Sosiologi Beverly J. Silver on tutkinut maailmanlaajuisesti pääomaliikkeiden ja ay-järjestäytymisen välistä heiluriliikettä 1870-luvulta nykypäivään. Tuo heiluriliike syntyy kärjistäen siten, että kapitalisti pyrkii mahdollisimman hyvään tuottavuuteen, joka on mahdollista saavuttaa vain työntekijöiden oikeuksia polkemalla. Työntekijät eivät anna polkea oikeuksiaan kovin kauaa vaan järjestäytyvät ja alkavat lakkoilla. Parempien työehtojen seurauksena tuottavuus laskee, jolloin kapitalisti siirtää tuotannon halvemman ja heikomman työvoiman maahan.

Sama tarina on toistanut itseään teollistumisen alkupäivistä 2000-luvulle asti. Jo 1890-luvulla Lancashiren lakkojen jälkeen Britannian tekstiiliteollisuus siirsi tuotantoaan Intiaan ja Yhdysvaltoihin vahvistuneen ay-liikkeen vuoksi. Uudessa tuotantomaassa lakkoilun aloittaa todennäköisesti kuitenkin jo toinen työläissukupolvi. Intiassa koettiin ennen näkemätön lakkoaalto 1920–30-luvulla. Autoteollisuuden kotimaassa USA:ssa 1930-luvun lakot synnyttivät vahvan ay-liikkeen, johon autoteollisuus vastasi investoimalla 1960-luvulla Brasiliaan. Koska ay-liike pian vahvistui Brasiliassa, siirrettiin tuotantoa edelleen 1970-luvulla Etelä-Afrikkaan ja 1980-luvulla Etelä-Koreaan.

Näin ollen työvoiman ja ay-liikkeen asema ei ole globalisaation seurauksena varsinaisesti heikentynyt maailmanlaajuisesti vaan vahva ay-liike löytyy eri aikoina eri puolilta maailmaa. Minne tahansa pääoma on mennytkin, siellä on toistaiseksi aina syntynyt ay-järjestöjä, jotka ovat pystyneet faktisesti parantamaan työläisten asemaa. Näin ollen ei ole syytä olettaa, että järjestäytyminen globalisaation seurauksenakaan vähenisi vaan vahvoja liittoja ei välttämättä löydy enää vain rikkaasta pohjoisesta.

Tutkijat seuraavatkin nyt silmä kovana Kiinan ja Intian kehitystä. Mikäli heiluriliike jatkaa toimintaansa entiseen tapaan, pitäisi Kiinassa ja Intiassa lähivuosina puhjeta merkittäviä lakkoaaltoja. Kiinalaisen työväestön tyytymättömyydestä on nähty jo ensimmäisiä merkkejä. Esimerkiksi vuonna 2000 Kiinassa rekisteröitiin 30 000 mielenosoitusta työttömyyden, maksamattomien palkkojen ja eläkkeiden vuoksi. Näissä mielenosoituksissa oli vielä kysymys valtiojohtoisen teollisuuden alasajoa vastaan suunnatuista protesteista, mutta mielenosoitukset voivat olla myös uuden ay-liikkeen ensisoittoa.

Silverin tutkimus antaa vahvaa näyttöä siitä, että ay-liikkeen kannattaa panostaa kansainvälisyyteen ja nopeuttaa työvoiman järjestäytymistä halvan työvoiman maissa. Näin tekivät jo Lancashiren tekstiilityöläiset 1800-luvun lopussa, jolloin aktivisteja lähti agitoimaan vasta perustettujen tekstiilitehtaiden työläisiä Uuteen Englantiin. Tutkimuksen valossa Intia ja Kiina ovat maita, joihin myös kansainvälisen ay-liikkeen kannattaa panostaa. Tulevaisuudessa maailman vahvimmat ay-järjestöt löytyvät oletettavasti näistä kahdesta maailman väkirikkaimmasta maasta. Siksi myös Suomen työväestön tulevaisuus voi ratkaisevalla tavalla jonain päivänä olla kiinalaisen tai intialaisen ay-liikkeen käsissä.

Lähde:
Silver, Beverly J. 2003. Forces of Labour. Workers´ Movements and Globalization since 1870. Cambridge University Press.