Osana prosessia työskenteli parikymmenhenkinen Helsinki-ryhmä, jota veti yhdessä tansanialaisen kollegensa kanssa ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Hän sanoo ryhmäänsä ja sen metodeja samantyyppisiksi muidenkin kansainvälisten globalisaatioryhmien kanssa. Näistä tuoreimpia on ollut ILOn ns. maailmakomissio, joka keskittyi globalisaation sosiaaliseen ulottuvuuteen, ja jonka toisena puheenjohtajana toimi Suomen tasavallan presidentti. Uusia vastaavankaltaisia ryhmiä on mm. brittien liikkeelle panema köyhyyden poistamiseen paneutuva Afrikka-komissio.

Tuomiojan Helsinki-ryhmän raportti valmistui kesä-heinäkuun vaihteessa, ja sen tuloksia käytetään tausta-aineistona syyskuun konferenssissa.

Ulkoministeri Tuomioja arvioi, että Helsinki-ryhmän ehdotukset eivät ole suuria yllätyksiä tai avauksia, sillä globalisaation vaikutuksia on selvitetty paljon.

– Ei ole tarvetta keksiä pyörää uudelleen. Mutta on tärkeää, että asiat ovat liikkeessä, niiden on mentävä eteenpäin kansainvälisellä esityslistalla tai agendalla, hän sanoo.

Asioiden edistämistä varten onkin koottu "samanmielisten" hallitusten lista tai "Helsinki-prosessin ystävien" –nimellä kulkeva ryhmä, joka on Tuomiojan mielestä yksi Helsinki-ryhmän työn tärkeimpiä tuloksia.

Siihen kuuluvat 12 maan ulkoministerit. Suomen lisäksi maita ovat Unkari, Iso-Britannia ja Espanja Euroopasta, Malesia ja Thaimaa Aasiasta, Algeria, Egypti, Etelä-Afrikka ja Tansania Afrikasta ja Amerikoista Meksiko ja Brasilia. Intia todennäköisesti on myös tulossa mukaan.

Ulkoministereiden on tarkoitus kokoontua Helsinki-konferenssin yhteydessä pohtimaan, mitä Helsinki-ryhmän esiin nostamia asioita ja missä tullaan ottamaan esille ja mitä niiden edistämiseksi tulee tehdä.

Tuomioja korostaa, että ulkoministereiden ryhmä on samalla muutenkin kansainvälinen hallitusten yhteistyöverkko, joka erilaisissa globalisaatiokysymyksissä tulee olemaan valmiina ja käytettävissä.

Kansalaisjärjestöt mukana

Hallitusten yhteistyöverkoston lisäksi tulisi luoda pyöreän pöydän työryhmiä, Helsinki round table –ryhmiä.

Ulkoministeri Tuomioja muistuttaa Helsinki-prosessin alkuperäisestä lähtökohdasta tai tavoitteesta, jossa haluttiin samaan vuoropuheluun myös globalisaatiokeskustelun ääripäät, talouselämän vaikuttajien Davosin talousfoorumi ja kansalaisjärjestöjen Porto Alegren sosiaalifoorumi. Helsinki-ryhmän voitiin katsoa edustavan tasapuolisesti näitä ääripäitä, mutta samalla eri tahoja niiden väliltä. Näitä oli mm. ay-liike, jota ryhmässä edusti OECD:n neuvoa-antavan ay-komitean TUAC:in pääsihteeri John Evans.

Helsinki roud table –ryhmät voisivat samoilta pohjilta muodostettuina käsitellä teemoittain eri asioita. Ne olisivat ikään kuin lentäviä lautasia, jotka lähtisivät liikkeelle Helsinki-prosessista.

Tuomiojan mukaan hallitusten, mutta myös eri eturyhmien mielestä ovat samat globalisaation ongelmat ensisijaisia.

Erimielisiä ollaan kuitenkin niiden syistä.

– Kunhan vain nähdään, mitä pitää konkreettisesti ajaa ja saada eteenpäin, sitten ollaan valmiita yhteistyöhön. Helsinki-ryhmän keskeisiä suosituksia onkin, että tämäntyyppisen prosessin toivotaan jatkuvan, hän sanoo.

Säällinen työ listalla

Helsinki-ryhmä analysoi myös erilaisia vastaavantyyppisiä komissioita ja niiden vaikutuksia. Kaikille on ollut yhteistä se, että ne ovat Tuomiojan mukaan "osaltaan pitäneet sitä pyörää liikkeellä ja ohjanneet sitä oikeaan suuntaan".

Ay-liikkeen kannalta merkittävää on, että Helsinki-ryhmä on pitänyt kansainvälisellä esityslistalla ILOn tavoitetta säällisestä työstä kaikille.

Konkreettisia esityksiä on koottu köyhyys-, hallinto-, demokratia-, ihmisoikeudet- ja ympäristöotsikoiden alle. Ryhmä mm. ehdottaa G8-maiden kokousten korvaamista laajemmalla yhteistyöllä, G20:lla, mikä merkitsisi kehitysmaiden mukaantuloa yhteistyöhön varakkaiden maiden kanssa.

Tuomioja olisi toivonut raportista laajempaa, mutta sanoo, ettei se ollut mahdollista.

– On kuitenkin turhaa takertua erimielisyyksiin. On hyvä, että sekä Porto Alegren että Davosin kävijöiden kesken löytyy yhteisiä näkemyksiä sitä, mitä pitää ja voidaan tehdä, hän sanoo.

Hilkka Jukarainen