Suomessa tähän on edelleen mainiot mahdollisuudet. Rannoillamme, joilla on yhteismittaa peräti kahdeksan kertaa maapallon ympärys, on riittänyt tilaa lähes puolelle miljoonalle kesämökille ja parille miljoonalle mökkiläiselle.

Runsauden keskellä elämme myös vesinemme ja metsinemme. Koko maan pinta-alasta parisataa tuhatta järveämme muodostavat kymmenesosan ja metsät peräti kaksi kolmannesta. Vettä kölin alla siis piisaa ja metsissä puita, joiden välissä puikkelehtia.

Kun Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa on aina eletty luonnon runsauden keskellä, siitä on tullut kiinteä osa kulttuuriamme. Metsät, vedet ja pellotkin ovat säilyneet jopa pitkälle yhteisessä käytössämme.

Pohjoismaissa luonnon yleiskäyttöoikeudet ovat EU:n laajimpia. Muualla unionissa rajoituksia on huomattavasti enemmän paitsi historiallisten syiden ja erilaisen maanomistusperinteen, myös suuremman väestötiheyden ja vähäisempien metsien vuoksi.

Esimerkiksi Hollannissa, Belgiassa ja Englannissa laki kieltää liikkumasta toisen omistamalla maalla. Ranskassa, Kreikassa tai Espanjassa pätevän kieltotaulun voi rajalleen naulata maanomistaja. Maakohtaisesti kovista ukaaseista sentään poiketaan esimerkiksi Espanjassa, jossa laki määrää rannikot kansalaisten yleiskäyttöön.

Jokamiehenoikeus ei ole ainakaan toistaiseksi joutunut vakavasti uhatuksi Suomessa. Rajoituksilla luonnon ja sen varojen kansalaiskäyttöön on toistuvasti nokitellut oikeastaan vain MTK, kun tuottajien peltoja ja metsiä on yritetty tasapuolisuuden nimissä panna kiinteistöverolle.

Itsestäänselvyytenä yhteistä luontomme ei ole kuitenkaan syytä pitää. Vaikka tuottajien uhkailut jättäisikin omaan arvoonsa, jokamiehenoikeuksien keskeinen perusta, metsien ja rantojen laaja julkinen omistus, ei ole suinkaan taattua tulevaisuudessa.

Varsinkin rahapulaa potevia kuntia näyttää suuresti houkuttelevan kauniiden maisemien ja kuntalaisten edun vaihto yksityiseen etuun ja rahaan. Kunnissa on nyt muotia puhua omistajapolitiikasta, omistajaohjauksesta ja tuotteistamisesta, eikä maaomistus tee tässä katsannossa poikkeusta, kuten Kuntaliiton tuoreista ohjeista voi lukea.

Tavalliselle kansalaiselle yhteinen luonto ja oikeus sen käyttöön on tärkeä etu. Sitä voi parhaiten puolustaa vahtimalla sen jokaista loukkausta ja käyttämällä sitä mahdollisimman laajasti mutta silti vastuullisesti.

Jokamiehenoikeuksissa jos missä vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Näihin oikeuksiin kuuluu kiinteästi vaatimus niiden harmittomuudesta.

Luonnon yleiskäyttöoikeudella ei voi tuottaa haittaa tai häiriötä muille. Se on varmin tapa saattaa tämä oikeus kyseenalaiseksi ja pohjustaa maaperää rajoituksille.

Lakien säätämiin yleiskäytön rajoituksiin kannattaa tutustua tarkoin, sillä muutamat kiellot on kirjoitettu rikoslakiin saakka ja niiden rikkomukset rangaistu ankarasti. Esimerkiksi jokamiehenoikeuksien ja omistusoikeuden välisissä intressiriidoissa syyllistytään helposti puolin ja toisin laittomiin uhkailuihin tai pakottamisiin, mitkä tarpeeksi pitkälle menevinä ovat todella vakavia rikoksia.