Kolin kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Lieksan, Enon ja Kontiolahden kunnan alueella. Pinta-alaa sillä on 30 neliökilometriä. Kolin tunnetuin paikka on Ukko-Koli, 347 metriä korkea vaara, jolta avautuu huikaisevan hieno näkymä Pieliselle.

– Eräoppaan ammattitutkinto tuli suoritettua jo viime vuosituhannen puolella, mutta kiertelin ensin aikani muualla: Turun saaristosta Saariselälle on käyty läpi.

Kolin kansallispuisto on Metlan hoidossa, ainokaisena, sillä muiden hoidosta vastaa Metsähallitus. Oppaan töiden painottuminen kesäsesonkiin tuntuu myös Metsähallituksessa, joka palkkaa vuosittain satakunta määräaikaista työntekijää noin kolmenkymmenen vakituisen asiakaspalvelua ja luonto-opastusta tekevän ihmisen lisäksi.

Kolilla luonto-oppaat eivät ole hoidosta vastaavan Metlan, vaan ohjelmapalveluyritysten palkkalistoilla. Oppaan työkuvaan kuuluu Kolin Retkituvalla, Eräsniekka-yrityksen leivissä, monenlaista.

– Olen ollut paljon Retkituvalla myymälän puolella, sieltä voi ostaa ja vuokrata retkeilyvälineitä. Kesäpäivä alkaa Aamuhuiput-kierroksella, siinä käydään läpi Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli. Sieltä painelen saman tien aukaisemaan Retkitupaa. Päivään sisältyy myös siivousta, kartalta opastusta ja retkiä.

Kolilla kävijät tarvitsevat opastusta lähinnä lyhyisiin, maksimissaan vain muutaman tunnin retkiin.

– Päiväkausien vaelluksille ei ole valitettavasti ollut lähtijöitä, vaikka ensikertalaisille oppaan mukanaolosta olisi paljon hyötyä, ulkotöissä viihtyvä eräopas harmittelee. Vakioretkeilijät, jotka kiertävät 40 kilometrin Herajärven kierroksen, tekevät sen omin päin.

Kai Lisitsin on kesän vakituisena luonto-oppaana, syksyisin ja keväisin häntä työllistävät leirikoulut monipuolisine ohjelmineen. Viime talven retkikeikkojen lisäksi hän työskenteli Kolilla hiihdonopettajana.

Luontomatkailun alalle työpaikkoja on kuitenkin odotettavissa lisää. Ympäristöministeriö hallinnoi Vilmat-ohjelmaa, joka kehittää luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkailua sekä pyrkii kaksinkertaistamaan alan työpaikat 2010 mennessä.

Viisaasti kaikessa rauhassa

Kolin juurelle saavutaan autolla. Hotellin ja Luontokeskuksen pihaan pääsee sveitsiläismallisella kiskohissillä. Auton uumenista purkautuvat suomalaismatkailijat ovat eräoppaan kokemuksen mukaan vetelänpuoleisia mutta kiireisiä.

– Suomalaiset ovat hyvin laiskoja. Se on valitettavaa. Ja varsinkin ryhmillä on liian kireät aikataulut, kertoo myös paljon ulkomaalaisia opastanut Kai Lisitsin.

Sveitsiläisiä opas kehuu erityisen hyväkuntoisiksi.

– Koli III -laiva toi viime kesänä useamman sveitsiläisretkueen Nurmeksesta. Suurin osa matkailijoista oli keski-iän yläpuolella, mutta 250 metrin kova nousu huipulle sujui heiltä tosi hienosti.

Enin vaellusinto karisee varmasti, jos tekee sen virheen, että hyökkää monen tunnin autoilun jälkeen – puolijuoksua kaiken lisäksi – luontokeskuksen pihasta Ukko-Kolille vieviin jyrkkiin portaisiin. Huipulla huomaa, ettei olisi kannattanut. Vinkkinä Kai Lisitsin mainitsee loivan polun, jota pitkin pääsee puuskuttamatta perille, ja sen varrella näkeekin enemmän.

Tyypillinen suomalainen ei myöskään tahdo uskaltaa tai malttaa käydä ensin Luontokeskus Ukossa.

– Se kannattaa ehdottomasti, sieltä saa päivän vinkit jo polkujen käyttöönkin liittyen: joskus joku polku saattaa olla hyvin vetinen tai talvella tykkylumen tuhot ovat voineet sulkeakin reittejä.

Nykyisin lähes jokaisessa kansallispuistossamme on Luonto- ja opastuskeskus. Kun tutustuu alueen luontoa esittelevään näyttelyyn ennen retkeä, saa maisemasta enemmän irti. Itse luonnossa liikkuminen meiltä suomalaisilta kyllä sujuu, jos niin pitkälle päästään: suojelualueella osataan liikkua varoen. Kansallispuisto on terminä kuitenkin monelle outo.

Erikoisia varusteita Kolilla liikkuja ei tarvitse: tukevat ja jaloille tutuiksi tulleet kengät ovat kuitenkin hyvät kallioilla ja juurakkoisilla poluilla liikuttaessa.

Johanna Westersund

Käy kansallispuistossa!

Suomessa on 35 kansallispuistoa, joiden yhteispinta-ala on yli 8 000 neliökilometriä. Kansallispuistot suojelevat tyypillistä suomalaista luontoa, ne ovat avoimia kaikille. Moni kansallispuisto sijaitsee kansallismaisemassa ollen samalla myös merkittävä nähtävyys.

Suomen kansallispuistoissa voi tutustua luontoon monipuolisesti. Maamme luonto on niissä edustettuna rannikon saaristomaisemasta Lemmenjoen mahtaviin maisemiin. Koloveden kansallispuisto pitää huolta Saimaannorpista, puistojen nuorimmainen, Nuuksio taas sijaitsee pääkaupunkiseudulla.

Kansallispuisto sekoittuu joskus arkiajattelussa luonnonpuistoon. Toisin kuin kansallispuistot, luonnonpuistot ovat lähes kokonaan yleisöltä suljettuja. Luonnonpuistoja on maassamme 19, ja niissä kulkevat pääasiassa vain tutkijat.

Sallittua

• liikkua jalan, hiihtäen, soutaen ja meloen mahdollisia rajoitusosia lukuun ottamatta
• poimia ruokasieniä ja marjoja
• onkia ja pilkkiä

Rajoitteita

• leiriytyä ja pitää tulta niitä varten osoitetuilla paikoilla
• pysäköidä autoja parkkipaikoille
• pyöräillä sitä varten osoitetuilla reiteillä, Kolilla se on sallittua vain teillä
• lumilautailla ja lasketella tietyillä alueilla, Kolilla vain laskettelurinteillä

Kiellettyä

• pitää lemmikkieläimiä vapaana
• poimia mukaansa kasveja tai niiden osia lukuun ottamatta ruokasieniä ja syötäviä marjoja
• poimia mukaansa maa- tai kiviainesta
• vahingoittaa kasveja, maata tai kallioperää
• vahingoittaa tai häiritä elämiä
• liikkua rajoitusosissa rauhoitusaikoina
• roskata