Rotterdamin kaupungin kautta satamaan kulkeva moottoritie seurailee Maas-joen suiston rantoja, ja monilla kohdin maavallit estävät näkymät. Tien varrella vilahtelee teollisuusrakennuksia, sähkö- ja tuulivoimaloita, öljysäiliöitä, konttirykelmiä, toimistorakennuksia ja risteäviä teitä. Vähemmän näkyy nostokurkia, laivoja tai vettä, saatikka merta.

Vasta 60 kilometrin jälkeen, toiseksi uloimman satama-alueen Europoortin takana aukeaa avomeri. Matkaa sinne on kertynyt saman verran kuin Helsingistä Mäntsälään tai melkein Tallinnaan saakka.

Rotterdamin satama Pohjanmeren rannalla Hollannissa on tonneilla mitattuna maailman suurin. Viime vuonna sen kautta kulki tavaraa kaikkiaan 328 miljoonaa tonnia.

Yli 300 milj. satamia olivat niin ikään Singapore ja Shanghai. Kymmenen kärkeen ylsi Euroopan satamista Rotterdamin lisäksi vain belgialainen Antwerpen.

Eniten Rotterdamin kautta kulkee raakaöljyä, lähes 100 milj. tonnia. Myös rautamalmia ja muita kaivostuotteita, kivihiiltä ja maataloustuotteita kulkee kymmeniä miljoonia tonneja.

Konttisatamista suurin on Hongkong reilulla 20 milj. kontilla, seuraavina ovat Singapore ja Shanghai. Tässä sarjassa Rotterdam on kahdeksas.

Rotterdamin sataman historia ulottuu 1200-luvulle. Vuosisatojen kuluessa satamaa on laajennettu patoamalla joen suiston reunamia idästä länteen kohti Pohjanmerta. Strategisesti tärkeästä satama-alueesta tuhottiin toisessa maailmansodassa lähes puolet. Satama ja itse kaupunki ovatkin pääosin peräisin sodan jälkeisiltä vuosilta. Rakennukset ovat uudenaikaisia ja kaupungin keskustassa monikymmenkertaisia. Myös alueen infrastruktuuri liikennejärjestelyineen toimii hyvin ja logistiikka on huippumoderni. Sataman uusimmassa osassa kontit käsitellään automatiikalla, osa jopa ilman ihmistyövoimaa.

Yli 60 000 työpaikkaa

Miljoonien tavaratonnien kauttakulku tekee Rotterdamin satamasta erityisen vilkkaan: päivittäin sinne poikkeaa jopa 600 alusta.

Satama tarjoaa työpaikan yli 60 000 työntekijälle, mutta välillisesti sen vaikutuspiirissä arvellaan olevan yli 250 000 työntekijää.

Sataman osuus koko Hollannin BKT:stä on 1,7 pros. luokkaa.

Rotterdamista on kasvanut poikkeuksellisen kansainvälinen pääasiassa sen sijainnin vuoksi. Kaupungin 800 000 asukkaasta jopa 70 pros. on jo maahanmuuttajia, ja määrä on koko ajan kasvussa.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen 2001 satamassa otettiin käyttöön uusia turvallisuussääntöjä. Niissä määritellään mm. se, milloin saapuvista laivoista voi poistua maihin. Aikaa on nyt pidennetty kuuteen tuntiin, mikä merkitsee käytännössä maihin astumiskieltoa esim. Englannin kanaalin yli edes takaisin kulkevilta aluksilta. Myös Rotterdamin kaupungista on satama-alueelle saapuminen nyt luvanvaraista.

Rotterdamin satamaa käyttävät suomalaisalukset kulkevat pääasiassa Euroopan reiteillä. Nykyisin laivoja on kuusi: Bore-varustamon Boremari, Norqueen ja Norking. Muut kolme suomalaista kanta-asiakasta ovat Bilbaon ja Rotterdamin väliä vuoden loppuun saakka ajava Klenoden, ahvenanmaalainen Mitgard ja Suomen suurin konttilaiva Helsingistä tuleva Containership 7.

Hilkka Jukarainen
Rotterdam
teksti ja foto

Pitkälinjalainen merenkulkija tietää alan trendit, buumit ja muuta teoriaa, mutta syvällisemmät tiedot hallitaan käytännöstä.

Vilen lähti 60-luvulla "pitovaikeuksien takia" merille, niin kuin pojat rannikkoseuduilta, aluksi messikalleksi ja vähitellen korjausmieheksi.

Norqueen oli 1980-luvulla alan huippuja, miehistölläkin omat suihkut ja vessat. Laivalla on vielä sauna, punttisali ja yhteisiä oleskelutiloja, mutta niin alkaa jo olla kaikissa laivoissa.

– Enää tämä ei ole niin kivaa, kokee Vilen alan uudet tuulet.

– Merenkulkuun on tullut hirveä määrä sääntöjä 80- ja 90-luvuilla, on käytävä ensiapu- ja pelastuskursseja, on muuta tutkintoa, jotta olisit pätevä näihin hommiin.

Norqueenillä on 15-hengen miehistö, josta viisi on konepuolella. Muita ovat kapteeni, perämiehet, matruusit ja talous- ja keittiöhenkilöstö. Kuusi viikkoa seilataan ja kuusi on vapaata.

Työvuorojen välillä maksimivapaa-aika on kahdeksan tuntia, joka ei riitä käymiseen Rotterdamissa. Laivalta ei voi poistua kuin kuusi tuntia sen satamaan tulon jälkeen. Taksikin keskustaan maksaa 100 euroa.

– Laivalla on hyvä, kokenut porukka, niiltä oppii ja ne jaksavat neuvoa. sanoo puolimatruusi Sakari Venesjärvi, 25.

Venesjärvi opiskelee merenkulkua Kotkan ammattikorkeakoulussa, mutta on jo toistamiseen välillä Norqueenillä, sillä hän viihtyy.

Nuori mies näyttää olevan porukan erityisessä suojelussa, ja Palkkatyöläisen haastatteluun on siltä taholta kovaa työntöä.

Venesjärvi on joutunut tekemään itselleen ja kotijoukoilleen selväksi, että kerralla ollaan kotoa poissa kuusi viikkoa.

– Sen asian kanssa on vain elettävä.

Varsinainen epäkohta on alan palkkaus.

– Maailman muutosten takia ollaan nyt "puun ja kuoren välissä." Oma palkkakin on vain 1 381 euroa kuussa, kai K-kaupan kassallakin saa jo enemmän, puuskahtaa Venesjärvi.

Palkkoja ei miesten mukaan olla nostettu 20:een vuoteen, Vilen sanookin, että niitä laskettiin 10 prosentilla silloin kun Norrback oli ministerinä.

Yliperämies Raimo Kantanen on tyytyväinen miehistöön. Laivalla on pääasiassa vakioporukkaa, vain kaksi kolme tilapäistä on ollut. Tilapäiset tuovat aina levottomuutta. Vakituiset työntekijät tekevät työtä itselleen, tavaroiden paikat ovat tuttuja, ja työ on omien nurkkien kuntoon laittamista.

Kantanen muistuttaa, että asioiden on oltavakin laivalla kunnossa, sillä merenkulku on arvaamatonta. Norqueenillä voi olla mukanaan 100-500 tonnia vaarallisia aineita ja keskimäärin 151 yksikköä pyörien päällä.

Hilkka Jukarainen
Norqueen