Käsitteellä jokamiehen oikeudet tai yleinen etu tarkoitetaan sitä, että jokaisella on oikeus käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka alueen omistaa tai sitä hallitsee.

Mutta miten tahansa luonnossa ei voi meuhkata. Jokamiestäkin pitää aisoissa kymmenkunta erilaista lakia: ympäristölainsäädäntö luonnollisesti, mutta myös rikos- ja pakkokeinolaki.

Ympäristöministeriön laatimassa ja useille kielille käännetyssä ilmaisoppaassa jokamiehen oikeuksista käydään läpi tärkeimmät pykälät, joiden mukaan luonnossa pitäisi elää.

Jalkaisin, hiihtäen, pyöräillen ja ratsain luonnontilaisilla alueilla saa yleensä vahinkoa aiheuttamatta liikkua. Pihat, pellot ja istutukset ovat asia erikseen.

Toisen pihamaata ei saa käyttää kulkutienä eikä toisen maalle rakentaa tai kaivaa sitä niin, että sen alkuperäinen ulkonäkö muuttuu. Jatkuva ramppaus toisen ikkunan alla on rangaistava teko ja sillä syyllistytään helposti myös rikkomaan kotirauhaa.

Kesällä pellot ja niityt tulee ylittää teitä tai pientareita pitkin, talvella niiden poikki voi reilusti hiihtää. Jos portteja avaa, ne pitää myös sulkea.

Kieltotaulun on nojattava lakiin

Kulkua eri alueilla voidaan rajoittaa vain viranomaisten (tavallisesti lääninhallitus, ympäristökeskus tai armeija) päätöksiin perustuvien kielloin.

Luonnonsuojelulaki kieltää nimenomaisesti naulaamasta maa- ja vesialueille jokamiehen oikeudet estäviä kieltotauluja, ellei niiden asettaminen perustu lakiin.

Rikoslaki säätää sakkoa tai enimmillään kolme kuukautta vankeutta sille, joka ottaa haltuunsa toisen hallinnassa olevaa maata tai rakennuksen. Rangaistus on sama myös irtaimen omaisuuden kohdalla, sen haltuun oton ohella kiellettyä on myös sen siirtely ja piilotus.

Siellä missä oleskelu ja kulku luonnossa on sallittua, saa myös uida, ottaa aurinkoa ja leiriytyä esim. viikonlopuksi.

Nuotiota tai muuta avotulta toisen maalle ei ilman lupaa saa virittää. Jos päällä on metsäpalovaroitus, nuotiolupaa ei voi antaa edes maanomistaja.

Avotuleksi ei katsota esim. retkikeitintä tai vastaavaa maapohjasta eristettyä lämmitintä tai valaisinta.

Ei sammalta eikä jäkälää

Rauhoittamattomia kukkia, yrttejä, mausteita, metsämarjoja ja sieniä saa poimia sieltä, missä jokamiehen liikkuminenkin on sallittua. Maasta voi kerätä lain mukaan myös risuja, käpyjä ja pähkinöitä, mutta ei sammalta eikä jäkälää.

Jos luonnonsuojelualueella liikkuu, on keruusäännöt luettava tarkasti. Joissain osissa Lapin lääniä hillanpoimintakin voidaan määräajoin kieltää muilta kuin paikkakuntalaisilta.

Luonnonsuojeluasetuksella koko maassa rauhoitettujen kasvien luettelo on pitkä ja itse kasvien tunnistus useimmille tenkkapo, vai väittääkö joku tuntevansa sääskenvalkun tai tummaneidonvaipan.

Helpompi on muistaa, että sinivuokkoja ja kevätesikkoja saa itselleen poimia muttei kaupustella ja että valkovuokko ja kurjepolvi on Oulun ja Lapin läänissä rauhoitettu.

Vesilain luvalla vettä saa ammentaa talous- ja pesuvedeksi ja vedessä uida niillä alueilla, joissa jokamiehen oikeudet pätevät.

Romu kiellettyä omallakin pihalla

Jätelaki kieltää, ettei ympäristöön saa jättää roskaa, likaa eikä käytöstä poistettua konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä, jos se voi vaarantaa tai haitata terveyttä, aiheuttaa epäsiisteyttä, turmella maisemaa, vähentää viihtyisyyttä tai vastaavaa.

Huomata kannattaa, että roskaamiskielto koskee kaikkia alueita, olivatpa ne yleisiä tai yksityisiä. Siis omalle pihalleenkaan ei saa romua kasata, jos se vähentää naapurin viihtyisyyttä. Ja se, joka roskaa, on myös velvollinen siivoamaan jälkensä.

Oma lukunsa ovat sitten lemmikkieläimet jätöksineen. Lemmikkejä koskevia määräyksiä on tiukennettu viime aikoina varsinkin suurempien asutuskeskusten järjestyssäännöillä.

Se, että koirat on pidettävä kytkettyinä maaliskuun alusta 19. elokuuta saakka ja kissan pysyttävä kotipihalla jottei sen katsottaisi olevan heitteillä, tunnetaan kyllä.

Sen sijaan lemmikkien jätöksistä ei juuri piitata kuin ruutukaupunkialueilla. Leväperäisyyttä ruokkii kyllä se, että kunnat tekevät vähän toimivan eläinjätteiden huollon eteen.

Moottori vie oikeuksia

Jokamiehen oikeudet päättyvät sillä hetkellä, kun istuu moottoripelin satulaan, ellei maanomistajan lupalappu ole taskussa. Poikkeuksen kiellosta tekee moottorikelkkailu, joka on yleisesti sallittua jäällä.

Vesillä voi lain turvin liikkua, ellei sitä joltain kohdin ole laillisen oikeuden perusteella kielletty. Vierasta vesialuetta voi käyttää paitsi veneilyyn, myös tilapäiseen ankkurointiin.

Vesillä liikkuja ei kuitenkaan saa aiheuttaa toisille haittaa tai häiriötä. Pyydykset ja kalastavat on kierrettävä riittävän etäältä. Asutun rannan läheisyydessä on vesiliikennelain nojalla kiellettyä esim. rassata edestakaisin vesisuksilla saatikka -skootterilla.

Niin veneilyä kuin muutakin liikkumista rannoilla olisi hyvä välttää lintujen pesintäaikana.

Heitto- ja vetouistelu, viehekalastus, katiska, verkko ja ravustus vaativat aina 18–64-vuotiailta kalastuksenhoitomaksun ja vesialueen oikeudenomistajan luvan.

Metsästäjiä pitää aisoissa kalastustakin monimutkaisempi säännöstö, jota ainakin seuratasolla noudatetaan hyvin. Se metsälle lähtijän pitää kuitenkin muistaa, että Suomen laissa metsästysoikeus on sidottu maanomistukseen.

Sekä kalastus että metsästys on Ahvenanmaalla säädelty erikseen mantereesta poikkeavalla tavalla.

Jos jokamiehen oikeuksista tulee riitaa liikkujan ja omistajan välillä, ei kannata uhota. Varsinkin jos aseen kanssa uhkailee, voi saada parinkin vuoden tuomion. Jokamiehellä on tekijän kiinniotto-oikeus useissa lievissäkin pakkokeinolain luettelemissa väkivalta- ja omaisuusrikoksissa.

Eero Kosonen