Eurooppalaiset juovat alkoholia eniten maailmassa. WHO:n resepti haittojen vähentämiseksi on mm. järkevä veropolitiikka. Mikä on tilanne Suomessa? Valitettavasti suuntaus on sama, alkoholin kulutus on lisääntynyt jyrkästi. Kun suomalaiset 60-luvulla joivat vuodessa kolme litraa puhdasta alkoholia henkeä kohden, niin nykyään suomalaiset juovat lähes 11 litraa – ja trendi on nouseva. Alkoholijuomaveron alentaminen lisäsi tilastoitua kulutusta valtionvarainministeriön mukaan 6,9 prosenttia 2004 verrattuna edelliseen vuoteen. Tilastoimattoman kulutuksen kasvu oli tätäkin voimakkaampaa, 23,5 prosenttia. Kokonaiskulutus lisääntyi lähes 10 prosenttia. Kehityssuunta ei ole yllätys. Monet asiantuntevat tutkijat ovat toistuvasti varoittaneet alkoholin kulutuksen lisääntymisen kielteisistä seurauksista.

Alkoholiveron alentaminen ei ollut pakko, vaan poliittinen valinta ja päätös. Sen tarvetta perusteltiin esimerkiksi matkustajatuonnin kasvulla Virosta ja muualta Euroopasta. Nyt päätöksen takana olleet poliitikot ovat olleen hyvin hiljaa, aivan kuin häpeäisivät tehtyjä päätöksiä.

Alkoholijuomaveron alentamisen sosiaali- ja terveyspoliittista vaikutuksista ei ole vielä tilastoitua tietoa. Alkoholinkäytön haittavaikutuksista – terveydellisistä, sosiaalisista ja taloudellisista – on kuitenkin runsain määrin todisteita ja tutkimustuloksia. Ne koskettavat niin yksilöitä, työpaikkoja kuin koko yhteiskuntaakin. Mutta pelkkä akateeminen keskustelu ei riitä, vaan asialle on tehtävä jotakin. Jo sen, että yli 100 000 lasta kärsii vanhempiensa alkoholinkäytöstä, pitäisi avata päättäjien silmät.

Samalla kun Suomessa tehtiin poliittinen päätös, joka houkuttelee ihmisiä ryyppäämään enemmän, päätettiin myös sosiaali- ja terveysministeriön koordinoimasta valtakunnallisesta Alkoholiohjelmasta 2004–07. Alkoholiohjelma on hyvä, mutta samanaikainen alkoholiveron raju laskeminen on kaksinaamaista. Asia on havahduttanut myös työmarkkinaosapuolet. Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat alkoholiohjelmaan liittyen päättäneet toimenpiteistä ja suunnitelmista, joilla pyritään ennaltaehkäisemään alkoholin haittavaikutuksia. Asiasta on laadittu raportti.

Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat niin ikään käynnistäneet oman hankkeen, jolla uudistetaan alun perin vuodelta 1973 peräisin olevaa hoitoonohjaussuositusta. Asia on työnantajille hieman arka, koska ne pelkäävät mahdollista kustannusten ja vastuun kasvua. Keskustelut ovat tähän mennessä olleet asiallisia. Yhteinen näkemys on myös ennaltaehkäisevien toimien tärkeydestä. Tulokset jäisivät laihoiksi, jos uudistettaisiin vain hoitoonohjausjärjestelmää ilman työterveydenhuoltoon liitettäviä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.

SAK on tarttunut ongelmaan työmarkkinajärjestöistä aktiivisimmin. Järjestö on käynnistänyt yhdessä Elämäntapaliiton kanssa projektin, jonka tarkoituksena puuttua ennaltaehkäisevästi alkoholiongelmiin työpaikoilla. Hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys ja se on saanut hauskan ja kuvaavan nimen "Huugo". Olisi toivottavaa ja hankkeen vaikuttavuuden kannalta tärkeää, että myös STTK ja Akava liittyisivät hankkeeseen omalla merkittävällä painoarvollaan. Hanke on vielä niin alkuvaiheessaan, että yhteisiin talkoisiin ehtii mukaan. Projektista löytyy lisätietoja osoitteesta www.taitolaji.fi.

Sillä aikaa kun odottelemme päättäjiltä ratkaisuja järkevistä toimista alkoholinkäytön vähentämiseksi, voi kukin miettiä omalla tahollaan suhdettaan alkoholiin. Kippis raittiimmille ajoille ja kuivahkoa kesää kaikille!