Suomalainen
ammattikoulutus on laajaa, mutta koulutuspaikkoja tarvitaan enemmän sillä työvoimapula
vaanii nurkan takana.
Isäntämaa Suomen saalis ammattitaidon MM-kisoista oli neljä kultaa, yksi hopea ja
kolme pronssia sekä 17 kunniakirjaa. Joukkueenjohtaja ja valmennuspäällikkö Immo
Pylvänen ilahtui
mitaleista, mutta eniten kuitenkin siitä, että Suomi sijoittui 38
osallistujamaan joukosta neljänneksi.
Se osoittaa, että osaaminen on meillä laajaa, ja että onnistuimme valamaan
joukkueeseemme hyvän itseluottamuksen ja joukkuehengen. Kaikki kestivät niin fyysisesti
kuin psyykkisestikin loppuun asti, hän sanoi ja kehui myös taustaporukkaa.
Kultaa ottivat Pekka Anto ja Jouni Ojanperä (kuljetustekniikka), Petri
Hämäläinen (automaatioasennus), Henri Koskinen (putkiasennus) ja Birgitta
Kulppi (floristiikka). Hopeaa sai Karoliina Hytönen (maalaus ja tapetointi) ja
pronssit toivat kotiin Saara Hyppänen (hiusmuotoilu), Tomi Miettunen (tietokone
ja verkot) sekä Markus Roni (yleinen sähköasennus).
Ammattikoulutukseen panostettava
Immo Pylvänäinen uskoo ja toivoo, että ammattitaidon MM-kisoilla on kauaskantoinen
vaikutus, eikä vähiten siksi että 122 000 kisavieraan joukossa oli runsaasti nuoria
peruskoululaisia. Lisäksi viitisensataa ammattikoululaista ja lukiolaista teki kisoissa
talkootyötä oppaina.
He pääsivät näkemään todellisia osaajia vauhdissa! Mutta nyt on vielä
vakuutettava päättäjät siitä, että ammattikoulutukseen pitää panostaa, saatava
kunnat sitoutumaan ammattikoulutuspaikkojen lisäämiseen siitäkin huolimatta, että
investointikustannukset ovat isommat kuin lukiopaikkojen perustamisessa. Työvoimapula
uhkaa jo sellaisia aloja kuin talotekniikka, rakennus- ja metallialat, korosti Pylvänen,
joka itse toimii lehtorina Kouvolan seudun ammattiopistossa ja koulussa.
Helsingin MM-kisoissa pisteytettiin ensimmäistä kertaa myös osanottajien
työsuojelutiedot. Pylvänen totesi, että taso vaihteli kovasti, erityisen heikko se oli
puutarha-alalla ja kivenhakkuussa, jossa useampikin osanottaja käytteli talttaa
suojaamatta suuta ja nenää pölyltä millään tavalla.
Vuonna 2007 Japanissa pidettävissä MM-kisoissa ovat ensimmäistä kertaa mukana
liikuntaesteiset käsityöammattien harjoittajat, jotka voivat osallistua ilman
ikärajoja. Muille raja on 23 vuotta.
Ammattitaito avaa ovia
Suomalaisen ammattiosaamisen laajuus teki vaikutuksen myös SAK:n hallituksen
varapuheenjohtajaan Matti Huutolaan.
Ammattitaidon MM-kisojen viesti oli selvä. Maailmaa ei rakenneta pelkillä
yliopisto-opinnoilla. Yhteiskunta tarvitsee taitavia, käsillään työtä tekeviä
ihmisiä, hän sanoi ja korosti että tie hyvään ammatilliseen uraan on avoin
käsityöammattilaisille.
Ammattioppilaitosten suuri haaste on nyt huolehtia siitä, että Suomi tuottaa
edelleen osaavia ammattimiehiä ja naisia, totesi Huutola, joka edusti SAK:ta
ammattitaidon MM-kisojen johtoryhmässä.
Useat jäsenliitot ovat olleet mukana valmentamassa kilpailijoita ja kannustivat myös
jäseniään itse kisassa.
Huutola jakoi mitalit automaattiasentajille, joiden kilpailussa Suomen Petri
Hämäläinen otti kultaa, sekä muurareille.
Veljeys oikein huokui palkintotilaisuudessa. Siellä halattiin ja oli reilua
kilpailuhenkeä. Ainutlaatuista siinä oli käsin kosketeltava toveruuden henki, joka on
ay-liikkeen toiminnan lähtökohta, Huutola totesi.
Käytännön työn arvostus lisääntyi
Porvoolainen Sina Siltanen puolusti Suomen värejä ravintola-alalla.
MM-kisat lisäsivät käytännön työn
arvostusta ja uskon, että moni kisavieras löysi itselleen oman alan. Parastahan on
nähdä käytännöstä, millaista työ oikeastaan on, sanoo Siltanen, joka tunsi itsensä
tosi väsyneeksi palkintojenjaon jälkeen.
Hänellä oli takanaan paitsi nelipäiväinen tiivis kisa, johon kuului tarjoilemista
cocktail-baarissa, bistrossa, á la carte ravintolassa ja juhlapäivällisillä,
sekä puolen vuoden ankara harjoitusjakso.
Mitalit menivät Itävaltaan, Irlantiin ja Etelä-Tiroliin Italiaan. Kovassa kisassa
Sina sai parhaana suomalaisena tyytyä kolmanteentoista sijaan, mutta tuloksena oli myös
työtarjouksia Ranskasta ja Itävallasta.
Voi olla että tartun vähitellen tilaisuuteen. Siipiään pitää kokeilla nyt
kun on nuori, sanoo Siltanen joka työskentelee nyt ravintola Sipulissa Helsingissä.
Mutta MM-kisasta sai paljon muutakin.
Henki oli tosi hieno ja sain paljon hyviä ystäviä, sekä omasta
joukkueestamme että ulkomaisista joukkueista. Hienoja yhteyksiä tulevaisuutta varten.
Ingegerd Ekstrand
Sveitsiläinen
Flurin Tuor kääntelee ja vääntelee harmaata kivenmurikkaa
käsissään. Työkalut lojuvat siistissä rivissä työpöydällä, vieressä
piirustukset, joita hän tutkii vielä kerran. Sitten hän mittaa lohkareen ja tarttuu
paineilmatalttaan, kumartuu harmaa pipo päässään
kivilohkareen puoleen ja talttaa hitaasti ja tarkasti pilariin ensimmäiset ääriviivat.
Pöly tupruaa Helsingin Messukeskuksen vieressä olevassa valkoisessa teltassa, missä
Flurin Tuor kilpakumppaneineen kisaa kivenhakkuun maailmanmestaruudesta. Yksitoista kiveen
enemmän ja vähemmän taitavasti hakattua ammattitaidon MM-kisasymbolia seisoo penkillä
odottamassa arvostelua.
Eletään ammattitaidon MM-kisojen neljättä ja viimeistä päivää. Yli 700 nuorta
38 maasta on mittaillut ammattitaitoaan 34 ammatti- ja viidellä opetusalalla. Kaikkiaan
120 000 kisavierasta on tutustunut monenlaisiin ammatteihin, sillä kisojen skaala on
laaja: osanottajia on automaalareista, putkiasentajista muurareista ja puusepistä
kokkeihin, puutarhatyöntekijöihin ja floristeihin.
Tarkkuus tärkeintä
Flurin Tuor, 21 on suorittanut ammattitutkinnon ja on nyt neljättä vuottaan
harjoittelijana yrityksessä, joka toimii vähän Zürichin ulkopuolella. Hän pääsi
MM-kisoihin koulumenestyksensä ansiosta. Miksi juuri kivi?
Jotainhan sitä pitää tehdä! Minulle kivenhakkuu on työtä, ei taidetta,
korostaa pitkänhuiskea Tuor, joka hakkaa kiveen koristeita sekä ulko- että
sisätiloissa. Hän sai ennen kilpailua listan järjestäjien tarjoamista työkaluista
sekä niistä työkaluista, jotka pitää itse tuoda mukanaan.
Tarkkuus on tässä työssä a ja o. Luettelo ei ollut ihan täsmällinen, ja
minun olisi pitänyt tuoda mukanani enemmän ja parempia työkaluja. Sitten olisin
pystynyt tekemään ihan mitä vain, hän sanoo vähän pettyneenä.
Tehtävä parhaansa
Ammattitaidon MM-kisojen tärkeimpänä tavoitteena pitäisi olla erilaisten
koulutusjärjestelmien vertailu ja opin ottaminen toisilta. Näin sanoo Jacqueline
Mader, vuoden 2003 MM-kisat järjestäneen Sveitsin joukkueen johtaja ja henkinen
valmentaja.
Maderkin on toiminut opettajana, mutta myös valinnut ja kouluttanut matkustamo-
henkilökuntaa lentokoneisiin. Hän oli mukana myös S:t Gallenissa, missä isäntämaa
sijoittui ensimmäiseksi 20 mitalillaan ja 10 kunniakirjallaan.
Kisamenestyksemme lisäsi varmasti kiinnostusta käsityöläisammatteihin, mutta
edelleen ne jäävät yliopisto-opintojen varjoon. Se ei ole tervettä, ja asiat onkin
saatava muuttumaan. Kenenkään ei pidä joutua selittelemään käsityöläisammatin
valitsemista, hän toteaa painokkaasti.
Maderin mielestä MM-kisojen taso on noussut kahdessa vuodessa huomattavasti, ehkä
eniten IT-alalla.
Sveitsin joukkue, johon kuului 32 mies- ja 4 naispuolista osanottajaa, tulee Sveitsin
saksalaisesta osasta. Se on ehkä temperamenttikysymys, ehkä kilpailuhenkisyyttä on
siellä enemmän, Mader sanoo.
Hän on neuvonut joukkuettaan tekemään parhaansa.
Silloin jokainen voi olla tyytyväinen, vaikka joku muu kilpailija ehkä
olisikin himpun verran parempi, hän toteaa rauhallisesti.
Yksi miinus Jacgueline Maderin mielestä on se, että jotkin maat painostavat
osanottajiaan niin ankarasti, että kiusaus käyttää luvattomia keinoja on liian
lähellä. Epäillyistä tapauksista on kerrottu kilpailun tuomaristolle.
Helsingissäkin Sveitsi sijoittui ykköseksi viidellä kullalla, seitsemällä
hopealla, kuudella pronssilla ja kymmenellä kunniakirjalla.
Ingegerd Ekstrand