottavat munat vai jo poikaset?

Ola Jääskeläisen mukaan kalasääsket ovat tulleet takaisin Kolovedelle vasta parisen vuotta sitten. Sitä ennen ne olivat kadoksissa vuositolkulla.

Vaikka puistoa ei ole erityisemmin mainostettu, sen kävijämäärä kasvaa tasaisesti vuosi vuodelta. Luontopolun mittari näytti, että viime kesänä sen kiersi noin 2 500 ihmistä. Kokonaiskävijämääräksi 2004 Metsähallitus arvioi 5 000–6 000 henkeä.

Rannoilta kohoaa valtavia jyrkkiä kallioita useamman kymmenen metrin korkeuteen. Osa nousee aivan pystysuoraan, osa aaltoillen, ja siellä täällä voi havaita – mielikuvitustaan venyttäen – jääkauden ja vesien muovanneen kivistä ja kallioista norsuja, norppia ja muita eläimiä.

Maalauksia kallioissa

Ja siellä missä pystysuoriin kallioseinämiin on jäänyt murtumien jäljiltä ikään kuin lippalakin lippoja, on löydetty useita kalliomaalauksia. Ne esittävät ihmisiä ja hirviä. Maalauksiin on käytetty punaväriä, jota on saatu punamullasta. Sekaan on pantu sidosaineita: munankeltuaista, kalan rasvaa, vettä tai verta.

Havukkavuoren kylkeen on maalattu ilmiselvä ihmisen kuva, ja myös hirvi on helposti tunnistettavissa.

Ihminen on liikkunut näillä vesillä hyvin kauan. Havukkavuorenkin maalausten arvellaan olevan noin 4 000 vuotta vanhoja. Niitä siis tehtiin samaan aikaan kun Eufratin ja Tigriin laaksossa ja Egyptissä vallitsi korkeakulttuuri. Myös korkean Ukonvuoren luolamaiseen seinämään on maalattu seisova mies ja muitakin figuureja, jotka tosin ovat sen verran kuluneet, ettei maallikko saa niistä selvää. Sen sijaan vesi on tehnyt kallioon, maalausten yläpuolelle, monta metriä korkeat mustat jäljet, joista silmä helposti kehittää seisovan pariskunnan kuvan: mies oikealla, nainen hame päällä vasemmalla.

Ukonvuori lienee saanut nimensä vanhasta suomalaisesta ylijumalasta, Ukosta. Ukonvuori nousee vedestä miltei pystysuoraan yli 40 metrin korkeuteen. Järveltä päin katsottuna se on mahtavan näköinen.

Vaikka kivikauden ihmisiä on pidetty hyvin alkukantaisina, kaikki vanhan Suur-Saimaan runsaat kalliomaalaukset osoittavat jo kehittynyttä silmää ja taitavaa kättä. Eivät nuo metsästäjät, keräilijät ja kalastajat mitään poropeukaloita olleet.

Sienestys ja marjastus sallittu

Koloveden puistossa voi kulkea vapaasti kaikkialla paitsi karttaan merkityillä rajoitusosilla. Niillä on mm. harvinaisia kasveja, jotka halutaan säilyttää. Ja Saimaan norppakin oleilee näillä alueilla mielellään. Marjastaminen ja sienestäminen on muualla puistossa sallittua.

Puistossa ei saa liikkua moottoriveneellä. Sen sijaan se on melojien ja soutuveneillä liikkuvien paratiisi. Alueella on alan yrittäjiä, joilta kanootin tai veneen vuokraaminen käy käden käänteessä. Kalastus on sallittu muualla lääninkohtaisella luvalla paitsi kieltoalueella.

Kansallispuiston alueelta ei saa kaataa puita. Tulenteko on sallittu vain merkityillä telttailu- ja keittopaikoilla. Polttopuut tuodaan muualta. Leirintäalueilla ja keittopaikoilla kuluu kesässä noin 70 kuutiota puuta.

Nyt Koloveden puistossa on seitsemän leirintäpaikkaa, rakenteilla on kolme uutta. Luontopolkujen pitkospuita uusitaan ja puistoa kunnostetaan muutenkin.

Kirkkorantaan, entiselle puun pudotuspaikalle, tulee laituripaikka, jossa veneisiin ja kanootteihin voivat nousta myös liikuntarajoitteiset.

Ismo Parkkonen