un maa juuri näinä
päivinä laskeutuu syvimpään kesäloma-aikaan, kalpeinkin kansalainen pyrkii
mahdollisimman lähelle luonnon helmaa.
Suomessa tähän on edelleen mainiot mahdollisuudet. Rannoillamme, joilla on
yhteismittaa peräti kahdeksan kertaa maapallon ympärys, on riittänyt tilaa lähes
puolelle miljoonalle kesämökille ja parille miljoonalle mökkiläiselle.
Runsauden keskellä elämme myös vesinemme ja metsinemme. Koko maan pinta-alasta
parisataa tuhatta järveämme muodostavat kymmenesosan ja metsät peräti kaksi
kolmannesta. Vettä kölin alla siis piisaa ja metsissä puita, joiden välissä
puikkelehtia.
Kun Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa on aina eletty luonnon runsauden keskellä,
siitä on tullut kiinteä osa kulttuuriamme. Metsät, vedet ja pellotkin ovat säilyneet
jopa pitkälle yhteisessä käytössämme.
Pohjoismaissa luonnon yleiskäyttöoikeudet ovat EU:n laajimpia. Muualla unionissa
rajoituksia on huomattavasti enemmän paitsi historiallisten syiden ja erilaisen
maanomistusperinteen, myös suuremman väestötiheyden ja vähäisempien metsien vuoksi.
Esimerkiksi Hollannissa, Belgiassa ja Englannissa laki kieltää liikkumasta toisen
omistamalla maalla. Ranskassa, Kreikassa tai Espanjassa pätevän kieltotaulun voi
rajalleen naulata maanomistaja. Maakohtaisesti kovista ukaaseista sentään poiketaan
esimerkiksi Espanjassa, jossa laki määrää rannikot kansalaisten yleiskäyttöön.
Jokamiehenoikeus ei ole ainakaan toistaiseksi joutunut vakavasti uhatuksi Suomessa.
Rajoituksilla luonnon ja sen varojen kansalaiskäyttöön on toistuvasti nokitellut
oikeastaan vain MTK, kun tuottajien peltoja ja metsiä on yritetty tasapuolisuuden
nimissä panna kiinteistöverolle.
Itsestäänselvyytenä yhteistä luontomme ei ole kuitenkaan syytä pitää. Vaikka
tuottajien uhkailut jättäisikin omaan arvoonsa, jokamiehenoikeuksien keskeinen perusta,
metsien ja rantojen laaja julkinen omistus, ei ole suinkaan taattua tulevaisuudessa.
Varsinkin rahapulaa potevia kuntia näyttää suuresti houkuttelevan kauniiden
maisemien ja kuntalaisten edun vaihto yksityiseen etuun ja rahaan. Kunnissa on nyt muotia
puhua omistajapolitiikasta, omistajaohjauksesta ja tuotteistamisesta, eikä maaomistus tee
tässä katsannossa poikkeusta, kuten Kuntaliiton tuoreista ohjeista voi lukea.
Tavalliselle kansalaiselle yhteinen luonto ja oikeus sen käyttöön on tärkeä etu.
Sitä voi parhaiten puolustaa vahtimalla sen jokaista loukkausta ja käyttämällä sitä
mahdollisimman laajasti mutta silti vastuullisesti.
Jokamiehenoikeuksissa jos missä vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Näihin
oikeuksiin kuuluu kiinteästi vaatimus niiden harmittomuudesta.
Luonnon yleiskäyttöoikeudella ei voi tuottaa haittaa tai häiriötä muille. Se on
varmin tapa saattaa tämä oikeus kyseenalaiseksi ja pohjustaa maaperää rajoituksille.
Lakien säätämiin yleiskäytön rajoituksiin kannattaa tutustua tarkoin, sillä
muutamat kiellot on kirjoitettu rikoslakiin saakka ja niiden rikkomukset rangaistu
ankarasti. Esimerkiksi jokamiehenoikeuksien ja omistusoikeuden välisissä
intressiriidoissa syyllistytään helposti puolin ja toisin laittomiin uhkailuihin tai
pakottamisiin, mitkä tarpeeksi pitkälle menevinä ovat todella vakavia rikoksia.
Kävele rannalle, mene metsään.