Osana prosessia työskenteli parikymmenhenkinen Helsinki-ryhmä, jota
veti yhdessä tansanialaisen kollegensa kanssa ulkoministeri Erkki Tuomioja.
Hän sanoo ryhmäänsä ja sen metodeja samantyyppisiksi muidenkin
kansainvälisten globalisaatioryhmien kanssa. Näistä tuoreimpia on ollut ILOn ns.
maailmakomissio, joka keskittyi globalisaation sosiaaliseen ulottuvuuteen, ja jonka
toisena puheenjohtajana toimi Suomen tasavallan presidentti. Uusia vastaavankaltaisia
ryhmiä on mm. brittien liikkeelle panema köyhyyden poistamiseen paneutuva
Afrikka-komissio.
Tuomiojan Helsinki-ryhmän raportti valmistui kesä-heinäkuun vaihteessa, ja sen
tuloksia käytetään tausta-aineistona syyskuun konferenssissa.
Ulkoministeri Tuomioja arvioi, että Helsinki-ryhmän ehdotukset eivät ole suuria
yllätyksiä tai avauksia, sillä globalisaation vaikutuksia on selvitetty paljon.
Ei ole tarvetta keksiä pyörää uudelleen. Mutta on tärkeää, että asiat
ovat liikkeessä, niiden on mentävä eteenpäin kansainvälisellä esityslistalla tai
agendalla, hän sanoo.
Asioiden edistämistä varten onkin koottu "samanmielisten" hallitusten lista
tai "Helsinki-prosessin ystävien" nimellä kulkeva ryhmä, joka on
Tuomiojan mielestä yksi Helsinki-ryhmän työn tärkeimpiä tuloksia.
Siihen kuuluvat 12 maan ulkoministerit. Suomen lisäksi maita ovat Unkari,
Iso-Britannia ja Espanja Euroopasta, Malesia ja Thaimaa Aasiasta, Algeria, Egypti,
Etelä-Afrikka ja Tansania Afrikasta ja Amerikoista Meksiko ja Brasilia. Intia
todennäköisesti on myös tulossa mukaan.
Ulkoministereiden on tarkoitus kokoontua Helsinki-konferenssin yhteydessä pohtimaan,
mitä Helsinki-ryhmän esiin nostamia asioita ja missä tullaan ottamaan esille ja mitä
niiden edistämiseksi tulee tehdä.
Tuomioja korostaa, että ulkoministereiden ryhmä on samalla muutenkin kansainvälinen
hallitusten yhteistyöverkko, joka erilaisissa globalisaatiokysymyksissä tulee olemaan
valmiina ja käytettävissä.
Kansalaisjärjestöt mukana
Hallitusten yhteistyöverkoston lisäksi tulisi luoda pyöreän pöydän työryhmiä,
Helsinki round table ryhmiä.
Ulkoministeri Tuomioja muistuttaa Helsinki-prosessin alkuperäisestä lähtökohdasta
tai tavoitteesta, jossa haluttiin samaan vuoropuheluun myös globalisaatiokeskustelun
ääripäät, talouselämän vaikuttajien Davosin talousfoorumi ja kansalaisjärjestöjen
Porto Alegren sosiaalifoorumi. Helsinki-ryhmän voitiin katsoa edustavan tasapuolisesti
näitä ääripäitä, mutta samalla eri tahoja niiden väliltä. Näitä oli mm.
ay-liike, jota ryhmässä edusti OECD:n neuvoa-antavan ay-komitean TUAC:in pääsihteeri John
Evans.
Helsinki roud table ryhmät voisivat samoilta pohjilta muodostettuina käsitellä
teemoittain eri asioita. Ne olisivat ikään kuin lentäviä lautasia, jotka lähtisivät
liikkeelle Helsinki-prosessista.
Tuomiojan mukaan hallitusten, mutta myös eri eturyhmien mielestä ovat samat
globalisaation ongelmat ensisijaisia.
Erimielisiä ollaan kuitenkin niiden syistä.
Kunhan vain nähdään, mitä pitää konkreettisesti ajaa ja saada eteenpäin,
sitten ollaan valmiita yhteistyöhön. Helsinki-ryhmän keskeisiä suosituksia onkin,
että tämäntyyppisen prosessin toivotaan jatkuvan, hän sanoo.
Säällinen työ listalla
Helsinki-ryhmä analysoi myös erilaisia vastaavantyyppisiä komissioita ja niiden
vaikutuksia. Kaikille on ollut yhteistä se, että ne ovat Tuomiojan mukaan "osaltaan
pitäneet sitä pyörää liikkeellä ja ohjanneet sitä oikeaan suuntaan".
Ay-liikkeen kannalta merkittävää on, että Helsinki-ryhmä on pitänyt
kansainvälisellä esityslistalla ILOn tavoitetta säällisestä työstä kaikille.
Konkreettisia esityksiä on koottu köyhyys-, hallinto-, demokratia-, ihmisoikeudet- ja
ympäristöotsikoiden alle. Ryhmä mm. ehdottaa G8-maiden kokousten korvaamista
laajemmalla yhteistyöllä, G20:lla, mikä merkitsisi kehitysmaiden mukaantuloa
yhteistyöhön varakkaiden maiden kanssa.
Tuomioja olisi toivonut raportista laajempaa, mutta sanoo, ettei se ollut mahdollista.
On kuitenkin turhaa takertua erimielisyyksiin. On hyvä, että sekä Porto
Alegren että Davosin kävijöiden kesken löytyy yhteisiä näkemyksiä sitä, mitä
pitää ja voidaan tehdä, hän sanoo.
Hilkka Jukarainen