Työnantajien lyöttäytyminen yhden keskusjärjestön EK:n suojiin vauhditti ay-liikkeessä keskusteluja fuusioiden, suurliittojen ja keskusjärjestöjen yhdistämisen tarpeesta. Suurliitoilla uskotaan olevan enemmän voimaa kuin pienillä, yhden äänen edunvalvonnalla puolestaan ay-rivejä tiivistävä vaikutus.

Rautatieläisten puheenjohtaja Mauri Lundénin ajatus kulkee toista rataa. Hän esittää punnittavaksi logististen ketjujen yhteistyötä.

– Palkansaajat eri järjestöineen pelaisivat yhteen ottamalla huomioon koko tuotannon ja palvelujen ketjun, Lundén täsmentää.

Tulevaisuudessa ei Lundénin mukaan ole mitään mieltä jakaa palkansaajia työntekijöiden ja toimihenkilöiden blokkeihin, koska kaikkien työt omalta osaltaan joko pyörittävät tuotantovirtaa tai voivat sen myös keskeyttää. Kuljetusalan federaatio ja Teollisuuden Palkansaajat kokoavatkin palkansaajia jo yli liitto- ja keskusjärjestörajojen, mutta Lundénin pohdiskelemaa logistiikkaketjun ideaa KAF ja TP eivät täytä.

Lundén perustelee näkemystään myös töiden säilymisellä Suomessa.

– Tuote voidaan tehdä halvalla Suomessa, mutta kuljettaa kalliisti tai päinvastoin, jolloin asiakkaalle tuote ei enää ole kilpailukykyinen.

Ammatillinen viitekehys sitouttaa

SAK:n sisällä on viime vuosina rakennettu suurliittoja vastauksena ajan haasteisiin. Toteutuneet liittojen yhdistymiset ovat perustuneet huolelliseen valmisteluun ja yhteiseen tahtotilaan, ja ovat Lundénin mielestä harkittuja ja järkeviä ratkaisuja.

– Suurliitto ei kuitenkaan ole vakiovastaus, kun mietitään edunvalvonnan tehostamista. Talouden ja yhtenäisten jäsenpalveluiden kannalta suurliitot ovat perusteltuja, mutta niihin liittyy myös ongelmia.

– Yksittäisiä palkansaajia koskettaa se, että heitä pidetään ammatillisesti tärkeinä ja puhutellaan ammattilaisina. Suurliitossa ammatillinen identiteetti hukkuu helposti.

Lundénin mielestä ammattiliitoilla onkin arvokas tehtävä tarjota jäsenilleen ammatillinen viitekehys ja huolehtia pienen ihmisen tarpeista. Isompi kokonaisuus, esimerkiksi logistinen verkosto, voisi hoitaa edunvalvontaa keskusjärjestöjen suuntaan ja lobata yhteiskunnallisissa asioissa.

– Yhteisiä palveluja, kuten koulutusta, kokoustiloja ja toimistopalveluja voitaisiin jo nyt tuottaa SAK:laisille yhteisesti ilman, että liittorajoja tarvitsee siirrellä, Lundén sanoo.

Runkosopimus koko henkilöstölle

Lundenin malli saattaisi merkitä sitä, että sateenkaariorganisaatio korvaa keskusjärjestön tehtävät. Nykyisten palkansaajakeskusjärjestöjen yhdistämisessä Lundén ei kuitenkaan näe perusteita.

– Itse asiassa spekulaatioihin keskusjärjestöjen yhdistämisestä käytetään suotta aikaa ja energiaa. Järjestörakenteita tärkeämpää on, että verkostot toimivat ja logistiset ketjut saadaan pelaamaan yhteen keskusjärjestörajoista piittaamatta.

Lundén uskoo myös, että järjestäytymisaste Suomessa putoaisi oleellisesti, jos yritettäisiin kahden tai yhden keskusjärjestön mallia.

– EK:n esimerkistä ei ole malliksi ay-liikkeelle. Ihmiset haluavat sitoutua omiin ammatillisiin järjestöihinsä, mutta tehdä yhteistyötä yli rajojen.

Lundénin ajatus on sukua vanhalle teollisuusliittoperiaatteelle, jonka mukaan yrityksen koko henkilöstön pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja järjestäytyä samaan ammattiliittoon. Tosin Lundénin ajattelussa henkilöstö voi mainiosti järjestäytyä eri liittoihin, mutta pelata yhteen niin, että rajana ei olekaan tehtaan portti, vaan koko ketju raaka-aineen lähteeltä asiakkaalle.

– Uskon kyllä siihen, että runkosopimusmalli saa jalansijan Suomessa. Yrityksen koko henkilöstöllä on yhteiset työehdot, ja palkat määräytyvät työn vaativuuden arvioinnin mukaan. Me liittojohtajat kuvittelemme, että olemme onnistuneet neuvottelemaan omille jäsenillemme jotain erityistä, mutta naapurin työehtosopimuksessa on ihan samat edut, Lundén sanoo ja toivoo, että SAK:ssa kyetään edustajakokouksen alla keskustelemaan avoimesti ja rohkeasti tulevaisuuden järjestörakenteesta.

– Saatamme käyttää paljon aikaa ja vaivaa prosentin, parin palkankorotuksen eteen. Sopimuskenttää muuttamalla voidaan jäsenelle aiheuttaa 30 prosentin palkanalennus, Lundén sanoo ja viittaa yrityksiin ulkoistaa VR:n siivous. Samasta on kyse myös paperitehtaiden siivoojilla: ulkoistaminen merkitsisi rajua palkanalennusta.

Ihmisten liike

Keskustelu ay-liikkeen järjestörakenteesta pitäisi Lundénin mielestä käydä kentällä, eikä hallintokoneistossa. Sehän haluaa säilyttää asemansa. Ay-liikkeen hallintokoneisto toimii eittämättä tehokkaasti: kokouksia pidetään, suunnitelmia ja strategioita kirjoitellaan ja tehokkuutta ja nopeutta haetaan valtaa ja vastuuta keskittämällä. Koneisto pyörii.

– Mutta onko jäsenistöllä työpaikoillaan hyvä ja turvallinen olo? Ay-liikkeen pitäisi elinvoimansa säilyttääkseen olla ihmisten liikettä, mitä se alun alkaen on ollutkin.

Lundénin kehittelemissä verkostomalleissakin onnistumisen edellytys on, että ihmisten välinen vuorovaikutus toimii ja ihmiset tulevat toimeen keskenään.

- Ammatilliset paikallisjärjestöt ovat hyvä esimerkki: niillä on käytössään koko koneisto, mutta vain harvat pystyvät käyttämään sitä tuloksellisesti hyödykseen. Tämä johtuu siitä, etteivät paikallistason ay-vaikuttajat tule keskenään toimeen. Viime kädessä ihmisten vuorovaikutussuhteet ratkaisevat senkin, onnistuuko logististen ketjujen toiminta.

Leena Seretin

Lukijoista liittoja yhdistäisi jopa useampi kuin valtuutetuista. Kuitenkin muutaman lukijan mielestä tuleva JHL, PAM ja Metalli ovat jo tarpeeksi isoja liittoja.

Lukijat pitivät järkevinä palvelujen, teollisuuden liittojen, julkisen alan ja kuljetuksen suurliittoja. Näihin voisivat pienet liitot hakeutua.

Jokunen ehdotti julkisille ja yksityisille palvelualoille yhteistä liittoa. Rakennusliiton kylkeen haluttiin Sähköliittoa ja Puuliittoa. Sähköliittoa naitettiin myös Metalliin, Kemiaan ja Paperiliittoon. Myös Viestintäliitolle ei ollut yhtä selkeää kohdetta, sillä sen kumppaniksi haalittiin Journalistiliittoa, Paperiliittoa, Postin työntekijöiden PAUta tai teollisuuden liittokokonaisuutta.