
Oman käden oikeus leviää hivuttaen
yleisillä ranoilla
Rahalla saa vaikka viimeisen yleisen maapläntin
Perämeren
rantaa riittää vielä
Jokamiehen
oikeudet lyhyesti
Suomalaiset
ovat turhan kainoja käyttämään reilusti jokamiehen oikeuksiaan luonnossa liikkuessaan.
Tämän on huomannut Haukiputaan ympäristösihteeri Jussi Muilu, jonka mukaan
kainostelu näkyy erityisesti rannoilla, joita Muilun edustamassa kunnassa riittää.
Kainostelua käytetään myös reippaasti hyväksi; jokamiehen
oikeuksista ei ole puhettakaan, kun kyseessä on oma etu. Ja rahallahan sitä saa.
Muilun mukaan kunnallinen demokratia onkin kuntalaisten oikeuksien kunnioittamisessa ja
toteutumisessa mennyt viime vuosina väärään suuntaan.
Se on muuttunut siten, että entisen ajattelun, jonka mukaan kaavoituksessa on
otettava huomioon kuntalaisten etu, tilalle on tullut kuntalaisen etu, ympäristösihteeri
kertoo.
Kunnallinen demokratia ei siis toimi.
Tästä on seurannut, että rantatontin meren ääreltä saanut yksityinen mökki- ja
huvila-asukas valtaa vähitellen yleiset, kaikille kuntalaisille kuuluvat alueet ja
häätää mökittömät pois rannoilta.
Kärjistäen voikin sanoa, että mitä isompi lukaali, sitä suurempi huuto.
Vaikka kaavoituksellisesti ja jokamiehen oikeuksien periaatteiden mukaisesti
kaikilla pitäisi olla vapaa kulkuoikeus, käytännössä se on johtanut siihen, että
monikaan ei tohdi mennä tällaiselle alueelle, Muilu selvittää.
Tämä on osoitus suomalaisten kainoudesta ja 'häikäilemättömyyden'
puutteesta. Yleisiä alueita käytetään vähemmän kuin on oikeutta, hän huomauttaa.
Moni ei viitsi nähdä sitäkään vaivaa, että menisi kunnanvirastoon tutkimaan
kaavaa, josta asia selviäisi varmuudella.
Uimarannalle pyrkijöitä kehotetaan poistumaan
Muilun mukaan hiljaa hivuttaen mulle menetelmä on tullut esiin mm. komeista
merimaisemistaan tunnetulla Virpiniemen Meriniemen ranta-alueella, jonne on viime vuosina
noussut toinen toistaan hulppeampia huviloita.
Meriniemessä on kaavaan merkitty uimaranta, mutta sen yleinen, kaikkia kuntalaisia
koskeva käyttö ei ole ollut täysin ongelmatonta. Joissakin tapauksissa uimarannalle
menneitä on kehotettu poistumaan alueelta vetoamalla siihen, että "kyseessä on
yksityisalue".
Muilu kertoo joutuneensakin selvittämään, missä Meriniemen rannoilla kulkee
yksityisen ja yleisen raja, mutta täyttä selvyyttä asiaan ei ole vielä saatu.
Viimeiset vapaat rannat myyntiin
Esimerkkinä vapaiden rantojen ja kuntalaisten oikeuksien vähittäisestä
hupenemisesta on Haukiputaan kunnanhallituksen keväällä tekemä päätös laittaa
myyntiin yksi viimeisimmistä vapaista saaritonteista Virpiniemen edustalla olevassa
Hietakarin saaressa.
5 000 neliön loma-asuntotonttia havitteli matkailupalveluyritys tukikohdaksi mm.
jahtiporukoille.
Kunnan maankäyttöinsinööri olisi pitänyt tontin kuntalaisten yhteisessä
virkistyskäytössä, mutta kunnanhallitus hyväksyi kunnanjohtajan esityksen tontin
myynnistä avoimella tarjousmenettelyllä eli tontin saa se, joka tekee siitä korkeimman
tarjouksen.
Päättäjät hampaattomia
Jussi Muilua harmittaa päättäjien hampaattomuus kaavoitusasioissa. Hänen
mielestään jokamiehen oikeudet on mahdollista tehdä selväksi konkreettisin toimin,
kuten esimerkiksi Oulussa on tehty.
Siellä tehdään rannoille reilusti kevyen liikenteen väylä, jonka avulla jokamiehen
oikeudet toteutuvat selkeästi.
Näin pitäisi tehdä myös maaseutukunnissa. Kun näin ei tehdä, tilanne on
äärettömän vaikea, Muilu huokaa.
Tämän sijaan ranta-alueilla ongelma pyritään hoitamaan niin, että yksityisen ja
yleisen alueen raja "merkataan" tekemällä ranta-alueelle puisto ja
kuvitellaan, että asia on järjestyksessä.
Kolopallo vie raksalaisilta marjat
Toinen Virpiniemessä kovaa kädenvääntöä aiheuttanut tapaus on alueelle
rakennettava golfkenttä. Rakentaminen herätti pari-kolme vuotta sitten kuumia tunteita
puolin ja toisin sekä poiki tukun valituksia.
Korkein hallinto-oikeus lopetti riitelyn antamalla siunauksensa hankkeelle.
Kolopallon saloihin ja erityisesti sen ympäristövaikutuksiin joutui ottamaan kantaa
mm. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus.
Alun perin kenttä suunniteltiin siten, että se olisi ulottunut Virpiniemen
pohjoispuolelle, missä on arvokkaita maisema-alueita. Ne saatiin sitten kuitenkin
säilymään, ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa ympäristökeskuksen
luonnonsuojeluosastosta kertoo.
Rakennusliiton os. 59:n puheenjohtaja Tapio Kyllösen mukaan golfkenttä
kaventaa jokamiehen oikeuksia merkittävästi.
Jäsenemme menettävät hyvät marjastus- ja sienimaastot. Niitä ei kentän
jälkeen enää löydy, Kyllönen selvittää.
Osastolla on golfkentän läheisyydessä Lupponiemi- niminen kesänviettopaikka, jossa
on kymmenkunta 2-3 hengen mökkiä. Paikka on Kyllösen mukaan ahkerassa käytössä,
sillä os. 59:ssä on yli 2 000 jäsentä, ja heistä huomattava osa käyttää
luonnonkaunista virkistyskeidasta varsinkin kesäaikaan.
Käyttäjiä löytyy aina Etelä-Suomea myöten, kun liiton jäsenet käyvät
yöpymässä Lupponiemessä kalastusreissuillaan pohjoiseen, puheenjohtaja Kyllönen
kertoo.
Golfkentän rakennustyöt ovat jo meneillään. Tällä hetkellä alueella tasoitellaan
väylien pohjia, ja valmista pitäisi olla kesällä 2007.
Golfkenttää ylläpitävä Virpiniemen Golf Oy on käynnistänyt golfosakkeiden
myynnin. Yksityisen kansalaisen pääsy viheriölle maksaa 7 000 euroa.
Rakennusliittolaisia golfinpeluu ei Kyllösen mukaan ole kiinnostanut muuten kuin
huulenheittomielessä.
En tiedä, onko kukaan tosissaan osakkeita ostamassa, hän kertoo.
Osakekaupat eivät kiinnosta myöskään raksalaisten lomanviettopaikan omistavaa
Lupponiemi-säätiötäkään.
Säätiö on päättänyt, että golfosakkeita ei osteta, puheenjohtaja
Kyllönen kertoo.
SEPPO KORHONEN
Perämeren rantaa riittää
vielä
Hyviä
uutisia lomalaiselle, joka suuntaa reissunsa Perämeren rannoille. Täällä jokamiehen
oikeudet toteutuvat ainakin toistaiseksi hyvin; rantoja riittää vielä
runsain mitoin vapaasti liikuttavaksi.
Näin on, mikäli on uskominen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen
luonnonsuojeluosaston ylitarkastajaa Tuukka Pahtamaata.
Ja miksei olisi.
Mitään selvitystä siitä, kuinka paljon vapaata rantaviivaa Perämereltä löytyy,
ei Pahtamaan mukaan ole tehty.
Suurimmassa osassa rannikkokunnissa rantayleiskaavat on tehty, ja tietty
prosentti on jätettävä vapaaseen käyttöön, Pahtamaa selvittää.
Tosi kuitenkin on, että on alueita, joilla on vähän vapaata rantaa tai ei
lainkaan, hän huomauttaa.
Kaikilla ei ole myöskään käsitystä, mitä jokamiehen oikeuksiin kuuluu, vaikka
niillä on toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa Suomessa jo pitkät perinteet.
Jokamiehen oikeuksista puhuttaessa nyrkkisääntönä rantojen kaavoituksessa voidaan
Pahtamaan mukaan pitää sitä, että se on tehtävä niin, että rantaan voi veneellä
rantautua ja rantaa on riittävästi vapaana yleiselle käytölle ja vapaalle
liikkumiselle.
Pahtamaan edustaman osaston tehtävänä on nimensä mukaisesti edistää ja valvoa
luonnonsuojelua ja arvioida mm. erityisesti maankäytön ympäristövaikutuksia sekä
valvoa ja edistää luonnon virkistyskäyttöä.
Ympäristökeskus antaa näistä asioista lausuntoja, joissa ei Pahtamaan mukaan puhuta
juuri koskaan jokamiehen oikeuksista.
Termi on yleinen etu, jota käytämme. Siinä kuitenkin puhutaan samoista
asioista eli jokamiehen oikeudetkin tulevat esiin, Pahtamaa huomauttaa.
Muun muassa luonnon monimuotoisuus on säilytettävä ja rakennettava on vain
sille soveliaille alueille, ylitarkastaja sanoo.
Kuinka kauan monimuotoisuus ja jokamiehen oikeudet eivät ole uhattuina, riippuu
rakentamisen vimmasta. Pahtamaa myöntää, että jokamiehen oikeuksien merkitys korostuu
entisestään, "kun koko ajan rakennetaan lisää".
Kalastajat joella hermostuttavat
Pahtamaan mukaan jokamiehen oikeuksiin liittyviä yhteydenottoja ei tule juurikaan
rannikkoseuduilta, mutta jokivarsien käyttöoikeuksista riittää kyselyjä.
Ihmiset kyselevät, miten pitää menetellä joen ranta-alueella, jossa on loma-asunto,
ja kalastajat ovat vapoineen liikkeellä.
Kyselyjä on usein edeltänyt tilanne, jossa mökin omistaja hermostuu rannallaan
käyskentelevään vapamieheen tai naiseen, ja niinpä osapuolet tekevät sitten
selkoa kovaankin ääneen siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Yhteisymmärrys jää
yhtä usein myös löytymättä.
Tällaisessa tapauksessa kyse on molemminpuolisesta hyvästä tahdosta eli
kumpikin osapuoli voisi joustaa. Kalastaja ei jää ihan lomamökin eteen pyytämään
vaan menee ohi ja kalastaa tuonnempana, Pahtamaa opastaa.
Jokamiehen oikeudet lyhyesti
Jokamiehen
oikeuksista nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa eikä siitä tarvitse maksaa.
Tätä oikeutta käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä.
Jokamiehen oikeudet ovat yleisesti hyväksytty maan tapa, ne perustuvat
eri lakeihin ja koskevat myös ulkomaalaisia.
Saat:
- liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla
kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua
kulkemisesta,
- oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua voit esim.
telttailla suhteellisen vapaasti, kunhan huolehdit riittävästä etäisyydestä
asumuksiin,
- poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia,
- onkia ja pilkkiä
- veneillä, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä
Et saa:
- aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille,
häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia,
- häiritä poroja ja riistaeläimiä,
- kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, sammalta
ja jäkälää toisen maalta,
- tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta,
- häiritä kotirauhaa esim. leiriytymällä liian lähelle asumuksia, kulkemalla pihan
poikki tai meluamalla,
- roskata ympäristöä,
- ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa
- kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia
Palkkatyöläinen
5.7.2005 nro 6/05 |